Voisiko tämä koskaan onnistua Suomessa? – 53 000 asukkaan norjalaiskaupungin seura nousi jalkapallomahtien sekaan sensaatiomaisella tavalla

Maaliskuun puolivälissä selvisi, mitkä joukkueet ovat tämän kauden Eurooppa-liigassa kahdeksan parhaan joukossa. Euroopan kakkoskilpailun puolivälierissä on viime vuosina ollut niin kova kattaus, että moni futishipsteri on pitänyt sitä jopa Mestareiden Liigan loppupelejä kiinnostavampana.

Viime kaudella puolivälieräparit olivat: AC Milan–AS Roma, Benfica–Marseille, West Ham–Leverkusen ja Atalanta–Liverpool. Seitsemän kahdeksasta seurasta tuli viidestä Euroopan suurimmasta sarjasta (Englanti, Espanja, Italia, Ranska, Saksa), eikä ainoa poikkeus Benfica ollut mitenkään väärässä paikassa: lissabonilaisjätti oli kahdella edellisellä kaudella ollut kahdeksan parhaan joukossa Mestarien Liigassa.

Kaudella 2024-25 on europelejä pelattu hieman muuttuneella sarjajärjestelmällä, mutta kahdeksasta jäljellä olevasta joukkueesta kuusi on taas top5-liigoista. Skotlantilaisen Rangersin mukana oloa voidaan pitää varsinkin skottien tahmea kausi huomioiden yllätyksenä. Todellinen paukku on kuitenkin Bodö/Glimtin löytyminen maanosan eliitin joukosta.

Pohjoismaisille seuroille eteneminen näin pitkälle europeleissä on ollut ylipäätään harvinaista herkkua. 2000-luvulla tämä on neljäs kerta. Malmö FF putosi 2018-19 Eurooppa-liigan puolivälierissä Chelsealle, FC Kööpenhamina saman kilpailun samassa vaiheessa seuraavana vuonna Manchester Unitedille. Edellinen tempun tehnyt joukkue on Bodö/Glimtin vuoden 2021-22 versio, joka putosi ensimmäistä kertaa pelatun Konferenssiliigan puolivälierissä AS Romalle.

Bodö/Glimt ei ole vain pohjoismainen seura, se on pieni pohjoismainen seura. Malmö FF ja FC Kööpenhamina ovat massiivisia seuroja siihen verrattuna. Seuran kotipaikka Bodö on vajaan 53 000 asukkaan kaupunki Koillis-Norjassa, hieman Rovaniemeä pohjoisempana. Aspmyra-stadion vetää vain vähän reilut 8000 ihmistä. Bodö saattaa olla tutumpi elämysmatkailijoiden kuin jalkapallofanien keskuudessa, sillä Norjan rautatien pohjoinen pääteasema tunnetaan ”Porttina Lofooteille”.

Bodö/Glimt on Transfermarktin mukaan Eliteserienin arvokkain joukkue. Sen pelaajien arvo, rapiat 42 miljoonaa, on enemmän kuin kaikkien Veikkausliigan pelaajien arvo yhteensä.

Seuran historia on joka toisen Veikkausliiga-seuran historia: perustettu 1916, noussut pääsarjaseuraksi 70-luvulla, vuodesta 1993 12 kautta putkeen korkeimmalla sarjatasolla, sen jälkeen hissillä matkustelua. Talousvaikeuksia 2000-luvun alkupuolella, lisenssi divariin vaakalaudalla. Noustuaan kaudeksi 2018 Eliteserien-nimellä nykyään kulkevaan Norjan pääsarjaan, seura on pysynyt siellä.

Sitten seuraakin melkoinen juonenkäänne. Kolmannella perättäisellä pääsarjakaudellaan 2020 Bodö/Glimt voitti mestaruuden. Se keräsi 30 ottelusta 81 pistettä, ja teki 103 maalia. Kumpikin on Norjan pääsarjan ennätys. Samalla siitä tuli maailman pohjoisin jalkapallomestari, ja ensimmäinen pohjoisnorjalainen seura, joka on voittanut mestaruuden.

Mestaruus tuli myös vuosina 2021, 2023 ja 2024. Päälle europelit, ja pelaajamyynnit. Jens-Petter Hauge 4,5 miljoonalla AC Milaniin, Erik Botheim kuudella miljoonalla Krasnodariin, Patrick Berg 4,5 miljoonalla Lensiin, Victor Boniface kuudella miljoonalla Union SG:hen, Joel Mvuka 5 miljoonalla Lensiin, Faris Moumbagna kahdeksalla miljoonalla Marseilleen, Hugo Vetlesen 7,75 miljoonalla Club Bruggeen ja Albert Grönbaek viimeisimpänä kesällä 15 miljoonalla Rennesiin.

Nyt, keväästä syksyyn pelattavan sarjakauden alkumetreillä 2025, Bodö/Glimt on Transfermarktin mukaan Eliteserienin arvokkain joukkue. Sen pelaajien arvo, rapiat 42 miljoonaa, on enemmän kuin kaikkien Veikkausliigan pelaajien arvo yhteensä. Veikkausliigan mestariehdokkaiden pelaajien kokonaisarvo vaihtelee 4,3 miljoonasta (Ilves) 6,3 miljoonaan (HJK).

Jani Honkavaaran luotsaaman Djurgårdenin pelaajien markkina-arvo on vajaa puolet Bodö/Glimtin pelaajien vastaavasta. Skandinavian seuroista norjalaisseuran pelaajisto on neljänneksi arvokkain, edellä Tanskan jätit FC Kööpenhamina, Midtjylland ja Bröndby.

Kaudella, jolla Bodö/Glimt voitti ensimmäisen mestaruutensa, sen budjetti oli 16 joukkueen sarjan 11. suurin. Vastaava temppu, mestaruuden voittaminen budjetilla, joka on sarjassa toisiksi alimman neljänneksen mittaluokassa, tarkoittaisi FC Hakan, AC Oulun tai VPS:n mestaruutta. Leikitään hetki, että elämme rinnakkaistodellisuudessa, jossa näin todella kävi. Mitkä olisivat syyt ja tekijät mestaruuden takana?

Oman kokemukseni mukaan Suomi-futiksessa vaikuttavien ihmisten puheissa kannattajista asiantuntijoihin toistuvat samat kaksi taustatekijää menestykselle.

Ensimmäinen on yksinkertaisesti raha. Suurin piirtein siihen ylä- ja alaloppusarjan jakoviivalle on muodostunut lasikatto niiden seurojen väliin, joilla on takanaan varakas mesenaatti, ja niiden, joilla ei ole. Poikkeuksen muodostaa HJK taloudellisine myllyineen, sekä uudesta stadionista mannaa taivaalta ammentava Ilves.

Muiden Veikkausliigan kestomenestyjien taustalta löytyy rahoittaja: KuPSilta Ari Lahti, SJK:lta Raimo Sarajärvi ja FC Interiltä Stefan Håkans. Jos Färid Ainedtinin Esport Honka lasketaan mukaan, 2020-luvulla ainoastaan yksi mitali on mennyt mesenaattiseurojen ulkopuolelle. Pelaajabudjetti korreloi kansainvälisestikin voimakkaasti sarjasijoituksen kanssa, ja Suomessa vaikuttaisi siltä, että riittävän taloudellisen muskelin voi saada vain tarpeeksi syvätaskuisen omistajan myötä.

Toinen syy, jonka perusteella äkkimenestyksestä voi keskustelujen perusteella haaveilla, on pelaajarekrytointi. Rekrytointi on kauniimpi ja kunnioittavampi ilmaisu sille, jota ilkeämmin kutsutaan ulkomaalaispelaajalotoksi.

Kärjistäen liigatasoiset suomalaispelaajat jaetaan alkutalvesta, ja sen jälkeen käynnistyy ulkomaalaispelaajien hankintaprosessi. Onnistuminen tai epäonnistuminen näissä hankinnoissa koetaan usein ratkaisevaksi tekijäksi. Yksinkertaistettu tapaustutkimus Valkeakoskelta: kauden 2022 päätteeksi juhlittiin maalikuningas Lee Erwinin kanssa tulevia europelejä, seuraavalla kaudella ilman Erwiniä (rehellisyyden nimissä myös ilman Luiyi de Lucasta) Haka ajautui hetkeksi jopa putoamistaisteluun, ja päätyi lopulta sijalle 9.

Tällaisessa fatalismissa on vaaransa. Kehitys pysähtyy, jos urheilullisten prosessien hiomisen sijaan jäädään odottamaan riittävän hullua miljonääriä tai deus ex machinaa, jumalaa koneesta, maalintekijää ilmasillalta. Puhumalla rahasta ja yksittäisistä pelaajista halveksumme myös valmentajuutta. Honkavaaraa ja Sixten Boströmiä, Teemu Tainiota, Ossi Virtaa ja Aleksi Tossavaista tai Jussi Nuorelaa tiimeineen.

Jos ainoa tapa menestyä on mesenaatti tai voittava arpahankinta, ei tarvitse kiinnittää huomiota pelin kehittymiseen, ottelukohtaisten strategioiden onnistumiseen, joukkueen sitouttamiseen tai henkiseen ja fyysiseen kestävyyteen. Silloin kannattaa vain lotota, tai uhrata vuohi täyden kuun aikaan keskiyöllä Töölön Pallokentällä.

Bodö/Glimtin takana ei ollut mesenaattia. Ennen mestaruuskautta asiantuntijat arvioivat joukkueen heikentyneen sen myytyä useamman avainpelaajansa. Toki seuraan siirtynyt Kasper Junker jonkinlaiseksi jumalaksi kostautui ammuttuaan 27 maalia 25 ottelussa, mutta esimerkiksi mestaruuskaudella poskettomat 19+18 tehot tehnyt tanskalainen Philip Zinckernagel oli ollut seurassa jo kaksi edellistä kautta. Kauden jälkeen se myi Haugen, Junkerin ja Zinckernagelin – ja samalla yhteistehot 60+35 – mutta pystyi silti uusimaan mestaruutensa.

Seuran rekrytoinneissa on mahdollisesti ollut onneakin mukana, mutta sen toiminta pyrkii jatkuvasti pienentämään tätä osuutta. Bodö on tunnistanut asemansa ”myyjäsarjan” joukkueena, jossa tähtipelaajat siirtyvät menestyksekkään kauden jälkeen eteenpäin. Pelaajahankinnoissaan se pyrkii olemaan askeleen edellä. Tavoitteena on, että eteenpäin lähtevien pelaajien korvaajat ovat jo seurassa valmiina siirron tapahtuessa. Näin se toimi esimerkiksi keskikenttäpelaajien suhteen pari kautta sitten.

Kun Hugo Vetlesen siirtyi Club Bruggeen, oli korvaaja Albert Grönbaek jo Bodön pelaaja.

Tienaamiaan rahoja seura on pyrkinyt investoimaan myös pysyviin rakenteisiin. Työntekijöitä on kaksinkertainen määrä mestaruutta edeltävään aikaan. Rekrytointitiimiin on panostettu, ja scouttien määrä on sekin tuplaantunut. Afrikka on yksi seuran kohdealueista, josta se toivoo löytävänsä seuraavan Victor Bonifacen.

Joskus ratkaisut ovat myös aika yksinkertaisia. Bodöllä on rahaa, ja rahalla voi hakea saman profiilin sarjojen parhaat pelaajat. Vetlesen hankittiin puolella miljoonalla Stabäkistä, Grönbaekista seura maksoi tanskalaisessa AFG Arhusille peräti 4,8 miljoonaa euroa. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna alkaneen kauden alla seura käytti pelaajasiirtoihin seitsemän miljoonaa.

Seura on myös hankkinut takaisin jo kertaalleen suurempiin sarjoihin myymiään pelaajia. Patrick Berg ja Jens-Petter Hauge ovat palanneet pohjoiseen pysyvillä siirroilla, Philip Zinckernagel ja Joel Mvuka käyneet lainalla.

Bodöllä on myös kyky saada pelaajista irti jotain sellaista, mitä muualla ei saada. Osan selittää tietenkin se, että pelaajat ovat siirtyneet Norjasta Euroopan huippusarjoihin, Ligue 1, Serie A:han ja Bundesliigaan. On kuitenkin myös pelaajia, joista on ajanjakson aikana puristettu ulos ennennäkemätöntä suoritustasoa. Esimerkiksi kapteenistoon kuuluva keskikenttäpelaaja Ulrik Saltnes oli lopettamassa uraansa ja muuttamassa Kööpenhaminaan opiskelemaan, ennen kuin Bodössä asiat muuttuivat.

Suomessa siirtokorvauksen maksaminen pelaajasta on harvinainen poikkeus. Osittain se johtuu Suomessa pelaavien suomalaispelaajien lyhyistä sopimuksista, mutta monesti myös siitä, että Suomeen siirtyvät pelaajat ovat sellaisia, joista edelliset seurat ovat halukkaita luopumaan ilman siirtokorvausta. HJK on viime vuosina maksanut muutamista pelaajista siirtokorvausta. Esimerkki onnistuneesta kaupasta on Bojan Radulovicin hankkiminen (Transfermarktin mukaan) 150 000 eurolla. Özan Kokcusta maksetut 550 000 euroa (Transfermarkt) voi olla vaikeampi saada poikimaan.

Bodö/Glimtistä on tullut tarina. Bodön paikallislehtien, Bodö Nu:n ja Avisa Nordlandin, nettisivujen etusivulla on 5-6 kategoriaa uutisille, kummallakin lehdellä yksi uutiskategorioista on Bodö/Glimt. Kun urheilujoukkueesta tulee tarina, löytyy sen menestykselle helpot ja yksinkertaiset syyt, jotka tarinaksi voi paketoida. Ulkopuolelta, jälkikäteen, ja narratiivien hämärtämän kuvan näkevinä, on todennäköisesti mahdotonta sanoa ratkaisevaa totuutta siitä, mikä nosti seuran Pohjoisen Napapiirin takaa Euroopan huulille.

On kerrottu tarinaa poikkeuksellisen yhtenäisestä Pohjois-Norjan ylpeydestä, joka ammentaa paikallisesta identiteetistä. Kovan työnteon kulttuurista, jossa vaatimustasoa on ruuvattu monella osa-alueella kireämmäksi. Proaktiivisesta ja hyökkäävästä jalkapallosta, jossa alkuvuosien vauhdikkaisiin vastahyökkäyksiin on lisätty keinoja haavoittaa myös alhaalla makaavia puolustuksia.

Tarinaa pitkäntähtäimen tavoitteiden ja tulosten väheksymisestä, ja keskittymisestä sen sijaan jokapäiväiseen työntekoon ja valmennuksen asettamien standardien saavuttamiseen. Kulttuurista. The Athleticin artikkelissa mainitusta overtraining-periaatteesta, jossa harjoitteissa toistuvat tilanteet ovat pelitilanteita haastavampia. Villejä tarinoina entisestä hävittäjälentäjästä, Bodön henkisestä valmentajasta Björn Mannsverkistä.

Eniten on kerrottu seuran myyttisestä päävalmentajasta, Kjetil Knutsenista. Knutsen nousi apuvalmentajan paikalta päävalmentajaksi vuonna 2018, ja häntä pidetään menestyksen aikakauden henkilöitymänä. Nykyään Knutsenilla on apunaan suuri valmennustiimi, mutta yksittäisistä ihmisistä hänen vaikutustaan Bodö/Glimtin vallankumoukselle voidaan pitää suurimpana. Knutsen on esimerkiksi ensimmäinen valmentaja, jonka joukkue on tehnyt kuusi maalia Jose Mourinhon joukkueen verkkoon.

Knutsenin nimeä on jo pidempään yhdistetty suurempiin seuroihin. Kesällä keskustelemaan kiinnostuneiden jonossa oli mediatietojen mukaan ainakin Ajax ja Celtic. Seuralegenda teki kuitenkin vuoden jatkosopimuksen. Knutsenin tavoitteena uskotaan olevan Mestarien Liigan sarjavaiheeseen eteneminen. Se oli lähellä jo tänä vuonna, mutta norjalaiset menettivät playoff-kierroksen ensimmäisessä osassa hankkimansa kahden maalin johdon, ja liigavaiheeseen etenikin Belgradin Punainen tähti. Ensi kauden Mestarien Liigassa Bodö pääsee suoraan playoff-kierrokselle, ja on siellä euromenestyksensä ansiosta todennäköisesti sijoitettu joukkue.

Jossain vaiheessa Knutsen kuitenkin lähtee. Korvaajaksi uumoillaan Gaute Helstrupia, joka saapui kaudeksi 2024 Knutsenin apulaiseksi. Helstrup toimi Bodön pohjoisen vihollisen, Tromsön, päävalmentajana kolmen vuoden nousujohteisen jakson, ja siirto derbyvihollisen kakkoskoutsiksi nostatti laineita norjalaisessa jalkapallossa. Loputtomiin on vaikea olla pieni ja sympaattinen, mutta nyt Bodö/Glimtillä on mahdollisesti korvaaja jo valmiiksi seurassa Knutsenin lähtiessä.

Suomessa on europelien suhteen puhuttu HJK:n suulla seuraavan askeleen ottamisesta. Seuraava askel tarkoittaisi pelaamista uskottavasti sarjavaiheesta jatkoon menosta. KuPS yrittää tänä vuonna ensimmäistä kertaa sarjavaiheeseen. Bodö/Glimt on voittanut europeleissä mm. Porton, Celticin, AZ Alkmaarin ja AS Roman ja Olympiakosin kahdesti. Eurooppa-liigassa sen seuraava vastustaja on Lazio. Se on altavastaaja, mutta löi viime kierroksella Konferenssiliigan hallitsevan mestarin Olympiakosin, ja pystyy lyömään Lazionkin tähtien osuessa kohdalleen.

Ensi syksynä se pelannee Mestarien liigan sarjapelejä uudella, parituhatta katsojaa enemmän vetävällä stadionillaan. Kaikki tämä on tehty tekemällä urheilua ja futista hyvin. Kannattajilla on siis lupa unelmoida, ja valmentajilla lupa tavoitella vastaavia, ilman lottovoittoja.

Artikkelia varten on haastateltu Avisa Nordlandin urheilutoimittaja Stian Höglandia, sekä Norjassa pelannutta suomalaisjalkapalloilijaa.

Muut lähteet:

The Guardian, Goal, The Athletic, Alchemmy, The Herald.