Voitollaan miljoonia napanneen HJK:n ristiriita: Peli yskii, moni hankinnoista heikkoja – tulosta tulee silti
HJK:sta on tullut rutinoitunut eurokävijä viimeisten vuosien aikana ja samalla se on kasvattanut resurssieroaan muihin suomalaisiin seuroihin. Silti Jari Virtasen tekee mieli kysyä, että miten kova Klubi voisikaan olla, jos se onnistuisi nappiin kaikilla urheilullisilla osa-alueilla?
Helsingin Jalkapalloklubi, sen taso sekä saavutukset ovat tällä(kin) kaudella hyvin ristiriitaisia ja jopa vaikeasti arvioitavissa olevia asioita. Arvosanan laatu on täysin sidoksissa siihen, mitä seuran toiminnasta halutaan arvioida. Toki voidaan miettiä sitäkin, onko kilpaurheilussa mitään muuta arvioitavaa seikkaa kuin kentällä pelaavan joukkueen menestys tai sen puute.
Jos halutaan kuitenkin pohtia toiminnan jatkuvuutta, sekä sen menestymismahdollisuuksia tästä hetkestä eteenpäin, pitää arvioinnin alle ottaa kuitenkin muutakin kuin pelkkä sarjataulukko tai yksittäisten ottelujen tulokset. Siitä tässäkin hetkessä, torstaisen eurohuuman jälkimainingeissa, on kyse.
Millä tasolla HJK toimii?
Kun yritän asettaa tämän kauden HJK:ta puntariin, ensimmäinen mieleen tuleva ajatus ja johtopäätös on juuri ristiriitaisuus. Mielestäni tässäkin tekstissä on eroteltava kaksi pääasiaa.
Ensimmäinen on se taso, millä HJK on nyt ja lähimenneisyydessä toiminut. Se on saavuttanut suomalaisessa jalkapallossa, luonnollisesti, ennen näkemättömällä tavalla neljä peräkkäistä osallistumisoikeutta eurooppalaisen seurajalkapalloilun sarjamuotoisiin lohkovaiheisiin.
Se on sen kokoluokan saavutus ja uroteko, mitä ei kotimaista jalkapalloilua ikänsä seurannut ihminen meinaa edelleenkään uskoa sitten millään. Toki Eurooppaan on tullut yksi sarja lisää, mutta samalla voidaan todeta lajin kilpailun edelleen kiristyneen ja laadun laajentuneen mantereellamme. Klubin saavutus tällä saralla on huikean kovaa luokkaa.
”Neljä perättäistä syksyä eurokilpailujen lohkovaiheissa ovat mahdollistaneet ja mahdollistavat HJK:lle entistä suurempia panostuksia seuran eri toimintoihin.”
HJK:sta voidaan sanoa tulleen jo rutinoitunut eurokävijä, jolle vähintään syystalvi konferenssiliigassa alkaa olla melkeinpä kauden vähimmäistavoite. Toki sinne pääsemiseksi tietä raivaa ja tasoittaa huomattavasti Veikkausliigan mestaruus, joita helsinkiläisseuralla on ennen tätä kautta neljä perättäistä.
Mestaruudet ruokkivat toisiaan, mutta vielä enemmän tarjottavaa pöytään tuo eurooppalaiseen sarjaan osallistuminen. Torstain voitto toi konferenssiliigapaikan myötä jo kolme-neljä miljoonaa euroa, jokaisen pisteen itse sarjassa tuodessa kassaan satojatuhansia lisää. Samalla kun Klubin ruokapöytää on kasvavan tarjonnan ansioista laajennettava, muut Veikkausliigaseurat ovat siirtyneet tai siirtymässä punaisten hintalappujen alennustiskeille.
Neljä perättäistä syksyä eurokilpailujen lohkovaiheissa ovat mahdollistaneet ja mahdollistavat HJK:lle entistä suurempia panostuksia seuran eri toimintoihin.
Pelaajabudjetti on tämän vuosikymmenen saatossa noussut noin hieman reiluun kahteen miljoonaan euroon, koko konsernin tehdessä vuonna 2023 reilun 13 miljoonan euron liikevaihdolla runsaat 700 000 euroa voittoa. Kyseessä oli kymmenes peräkkäinen vuosi, kun HJK-konserni teki voitollisen tuloksen, joten jalkapallollakin voi Suomessa tehdä rahaa.
HJK:n tässä onnistuttua taloudelliset erot muihin Veikkausliigaseuroihin ovat kasvaneet, mutta siinä asiassa vika ei asu Töölössä. Muiden on parannettava, sillä mikäli HJK tämän kauden toiminnan tasollaan edelleen jatkaa voittokulkuaan Veikkausliigassa, mahdollisuudet sen muuttamiseen sitten, kun Helsingissä opitaan joukkueen rakentamisessa edes alkeet, ovat minimaaliset.
Tästä päästäänkin sitten luontevasti siihen toiseen pääasiaan, mitä HJK:n tämän kauden toiminnasta voidaan arvioida. Veikkausliigassa runkosarjan päättyessä joko sijalla kaksi tai kolme, omaten täydet mahdollisuudet viidenteen peräkkäiseen mestaruuteen. Euroopassa varmistettu paikka uudistetun konferenssiliigan sarjamuotoiseen syyskauteen.
Tuloksellisesti ei juuri mitään mahdollisuutta kritiikkiin, toki neljän pisteen ero Veikkausliigaa johtavaan KuPSiin voisi Klubin kannattajien ideaalimaailmassa olla varmasti pienempikin, ellei jopa toisin päin.
Mutta. Peli kentällä näyttää täydelliseltä vastakohdalta siihen, mitä tuloksista voisi päätellä.
HJK:n ongelmat viime talven ja kauteen valmistautumisen osalta on lueteltu miljoonaan kertaan. Sanotaan vielä kertauksena vaikka niin, että paremminkin olisi homman voinut hoitaa. Niistä ongelmista ja tapahtumisista toipumiseen on kuitenkin ollut jo vähintään riittävä aika ainakin siihen, että jonkinlaista eteenpäin menoa kentällä tapahtuvassa toiminnassa voisi olettaa näkevänsä.
Veikkausliigassa jo pelkkä vaihtopenkin laajuus ja taso verrattuna suurimman osan vastustajista vastaaviin riittää tiettyyn määrään pisteitä, joiden avulla sijoitus on sitä mitä se nyt on. Sitten kun vastaan tulee joukkueita maan rajojen ulkopuolelta, suomeksi sanottuna parempia joukkueita, pelaamisen taso jättää riman heilumaan pelottavan lähellä sen putoamista.
Vaikka sanotaan, että urheilussa tuuri ja onni pitää ansaita, nyt on pakko todeta, että vaikea kuvitella miten paljon hyvää HJK on tehnyt sille jollekin, joka sitä onnen määrää jossain korkeammalla säännöstelee.
Mestarien liigan ensimmäisellä karsintakierroksella Liettuan pääsarjan sijalla kymmenen tällä hetkellä majaileva FK Panevezys osoittautui heti ensimmäisessä osaottelussa 3–0 HJK:ta etevämmäksi. Peli oli sillä taputeltu ja niin Mestarien liiga kuin Eurooppa-liigakin jäivät tämän kauden osalta Helsingissä haaveeksi.
Konferenssiliigan karsinnassa seinä oli hyvin lähellä tulla vastaan jo montenegrolaisen FK Decic Tuzian pystyttämänä, mutta vaikka ratkaiseva rangaistuspotkukilpailu näytti jo lipeävän käsistä, niin vaan Klubi taikoi itsensä lopulta jatkoon.
Kaiken ratkaisseessa viimeisessä karsintavaiheessa Färsaarten jättiä, KÍ Klaksvikiä vastaan, HJK sai neljästä pelatusta puoliajasta pelata yhteenlaskettuna yhden kokonaisen yhdellätoista kymmentä vastaan. Se onnistui kuin onnistuikin lopulta luomaan kaksi maalipaikkaa ja kaikki oli jälleen tuloksellisesti enemmän kuin hyvin. Juhlat voivat alkaa.
”Korkeakunnas puhui ottelun jälkeen prosessin ja pelin kehittymisestä, mutta katsomoon sitä on rehellisesti sanoen todella vaikea nähdä.”
Edellisen kappaleen ei ole millään muotoa tarkoitus vähätellä HJK:n saavutuksia tai sen voittamia vastustajia. Kukaan ei omaa oikeutta valita vastaan tulevia seuroja, välillä arvonnoissa käy parempi ja toisinaan huonompi onni. HJK:n polku on usein ollut kuitenkin huomattavasti kivikkoisempi, vaikkakin nyt se joutui ensimmäisen parin hävittyään aivan kuin liipaisimelle saman tien.
Etenkin kotiottelut FK Panevezysiä sekä KÍ Klaksvikiä vastaan olivat pelillisesti todella heikkoja Toni Korkeakunnaksen valmentamalta joukkueelta. Omissa pallollisissa vaiheissa ei uhka vastustajan haavoittamiseksi ollut läsnä oikeastaan missään vaiheessa, ehkä torstain viimeistä varttia lukuun ottamatta.
Korkeakunnas puhui ottelun jälkeen prosessin ja pelin kehittymisestä, mutta katsomoon sitä on rehellisesti sanoen todella vaikea nähdä. Varsinkin vielä täydellä miehistöllä kentällä pelannut Klaksvik aiheutti kotijoukkueelle runsaasti ongelmia etenkin siinä, kuinka helposti se löysi tiloja niin halutessaan HJK:n kenttäpuoliskolta, maaliin johtaneen tilanteenvaihdon ollessa siitä konkreettisin esimerkki. HJK oli oman pelinavaamisensa epäonnistuttua täysin levällään ja pallo oli hyvin nopeasti sen omassa maalissa kenttätasapainon ollessa täysin olematon.
Jos peli ei kollektiivisesti toimi, luotetaan usein yksilösuoritusten pelastavaan voimaan. Kohta joukkueellisen uusia pelaajia kauden aikana hankkinut HJK on onnistunut värväyksissään kahdesti, Daniel O’Shaughnessyn sekä Lee Erwinin varaan turvaisin oman selustani. Muuten kentällä on nähty hyvin sekalainen porukka tuntemattomia nimiä, joista ei ainakaan tämän kauden eurokarsintojen perusteella vastuunkantajiksi tiukemmissa tilanteissa liiemmin ole.
Ymmärrän Korkeakunnaksen tehtävän vaikeuden joukkueen vaihtuvuuden näkökulmasta, mutta silti toivoisi, että Suomen johtavaan jalkapalloseuraan kesken kaudenkin hankittavat pelaajat pystyisivät nopeammin parempaan.
Tutuista Klubilaisista esimerkiksi Lucas Lingman oli mukana molemmissa torstain maaleissa, mutta kokonaisuudessaan hänenkin pelinsä oli kaukana siitä vaatimustasosta, mitä esimerkiksi uran jatkuminen Ruotsissa tarkoittaa.
Kuten alussa totesin, kilpaurheilussa voidaan pelkän tuloksen ajatella määrittävän toiminnan tason. Tuloksen takana on kuitenkin paljon asioita, jotka siihen ainakin pidemmällä aikavälillä, ja onnenkin tasoituttua, vaikuttavat.
HJK tekee monia asioita pitkäjänteisesti todella hyvin, siitä on kehkeytymässä hyvää vauhtia eurooppalaisen tason urheiluseura ja se otetaan toimijana vakavasti jo rajojemme ulkopuolellakin.
Tämän kauden HJK on kuitenkin pelillisesti pitkällä takamatkalla sen edeltäjiin, mutta se ei näköjään tarkoita sitä, etteikö se voisi menestyä aivan niiden kaltaisesti.
