Tämän lähemmäs kansaa akateeminen maailma voi tuskin päästä. Suuri vitutustutkimus on nimittäin värähdellyt niin suomalaisia koskettavasti, että se on saanut yli 20 000 vastaajaa.

Aihe ehkä kuulostaa huumorilta, mutta kyseessä on täysin asiallinen tutkimus, josta vastaavat lääketieteellisen kuvantamisen professori Lauri Nummenmaa ja professori Jari K. Hietanen.

Nummenmaa työskentelee PET-keskuksessa, joka on Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun yliopistollisen keskussairaalan yhteinen, valtakunnallinen tutkimuskeskus. Hietanen on psykologian professori Tampereen yliopistossa.

Monesti sanotaan, että suomalaiset eivät puhu tunteistaan, mutta nyt puhuvat. Vastaajia ei tarvinnut maanitella kertomaan vitutuksestaan, Nummenmaa kertoo.

– Vastauksissa kuvataan turhautumista ja omaa pahaa mieltä. Tutkimus näyttää, että kun löydetään oikeat sanat, tunteet ja foorumi, ihmisiltä tulee tekstiä. Yhdessä tutkimuskysymyksessä pyydettiin listaamaan asioita, jotka vituttavat. Siinä sai listata enimmillään 10 kohtaa, ja keskimäärin vastaajat listasivat 8,5.

Onko vitutus erityisesti suomalainen asia? Täysin samaa sanaa on vaikea löytää muista kielistä.

– Ei tällaista samanlaista tunnesanaa muualla käytetä. Ihmisen aivot toimivat samalla tavalla eri puolilla maailmaa, mutta kielet eroavat siinä, millaisia nimilappuja asioille annetaan. Vitutus-sanalle ei ole suoraa käännöstä.

Termistö on tärkeää, sillä käsitteiden avulla ihmiset pistävät asioita nippuun ja siirtävät tehokkaasti tietoa. Esimerkiksi sana kirja välittää jo monta asiaa siitä, mistä on kyse.

– Tunteet ovat samanlaisia, yksi sana riittää, ja kaikki ymmärtävät. Ei tarvitse erikseen kertoa kaikkia vitutukseen liittyviä asioita, kuten että sydän räjähtää, Nummenmaa sanoo.

Tutkimuksen perusteella yleisin vitutuksen aihe on toiset ihmiset.

– Nämä ovat universaaleja asioita. Kuten kaikilla kädellisillä, toiset lauman jäsenet ovat tärkeitä, mutta aiheuttavat myös hankausta. Ihmisten erityisluonne on, että siitä huolimatta pystytään silti elämään yhdessä.

Vastaukset ovat paitsi kansallistuntojen ilmapuntari, myös ajan kuva. Toisten ihmisten lisäksi esiin nousivat korona, Putin ja sota. Ja tietysti klassikkovastaus eli kaikki vituttaa.

Tutkimus on saanut paljon hyvää palautetta, mutta paras palaute on tullut vastaajilta. Osalle kokemus oli suorastaan terapeuttinen.

– Moni vastaaja sanoi, että nyt kun tähän tutkimukseen vastasi, ei enää vituta yhtään! Onnistuimme siis tekemään pikaintervention.

Saatiinko tutkimuksella selvyyttä Paavo Väyrysen esittämään kysymykseen, voiko vitutukseen kuolla? Vastaus on, että kyllä voi.

– Kyllähän se tiedetään, että akuutti stressi voi aiheuttaa aika voimakkaitakin haitallisia seurauksia ihmisen terveydelle. Pitkään jatkuvat stressi, kiukku, viha ja ahdistus kuormittavat hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Siitä syntyy tarpeeton valmiustila, mikä on merkittävä riskitekijä sydänsairaudelle.

Akuutissa voimakkaan stressitekijän oireyhtymässä rintakehällä on kuristavaa tunnetta, ja vaikka kuvauksissa ei löydy sepelvaltimoiden tukkeutumia, osa sydämestä on lamaantuneessa tilassa eikä supistele lainkaan.

Nummenmaa uskoo, että ankara vitutus voisi laukaista jopa särkyneen sydämen oireyhtymän.

– Se tiedetään, että tunteista puhuminen auttaa ja lieventää haitallisia tunteita. Kun yrittää sanoittaa vellovia ahdistuksen tunteita ja antaa niille nimen, niistä tulee hallittavampia.

Tuntematon pelottaa myös tunneasioissa. Siksi tunnepäiväkirjan pitäminen auttaa lieventämään masennusta, stressiä ja ahdistusta.

– Teinitytöt ovat perinteisesti tienneet sen spontaanisti, mutta tiede osoittaa saman, Nummenmaa huomauttaa.

Tärkeää on, että sanoittaa ja kirjaa nimenomaan tunteita. Pelkkä tapahtumia listaava päiväkirja ei juuri auta.

Tutkimuslomake on jätetty auki ja tutkimukseen voi vielä osallistua. Pääset vastaamaan tämän linkin lopusta.