Apu

Vuokraaminen vaihtoehtona autiotalojen romuttamiselle: "Jo ilmastonmuutosta ajatellen olisi terveempää korjata kuin rakentaa uutta"

Vuokraaminen vaihtoehtona autiotalojen romuttamiselle: "Jo ilmastonmuutosta ajatellen olisi terveempää korjata kuin rakentaa uutta"
Suomessa on yli 140 000 tyhjää taloa ja määrä lisääntyy vuosittain. Mitä tilanteelle voisi tehdä?
Julkaistu: 20.10.2019
Suomessa oli vuonna 2016 liki puoli miljoonaa vailla vakinaisia asukkaita olevaa asuntoa. Näistä maaseutumaisilla alueilla sijaitsi noin puolet. Vaikka luvuissa on mukana pientalojen ohella myös muita asuntoja, erityisesti maaseudulla suurin osa vailla vakinaisia asukkaita olevista asukkaista on erillispientaloja, jotka ovat olleet tyhjänä useita peräkkäisiä vuosia.
Maija Sikiö tutki kollegojensa kanssa maaseudulla sijaitsevien vähintään kolme vuotta tyhjillään olleiden erillispientalojen käyttöä. He havaitsivat, että noin 70 prosenttia käytetään vapaa-ajan asumiseen.
Määrä on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvulla. Kun vuonna 2000 tyhjiä asuntoja maaseudun asuntokannasta oli vajaa viidennes, oli niitä vuonna 2015 jo yli neljännes. Moni asunto näyttää jääneen pysyvästi vapaa-ajan käyttöön tai tyhjilleen. Näiden erillispientalojen huomioiminen osaksi kesämökkikantaa lisää vapaa-ajan asuntojen määrää 100 000:lla.
Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2017 tekemän arvioinnin mukaan Suomessa on yli 140 000 tyhjää taloa ja autiotalojen määrä lisääntyy vuosittain.

Romutus vastaan vaaliminen

Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola esitti muutama vuosi sitten, että tyhjillään olevien talojen romuttamisesta voitaisiin maksaa palkkio. Tämä vähentäisi talojen ylitarjontaa ja kannustaisi muuttamaan töiden perässä.
Ehdotus lähestyy ongelmaa eri näkökulmasta kuin Ruotsin kunnat. Suomen kylät ry:n puheenjohtaja Petri Rinne karsastaa ajatusta romutuspalkkiosta. Erityisesti vanhoja rakennuksia pitäisi pyrkiä vaalimaan.
– Suomen rakennuskanta on Euroopan unionin nuorimpia. Rakennuksistamme vain alle kymmenen prosenttia on ajalta ennen toista maailmansotaa. Jäljellä olevan rakennusperinnön säilyttämisessä Museovirastolla voisi olla neuvoa-antava rooli, Rinne ehdottaa.
Rinteen mukaan yhä useampia kiinnostaa omavarainen elämäntapa maaseudulla ja vanhojen talojen kunnostus. Ilmiö on nähtävissä, vaikkei kyseessä olekaan massaliike. Rinteen kotipaikkakunnalla järjestettävä Sastamalan Wanhat Talot -tapahtuma kerää joka vuosi tuhansia kävijöitä.

Kun myyntii viivästyy, talo saattaa rapistua

Samaan aikaan Pohjanmaalla on oltu huolissaan kulttuuriperinnöllisesti arvokkaista pohjalaistaloista, jotka jäävät tyhjilleen, mutta joita ei haluta myydä. Rinteen mukaan kyliin muuton esteenä onkin usein se, etteivät talot tule markkinoille.
Kotitaloihin ja mummoloihin liittyvä vahva tunneside hidastaa myyntipäätöksen tekemistä. Perikunnat voivat olla isoja tai riitaisia, eikä myynnistä saatava hyöty ylitä vaivannäköä. Kun myynti tulee ajankohtaiseksi, talo voi olla jo kärsinyt vaurioita.
Tunnearvon lisäksi Rinne ja Omakotiliiton toiminnanjohtaja Kaija Savolainen ovat huomanneet, että myyntiä hidastaa myös pelko siitä, että talon kunnossa ilmenee ongelmia, joista myyjä on yhä vastuussa.

Vuokraaminen potentiaalisena ratkaisuna

Ratkaisu tähän voisi olla vuokraaminen. Talonomistajille vuokraaminen olisi tapa pitää talo kunnossa. Se on myös vuokralaisille helppo tapa kokeilla elämistä maaseudulla, kun talon rakentaminen muuttotappioalueelle on riski. Talon myyntiarvo on todennäköisesti paljon rakennuskustannuksia matalampi.
Suomessa ei ole Rinteen mukaan vielä laajemmin ryhdytty markkinoimaan autiotaloja toisin kuin Ruotsissa. Norja on verovaroin jo pidempään tukenut syrjäseutujen pitämistä asuttuna. Savolaisen mukaan meilläkin voisi olla kannustimia, jotka rohkaisisivat pitämään huolta kiinteistöistä.
– Nyt kavennetaan kotitalousvähennyksestäkin, vaikka meillä juuri tarvittaisiin sellaisia pieniä kannustimia talojen kunnossapitämiseen. Jo ilmastonmuutosta ajatellen olisi terveempää korjata kuin rakentaa uutta. Mitä pidempi elinkaari rakennukselle saadaan, sitä parempi.
Taustamateriaalina käytetty mm. Kari Pitkäsen ja Anna Strandellin kirjoitusta Suomalaisen maaseudun monipaikkaisen asumisen muodot ja tulevaisuuden kehitys Maaseudun uusi aika -lehden numerossa 2–3/2018.
1 kommentti