Apu

Vuoden kylän yksinkertainen resepti: Kylähenki ja ryhmätyöllistäminen


Jongun kylä Pudasjärvellä valittiin vuoden kyläksi, sillä pitkäaikaistyöttömät saavat täällä töitä ja kyläläiset kotiin palvelua.
Kuvat Timo Heikkala

Jutun pääkuva: Jongun alueen Kyläyhdistys ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Raimo Tervonen ja hallituksen puheenjohtaja Aimo Lehmikangas kylätalon portailla.

Kinosten reunustama tie kiemurtelee halki metsien. Autoja ei ole tullut aikoihin vastaan, eikä puiden keskeltä pilkota ensimmäistäkään savupiippua.

Kilometrit tuntuvat pitkiltä mutta ne palkitaan. Siellä täällä alkaa näkyä yksittäisiä taloja, jopa muutaman talon ryhmiä.

Tiet ovat kapeita ja kinokset sitäkin korkeampia.

Varsinaista kylänraittia ei löydy, mutta kyläyhdistyksen hallinnoima entinen koulu löytyy helposti. Ruoan tuoksu leijailee ovelle asti, ja sisällä on ihanan lämmintä.

Olemme 30 kilometrin päässä Pudasjärven keskustasta. Lähimpään naapurikylään on 15 kilometriä. Kylä sijoittuu 25 neliökilometrin suuruisen Jongunjärven ympärille. Asukkaita on vajaa 300.

Palvelut puuttuvat, ei ole kauppaa, ei kioskia. Myymäläauto ei enää kulje, kirjastoauto sentään kerran viikossa. Koulujen lukukausien aikana Pudasjärven keskustaan menee yksi bussi aamuisin ja palaa iltapäivällä takaisin.

Seija Kettunen (oik.) on tehnyt ruoan Aili Pekkalalle. Kyläyhdistyksen työllistämisporukan kotiapu käy Pekkalalla kahdesti viikossa.

Viimeinen koulu, Paukkerinharjun koulu, lakkautettiin kymmenen vuotta sitten.Kyläyhdistys osti koulun ja kunnosti sen. Tänään täällä on vuokrattavia juhla- ja kokoustiloja sekä kolme vuokra-asuntoa.

– Tervetuloa, toivottaa kyläyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Aimo Lehmikangas.

Pöydän ääressä istuu kahvitauolla työllistettävien porukkaa, vadilla on niin pullaa kuin mustikkapiirakkaakin. Ne on pyöräyttänyt porukan ainoa nainen, Seija Ketonen. Osa työllistettävistä asuu Jongun kylässä, osa tulee lähikylistä päivittäin töihin.

– No teillä täällä Jongussa... aloittaa vieras, mutta ei pääse sen pitemmälle, kun miesporukka hörähtää nauruun.

Aimo Lehmikangas selittää, että jos sanoo olevansa Jongussa, on tuolla Jongunjärvessä. Ei mennä myöskään järveen eli Jonkuun, vaan Jongulle.

Selvä.

Olemme siis Jongulla, jossa on niin aktiivinen kyläyhdistys, että Jonku valittiin viime syksynä Pohjois-Pohjanmaan vuoden kyläksi.

Palkinnon taustalla on myös Pudasjärvellä 2015 aloitettu ryhmätyöllistäminen, jolloin Jongun kylä tarttui haasteeseen.

Kyläyhdistys työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Etäisyydet ovat pitkiä, eikä läheskään kaikilla työttömillä ole omaa autoa. Heidät kuljetetaan kimppakyydillä Jongulle.

Kyläyhdistyksen kautta palkataan työttömiä erilaisiin tehtäviin, talojen ja pihojen kunnostuksiin sekä raivaus-, huolto- ja kunnostustöihin. Huonekaluja entisöidään ja vanhusten luona käydään laittamassa ruokaa ja siivoamassa.

Työllistämishankkeesta on hyötyä kaikille osapuolille. Työllistettävillä on paljon osaamista, ja kyläläiset voivat palkata heidät kahdeksalla eurolla tunti. Raha menee Jongun kyläyhdistykselle, joka puolestaan käyttää sen toimintakuluihin. Pudasjärven kaupunki sekä Työ- ja elinkeinotoimisto maksavat työllistettävien palkat. Jos kyse on työkokeiluun osallistujasta tai työelämään kuntoutujasta, palkan maksaa Kela.

Jongun kyläyhdistysaktiivi Onerva Ronkainen Pudasjärven kaupungintalon edessä.

Kauppa puuttuu

Parin kilometrin päässä sijaitsee 86-vuotiaan Aili Pekkalan kotitalo. Kuuden lapsen pesueen kasvattanut Aili myhäilee tyytyväisen näköisenä keinutuolissaan.

– Parikymmentä vuotta sitten jäin leskeksi. Terveys on viime vuosina huonontunut, mutta lämmitän edelleen itse puulämmitteisen saunan joka viikko, ja viime kesänä kasvatin vielä sipuleitakin kasvimaalla, Aili sanoo.

Pudasjärven keskustassa asuva tytär seuraa äidin vointia. Sen lisäksi Aili on tilannut kahdesti viikossa kotiapua kyläyhdistyksen työllistämisporukasta.

Seija Ketonen ja Jouni Riihiaho käyvät siivoamassa ja tekemässä ruokaa Aili Pekkalan luona. Nyt hellalla porisee purkkilihasta tehty keitto. Jälkiruoaksi Seija on pyöräyttänyt mustikkasopan.

– Meillä on joka käynnillä mukava seurusteluhetki, Seija sanoo.

Hän oli kymmenen vuotta työtön ennen työllistymistään Jongulle. Ailin luona Seija on käynyt marraskuusta lähtien.

– Leivon ja laitan ruokaa. Yhdessä Jounin kanssa siivoamme. Minusta tuntuu, että tyytyväisyys on molemminpuolista, Seija arvelee.

Aili nyökyttelee keinutuolissaan.

Jouni Riihiaho lisää puita Aili Pekkalan leivinuuniin. Yhdessä Seija Ketosen kanssa hän myös siivoaa asunnon.

Jouni Riihiaho on kulkenut Kyläyhdistyksen töissä jo neljättä vuotta. Hän aloitti kuntouttavassa työssä ja on nyt toiminut myös työnohjaajana kaksi ja puoli vuotta.

– Työnteon lisäksi hoidan muun muassa työllistettävien kirjanpidon ja asiakkaiden laskutuksen. Töitä riittäisi vaikka kuinka, kysyntä on kova, Jouni sanoo.

Entinen myymäläauton kuljettaja Alpo Nissi on työskennellyt Jongun kylällä vuoden verran. Pudasjärven keskustassa asuvasta Alposta ryhmätyöllistäminen on ollut positiivinen asia.

Käsistään taitavalla miehellä on tällä hetkellä työn alla keinutuolin remontti. Asiakas ei raaski luopua kiikkustuolista, joten Alpo on vaihtanut siihen uusia osia, liimaillut ja hionut. Vielä on vuorossa mahdollinen paklaus ja pintamaali. Sen jälkeen tuoli onkin saanut uuden elämän.

Alpo Nissi kunnostaa keinutuolia kylätalolla. Paklauksen ja pintamaalin jälkeen tuoli on saanut uuden elämän.

Kyläyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Aimo Lehmikangas on Jongun kylällä syntynyt.

– Isän suku hänen äitinsä puolelta on asustanut täällä päin jo 1500-luvusta lähtien. Täällä olen viettänyt lapsuuden ja nuoruuden, aina armeijaan menoon asti. Meitä oli viisi lasta. Äiti pani minun ja sisareni kaulaan lehmänkellot, jotta kuuli, missä me liikuimme.

Nuori mies muutti muualle opiskelemaan ja asuu nykyisin Rantsilassa. Jongun vanha kotitalo on pysynyt rakkaana paikkana, ja Aimo viettää Jongulla kaikki kesät. Myös talvisin hän suuntaa usein auton Jongulle.

– Olen hyvin ylpeä siitä, että Jonku valittiin Pohjois-Pohjanmaan vuoden kyläksi. Kylä on tunnustuksensa ansainnut. Aktiivinen kyläyhdistys on kehittänyt määrätietoisesti kylän toimintaa. Vaikka ei ole kauppaa eikä koulua, kylälle on saatu jopa uusia asukkaita. Ryhmätyöllistäminen on tuonut paljon positiivista mainetta, Aimo sanoo.

Vieressä istuva kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Raimo Tervonen nyökyttelee. 68-vuotias Raimo on asunut Jongulla viiden ikäisestä asti.

– Täällä on parasta vapaus ja se, että voi olla oma itsensä. Kenenkään ei tarvitse esittää mitään. Minulle on tärkeää, että pystyn kalastamaan ja metsästämään.

Raimokin harmittelee kaupan puutetta. Pudasjärvelle on pitkä matka lähteä ostamaan maitolitraa.

– Olemme olleet ilman kauppaa jo 34 vuotta. Tietysti siihen on tottunut, mutta aina sitä kaivataan. Olemme alustavasti suunnitelleet kyläyhdistyksen talolle kesäkioskitoimintaa. Järven rannalla on kesämökkejä, ja asukasmäärä lisääntyy kesällä. Kioskilla voisi olla kysyntää, Raimo Tervonen sanoo.

Kylällä muutama yritys

Matti ja Suvi Ronkainen ovat maatilayrittäjiä, joita ei oikein innosta tulla kuvattavaksi kesken työpäivän. Matilla ei ole aikaakaan, hän on lähdössä hommiin traktorilla, koira hyppää etupenkille kaveriksi.

Suvi-emäntä ehtii kuitenkin hetken jutella.

– Meillä on 20 lehmän lypsykarjatalous. Perheeseen kuuluu kolmen lapsen lisäksi paimenkoira ja navettakissa, Suvi Ronkainen kertoo.

– Teini-iässä olin ihan varma, että ainakaan Pudasjärvelle en jää asumaan. Niin siinä kuitenkin kävi, että tähän muutettiin Matin kanssa ja tyytyväisiä ollaan.

Maatalousyrittäjyydellä ei Ronkaisen mukaan rikastu, vaan ”se lyö juuri ja juuri leiville”.

– Meillä on 26 lomapäivää vuodessa ja silloin yritämme lomailla muualla. Tähän jos jää, ei se lomalta tuntuisi. Ulkomailla emme käy, mutta lasten kanssa on mukava käydä esimerkiksi kotimaan kylpylöissä.

Kylältä löytyy muutama yritys, joista suurin on Metsäpesälä Oy. Metsäpalvelualan yrityksen toimitusjohtaja Osmo Pesälä kertoo, että heidän palkkalistoillaan on 32 työntekijää, joista noin kolmasosa on Jongun kylältä. Pesälän yritys on Jongun suurin työnantaja. Puunkorjuu ja metsänviljely ovat päätoimialat.

Metsäpesälän pihalla tekee mies lähtöä traktorilla. Hän on Juhani Pesälä, Osmon poika. Juhani on työskennellyt isän yrityksessä siitä lähtien, kun sai lakisääteisen koulunkäynnin loppuun.

– Talvisin auraan ja kesät kuljetan soraa, mies tiivistää.

Auraamista riittää näin lumisena talvena. Juhani kertoo, että aurattavia teitä on päivittäin 120 kilometriä. Aikaa kuluu noin yhdeksän tuntia, ennen kuin tiet ovat sileät.

Juhani Pesälä Metsäpesälä Oy:ltä oli lähdössä auraamaan teitä Destialle. Metsäpesälä työllistää 32 ihmistä.

Maalikylillä eli Pudasjärven keskustassa tapaamme vielä yhden Jongun kylän puuhanaisen, Onerva Ronkaisen.

Onerva Ronkainen käy keskustassa päivätyössään päihde- ja mielenterveystyön ohjaajana. Hän toimii aktiivisesti myös kyläyhdistyksessä. Jos joku haluaa saada halot hakattua ja talon maalattua työllistettävien avulla, Onerva on se henkilö, johon otetaan yhteyttä.

Onerva on asunut Jongulla 36 vuotta ja toiminut aikanaan maatalousyrittäjänä 25 vuotta. Kyläläiset ovat hänelle tuttuja.

– Ryhmätyöllistämisen avulla vanhukset voivat asua kotona pidempään. Pitkään työttömänä olleet saavat toisiltaan vertaistukea ja kannustusta. Jokainen päivä ei ole samanlainen, kun töissä käydään kuusi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Tämä projekti on antanut pitkäaikaistyöttömille uutta omanarvontuntoa. Mehän kannamme omat reppumme ja kuljemme omia polkuja, mutta voimme mahdollistaa toisen ihmisen polun kehittymisen, arvioi Onerva Ronkainen.

Julkaistu: 4.3.2019