Vuoden valmentaja -valinnan alta paljastui farssi – Jari Porttilan tusina veti vihkoon: "Eivät ymmärrä urheilua saati valmentamista"
Aition Petteri Sihvonen käy kaksin käsin kiinni siihen, ettei Tuomas Iisalo ollut edes ehdolla Vuoden valmentaja -palkintoon Urheilugaalassa. Myös Raimo Helmisen ja Jarkko Wissin osalta ehdokkuudet olivat mullin mallin.
Urheilutoimittajain liiton Vuoden urheilija -valiokunta laatii ehdokaslistan myös Vuoden valmentaja -äänestykseen.
Vuoden urheilija -valiokunta löi vuoden 2025 valintansa läskiksi, se heitti ikään kuin läppää, kun se koosti ehdokaslistan Vuoden valmentajaksi.
Voi toki olla, että valiokunta asetti itselleen myös eräänlaisen entisten aikojen Nuori Suomi -huoneentaulun, jonka mukaan ”kaikki valmentaa” ja on ainakin ”puolen pelin valmennustakuu”.
Vaan todennäköisemmin valiokunnan kompetenssi ei vain yksinkertaisesti riittänyt ymmärtämään valmentajuutta ja valmentajien erilaisia asemia ja voimasuhteita.
”On nimittäin aivan käsittämätöntä, ettei tuolla porukalla saatu ehdokaslistalle NBA:ssa päävalmentajana toimivaa Tuomas Iisaloa.”
Tuossa kehnossa valiokunnassa vetivät työnsä vihkoon Jari Porttila (pj), Pekka Holopainen (YLE), Juha Kanerva (IS), Kaj Kunnas (freelancer), Kasperi Kunnas (MTV), Joonas Lainesalo (Hämeen Sanomat), Henri Pitkänen (YLE), Markku Saukko (Lapin Kansa), Mika Saukkonen (MTV), Santtu Silvennoinen (IL) ja Juha Tuuna (Salon Seudun Sanomat).
On nimittäin aivan käsittämätöntä, ettei tuolla porukalla saatu ehdokaslistalle NBA:ssa päävalmentajana toimivaa Tuomas Iisaloa.
Yhtä käsittämätöntä on, ettei listalle nimetty KuPSissa hurjaa jälkeä niin Suomessa kuin Euroopan kentillä tehnyttä Jarkko Wissiä, mutta sen sijaan hopeaa SaiPassa valmentanut urheilutoimittajien lempihahmo Raimo Helminen oli ehdolla viiden ”parhaan” joukossa.
Mietin, onkohan mainitusta valiokunnasta esimerkiksi tekijämies Juha Tuuna jättänyt tai jättämässä eronpyynnön. Hän ymmärtää urheilun, valmentajien ja koripallon päälle. Myös Kasperi Kunnas kai ymmärtää korista, mutta hänelle lienee tärkeintä olla valiokuntamies.
”Erilaiset tekoälyt olisivat selvinneet Vuoden valmentajan valinnasta yhtä hyvin tai paremmin kuin nyt sen tehnyt Porttilan tusina onnistui.”
Oli hieman makuasia, tuliko julistaa 2025 Vuoden valmentajaksi Tuomas Iisalo vai Lassi Tuovi, mutta ei ole makuasia, olisiko Iisalon kuulunut olla Tuovin kanssa kolmen kärjessä, kun lopullista valintaa tehtiin.
Erilaiset tekoälyt olisivat selvinneet Vuoden valmentajan valinnasta yhtä hyvin tai paremmin kuin nyt sen tehnyt Porttilan tusina onnistui.
Minua hävettäisi, jos nimeni olisi mukana tuossa tusinasakissa. Toki olisin lyönyt koko vantteran kroppani sen eteen, ettei Iisaloa ja Wissiä saa unohtaa listalta enkä kuuna valkeana olisi hyväksynyt sille Helmistä.
”Olen varma, että Helmistä olisi iljettänyt voittaa Vuoden valmentaja -titteli, samoin kuin aikoinaan Sami Hyypiää iljetti. ”
Porttilan tusinan sietää jäädä kotiläksynä miettimään asetelmaa Iisalo vs. Helminen vs. Wiss. Jotain siinä tusinan puolelta ymmärrettiin urheilusta ja valmentamisesta todella väärin.
Olen varma, että Helmistä olisi iljettänyt voittaa Vuoden valmentaja -titteli, samoin kuin aikoinaan Sami Hyypiää iljetti. Tässäkin voisi olla ojennusnuoraa ensi vuodeksi Porttilan tusinalle: miettikää, kokeeko joku ehdolle asetettu valmentaja etukäteen, että tapahtuisi epäoikeudenmukainen verinen vääryys, jos juuri hän voittaisi.
Valmentajat keskenään tunnistavat asetelmansa ja voimasuhteensa. Urheilutoimittajilta puuttuu tuo tuollainen herkkyys ja taju urheilun suhteen.
”Tuomas Iisalo valmensi 2025 NBA:ssa ja maagisen hyvin valmensikin jopa tähtikulttia toppuuttaen.”
Jos menen voittaja Lassi Tuovin nahkoihin nyt, ei ole kaukana, etteikö hän käy mielessään ajatuskulkua, jossa hän myöntää itselleen, ettei hänestä luultavasti ole koskaan valmentamaan peliäkään NBA:ssa.
Tuomas Iisalo valmensi 2025 NBA:ssa ja maagisen hyvin valmensikin jopa tähtikulttia toppuuttaen.
En tarkoita, etteikö Tuovi ansainnut nyt pystiään, mutta herättelen unisia tajuamaan, minkälaisia paremmuuksia ja vahvemmuuksia liikkuu valmentajien suoriutumisten virran pinnan alla.
”Urheilutoimittajain liitolle ja sen jäsenille on mahdotonta ajatella, että Aleksander Barkov voittaisi kolme kertaa peräkkäin Vuoden urheilija -palkinnon.”
Siinä mielessä Urheilutoimittajain liiton vätystely ja paikoin erittäin heikko suomalainen urheilujournalismi heijastelevat huippu-urheiluamme ja sen tilaa, että kummassakin kummallisella tavalla kierretään kuin kissa kuumaa puuroa: kilpailua.
Urheilutoimittajain liitolle ja sen jäsenille on mahdotonta ajatella, että Aleksander Barkov voittaisi kolme kertaa peräkkäin Vuoden urheilija -palkinnon. Ja että Tuomas Iisalo olisi vaikka sitten neljä kertaa putkeen Vuoden valmentaja.
Vallalla on sitä vastoin Nuori Suomi -henkinen ajattelu, että arvostetaan mieluummin ”lajikirjon laajentamista” kuin aitoa kilpailua paremmuudesta. Kun urheilujournalismin tulisi toimia vakavasti otettavana kritiikkilaitoksena, se ottaa mieluummin tehtäväkseen kuvittelemiaan urheilun PR-tehtäviä laimennetun vesivellin hengessä.
”Näkee otsaluullakin, että tuo Jylhän viisikko suoriutuisi ehdokaslistan laatimisesta paremmin kuin Porttilan tusina.”
Ehdotan, että Urheilutoimittajain liitto perustaa käsillä olevan vuoden 2026 ja siitä eteenpäin tiimoilta uuden virkeämmän Vuoden valmentaja -valiokunnan, johon kutsutaan asiantuntijajäseniksi esimerkiksi Reijo Jylhä, Jukka Jalonen, Pauliina Miettinen, Esa Sievinen ja Kyösti Lampinen.
Näkee otsaluullakin, että tuo Jylhän viisikko suoriutuisi ehdokaslistan laatimisesta paremmin kuin Porttilan tusina.
Päivitetty 16.1.2025 klo 16.32: Maria Vesterinen (Turun Sanomat) mainittiin jutussa virheellisesti valiokunnan jäsenenä. Vesterinen jäi kuitenkin valiokunnan toiminnasta pois vuonna 2025, vaikka hänen nimensä löytyi virallisesta listasta.
Kommentit