He olivat unelmapari, kuin elokuvan rakastavaiset, eikä tarinalla voisi olla muuta kuin onnellinen loppu. Niin käy silti vain saduissa.
Häissään morsian lumosi valkoisessa empirelinjaisessa hääpuvussaan, sulhanen oli komea frakissaan. Porvoon tuomiokirkon ulkopuolella oli ollut valtava väentungos, kun morsiamen uskontokunnan mukainen luterilainen vihkiminen oli ohitse.
Sulhasen uskontokunnan vuoksi he polvistuivat katoliseen vihkiseremoniaan Haikon kartanon kirjastossa. Morsian katsoi hyllyllä olevia kipsisiä apostolien patsaita kuin enteenä kaiken pelastavasta uskosta, jonka hän koki vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Nuoret rakastuneet, Virpi Miettinen ja Caesar von Walzel viettivät häitään Haikon kartanossa. Paikalle oli omaisten ja ystävien lisäksi kutsuttu paljon mediaväkeä.
Hääjuhlaan Haikkoon morsian oli kutsunut tasapuolisesti kaikkien suomalaisten aikakauslehtien päätoimittajat, sillä hän aavisti, millainen mediamylläkkä tilaisuudesta sukeutuisi.
Tervetulosamppanjat skoolattiin Keltaisessa salongissa, ja häät tanssittiin juhlasalongissa.
Vuosi oli 1966, morsian edellisen vuoden Miss Suomi Virpi Miettinen, sulhanen aatelistaustainen Caesar von Walzel.
Puoli vuosisataa myöhemmin sadun morsian, Virpi Miettinen, istuu jälleen Haikon kartanon Keltaisessa salongissa. Hänellä on takanaan neljä avioeroa ja elettyä elämää.
Virpi Miettinen ei tähdännyt missiksi, vaan malliksi. Miss Suomi hänestä silti tuli vuonna 1965.
71-vuotias Miettinen on yhä kaunis. Hän on eheytynyt rajujen vuosien, vuosikymmenten jäljiltä.
Jo 16-vuotiana hän oli saavuttanut menestystä mallintehtävissä, sitten monissa kauneuskilpailuissa, joiden jälkeen hän sai hienoja työtehtäviä.
Hän vietti luksuselämää F1-kisojen pääemäntänä. Vauhtivuosia varjosti epäonni aviopuolisoitten ja muiden miesystävien kanssa.
Hän matkusti ympäri maailmaa, istui kuuluisuuksien kanssa loistoillallisilla, joi samppanjaa ja piti vatsansa litteänä ja mitat kurissa laihdutuslääkkeillä.
Virpi Miettinen ja toimittaja Tuula Nieminen kertovat mitään kaihtamatta ja kaunistelematta Miettisen elämäntarinan uutuuskirjassa Tuhma prinsessa (Tammi).
– Kirjasta tuli selviytymistarinani. Olen odottanut puoli vuosisataa kertoakseni mitä tapahtui, miten kiltistä prinsessasta tuli tuhma tyttö. Nyt on minun vuoroni tehdä selkoa asioista niin kuin ne koin. Entiset puolisoni tietävät, että kirja ilmestyy. Olen kertonut tosiasiat – ehkä he reagoivat, mutta kaikki kertomani on totta, Virpi Miettinen sanoo.
Nyt Keltaisessa salongissa istuva Virpi Miettinen on uudistunut. Siihen on tarvittu aikaa.
Virpi Miettisen ainokainen, tytär Nina syntyi vuonna 1974. Äiti ja tytär kuvattiin Avun kansijuttuun tammikuussa 1975.
Lapsuudenkoti oli pikkuporvarillinen, ja pikkukaupunki Porvoo hyvä kasvuympäristö. Vuonna 1946 syntyneen Virpi Miettisen äiti oli pullantuoksuinen kotiäiti, joka hoiti jämptisti talousasiat. Isä oli kaupallinen johtaja porvoolaisessa Puristustuote Oy:ssä.
– Isä oli kova sprintteri ennen sotia, hän juoksi satasen aikaan 10,9. Juokseminen loppui siihen, että hän haavoittui sodassa lonkkaan.
Sodan traumat näkyivät ja kuuluivat vain silloin, kun isä ja Virpin kummisetä joivat omatekoista juomaa, ”urheilijan kesäjuomaa”. Mitään humalaisten torailua se ei ollut, vaan sodankäyneiden miesten keskinäistä terapiaa. Isän puutarhaan pystyttämistä kaiuttimista raikui sota-ajan laulu Eldankajärven jää.
– Urheilijan kesäjuoma oli isän termi juomalle, johon sekoitettiin oman puutarhan omenamehua, viiniä ja soodaa.
Perheen tytär Virpi oli melkoisen omapäinen ja rohkea ikäisekseen. Koulunkäynti ei liiemmin maistunut hänelle, ja hän sai tienestejä teinimallin töistä.
Vuonna 1963 hän voitti Mannekiinikuningattaren tittelin Sanelma Vuorteen mannekiinikoulussa. Titteli tosin riistettiin häneltä tuomariston päätöksestä huolimatta.
– Samalla mannekiinikurssilla kanssani ollut porvoolainen lääkärin rouva Marita Palmgren myi tuttavilleen varmaankin toistasataa lippua, ja hän vaati sen takia titteliä itselleen. Yleisöääniin vedoten hän sai tittelin.
Se oli ensimmäinen skandaali, johon nuori tyttö tahtomattaan joutui.
Virpi Miettinen aloitti mallintyöt jo teini-ikäisenä. Kuvauksellinen nuori nainen nautti kameran edessä olemisesta, mutta jäi laihdutuslääkkeiden koukkuun.
Mannekiinin töistä Virpi Miettinen piti, misseys ei häntä kiinnostanut. Sanelma Vuorteen ja silloisen poikaystävänsä Caesarin painostamana hän oli silti mukana helmikuussa 1965 Miss Suomi -kisoissa.
Hänestä tuli koko kansan tuntema Miss Suomi, ja Pikkuneiti porvoolainen, kuten Matti Heinivaho iskelmässään laulaa.
– Olisin halunnut pysyä muotimaailmassa, koska pidin mallintöistä ja matkustamisesta. Tienasin niin hyvin, että pystyin 18-vuotiaana ostamaan urheiluauton ja purjeveneen.
Voittaminen ei Virpi Miettistä kiinnostanut, mutta Miss Suomen tittelin jälkeen menestystä riitti myös maailmalla. Hän oli ensimmäinen perintöprinsessa Miss Eurooppa-, Miss International Beauty- ja Miss Universum -kisoissa.
Missikisoissa tyttöjä vahdittiin tarkasti, mutta heidän ympärillään riitti myös kaikenlaisia liehittelijöitä.
– Ranskalainen missikeisari Claude Berr huuteli hotellihuoneensa ilmastointikanavan kautta, että ”tule Virpi tänne”! Nyt sellainen tulkittaisiin seksuaaliseksi ahdisteluksi.
Virpi Miettinen ei mennyt, hänellähän oli poikaystävä.
Toisen avioliittonsa Virpi Miettinen solmi Suomen OECD-edustustossa työskennelleen Jukka Nysténin kanssa. Heille syntyi tytär, mutta avio-onni loppui lyhyeen.
Ennen missimatkojaan maailmalle hän törmäsi Pertti Pasaseen.
– Hän tarjosi minulle pääosaa elokuvassaan Pähkähullu Suomi. Kieltäydyin ja kerroin, että lähden Amerikkaan esittelemään Valion juustoja. Ota minut mukaan, voisin esitellä homejuustoa, tokaisi Spede.
Elokuvan pienen roolin sai vuoden 1963 Miss Suomi Marja-Liisa Ståhlberg.
Missit kiinnostivat suurta yleisöä ja mediaa aivan eri tavalla kuin nykyisin. Seurapiireihin Virpi Miettinen tutustui jo 1960-luvulla ystävystyessään Vesa-Matti Loirin kanssa. Monacon F1-kisoissa hän istui samoilla illallisilla Ruotsin prinssi Bertilin kanssa.
Kisojen pääemäntänä hän tunsi kaikki 1970-luvun alun maineikkaimmat formulakuskit kuten itävaltalaisen Niki Laudan ja ranskalaisen François Cevertin.
– Cevert ajoi formulaa kärjen tuntumassa, mutta osakilpailun hän voitti vain kerran, vuonna 1971 Yhdysvalloissa Watkins Glenillä. Samalla radalla hän sitten kuoli lokakuussa 1973 vain 29-vuotiaana.
Hänen kuolemansa oli Virpi Miettisille kauhea järkytys.
– Formulakuskit olivat ihania velikultia, he olivat hyviksiä, eivät pahiksia! Asuimme aina viiden tähden hotelleissa ja saatoimme lentää formulakuljettajien yksityiskoneilla Kööpenhaminaan, kun pojat halusivat sinne illallistamaan. Sieltä matka jatkui Pariisiin.
He sanoivat, että Virpi tietää parhaat ravintolat. Niin kuin tiesikin.
Taas maailmalle lähdössä! Virpi Miettinen rakasti matkustamista, ja matkoja kysytyllä mallilla ja F1-kisojen pääemännällä riitti.
Seurapiirihäistä alkanut avioliitto päättyi eroon vuonna 1970. Syynä oli aviomiehen uskottomuus, jonka elämäkerta karusti paljastaa.
Toinen avioliitto diplomaatti Jukka Nysténin kanssa päättyi niin ikään eroon, samoin kaksi myöhempää avioliittoa, yksi kihlaus ja muutama muu parisuhde.
Kun Jukka Nystén ja Virpi Miettinen saivat eronsa viiden vuoden riitaisen oikeudenkäynnin jälkeen jotenkin selvitettyä, Virpi Miettinen oli menettänyt suuren osan omaisuudestaan.
Pariskunnan yhteinen tytär, vuonna 1974 syntynyt Nina eli Ninnu, asui Virpi Miettisen vanhempien luona Porvoossa. Ninnu oli kolmevuotias, kun tähän ratkaisuun jouduttiin.
Se oli raskas ratkaisu, mutta ainoa vaihtoehto.
– Olin viikot töissä, enkä voinut aina mennä Porvooseen Ninnun luokse, koska en halunnut hänen näkevän silloisesta väkivaltaisesta suhteestani johtuvia ruhjeitani. Käytännössä vanhempani kasvattivat Ninnun. Meillä on kuitenkin läheiset ja hyvät välit.
Jos Virpi Miettinen ei aina voinut jakaa elämäänsä tyttärensä kanssa, hän on nyt sataprosenttisen läsnäoleva mummi 7- ja 5-vuotiaille Tatulle ja Joonalle.
– Nämä pikkupojat ovat nyt kallisarvoisimmat miehet elämässäni. Saan olla heidän kanssaan paljon enemmän kuin Ninnun kanssa aikoinaan.
Hänen kotiovessaan Porvoossa on jopa kyltti Tatun ja Joonan mummila.
Nuorenparin elämässä riitti vauhtia ja vaarallisia käänteitä.
– Tienasin niin paljon, että ostin 18-vuotiaana purjeveneen ja urheiluauton.
Miksi Virpi Miettinen antoi miesten käyttää itseään taloudellisesti hyväkseen, kesti perheväkivaltaa ja pettämistä kerta toisensa jälkeen?
– Kiltteys on perusluonteeni, olin kiltti jo lapsena. Sitten aikuisena luotin liikaa ihmisiin. Muuta selitystä ei ole.
Vaikeat miessuhteet, kova työnteko – jopa vauhtisokeus – johtivat lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöön.
– Aloin alun perin syödä laihdutuslääkkeitä Pariisin malliaikoina, kun olin Chanelin sovitusmannekiini ja näytösmalli. Lääkärin määräämässä Mirapronte-laihdutuslääkkeessä oli amfetamiinia, mitä en tiennyt. Jatkoin kahdeksan vuotta sen käyttöä valmistautuessani maailmankiertueille. Sen aikainen Twiggy-muoti vaati laihuutta. Lääke vei ruokahalun ja piristi.
Koukuttava lääke yhdistettynä vain muutamaankin lasilliseen viiniä johti epämiellyttäviin tilanteisiin. Virpi Miettinen humaltui nopeasti, eikä ymmärtänyt vielä silloin, että kyseessä oli lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutus.
Virpi Miettinen oli vuonna 2001 taas rakastunut, mutta sairastui samana vuonna rintasyöpään. Siitä hän kertoi vuonna 2003.
Jotta päästään paranemiseen, on hypättävä ajassa pitkälle eteenpäin, aina 1990-luvun alkuun. Silloin Virpi Miettisen huolestunut äiti sai selville hyvän hoitopaikan.
– Se oli Leppävirralla sijainnut Naistenkartano, jonka toimintafilosofia oli sama kuin Yhdysvalloissa Betty Ford -klinikalla. Olin viimeisiä, jotka saivat elämänsä kuntoon Naistenkartanolla, sillä sen toiminta ikävä kyllä lopetettiin.
Virpi Miettinen ei kärsinyt vieroitukseen mennessään fyysisistä vierotusoireista, mutta henkisesti hän oli hajalla.
– Murhetta oli ollut niin paljon, että elämä oli kaatunut kasaan kuin korttitalo.
Terapia ja viikot kuntoutuksessa johtivat raittiuteen, joka on nyt kestänyt yli 25 vuotta. Suurena tukena raittiin elämän alkuvuosina oli läheinen ystävä, itsekin päihderiippuvaisuudesta kärsinyt näyttelijä Ritva Oksanen.
Virpi Miettinen yritti itse auttaa myöhemmin Miss Suomi Armi Aavikkoa.
– Olin Armin luona, ja hän oli tavattoman surullinen ja halusi rukoilla kanssani. Hän olisi toivonut perhettä Dannyn kanssa, mutta niin ei käynyt.
Virpi Miettinen sanoo, että nyt Armi on ”taivaan kotona”.
Elämän soljuttua rauhallisempiin uomiin Virpi Miettinen on halunnut auttaa muita. Suuri ilonaihe on Intiassa sijaitseva Suomi-koulu tamililapsille.
– 1990-luvun lopulla alkoi Suomi-lastenkodin toiminta, jonne tyttäreni meni vapaaehtoistyöntekijäksi. Hän pyysi minut Intiaan, jossa kävin sitten säännöllisesti usean vuoden ajan. Rahakeräykset alkoivat Suomessa, ja viidessä vuodessa Suomi-koulu, jossa on nyt yli 1 000 oppilasta.
Virpi Miettisen toiminta Intiassa loppui henkilökohtaisesta ja dramaattisesta syystä.
– Sairastuin rintasyöpään neljännen, vaikean avioliittoni jälkeen vuonna 2001, ja lääkäri kielsi matkustamisen. Omasta mielestäni olin jo voittaja, sillä onnistunut Intia-projekti oli itsetunnolleni äärimmäisen tärkeä.
Hän oli todistanut itselleen ja muille, että oli kykenevä nainen.
– Minua oli haukuttu juopoksi ja hutsuksi, mutta minäpä olin mukana pystyttämässä lastenkotia ja koulua Intiaan! Se, että kykenin epäitsekkääseen ja pitkäjänteiseen työhön, oli henkisesti tervehdyttävää.
Fyysisesti rintasyöpä ei ole ollut ainoa sairaus, joka Virpi Miettistä on koetellut. Punkin purema vuonna 2012 aiheutti borrelioosin, ja hän on kärsinyt fibromyalgian aiheuttamista säryistä.
Nekään eivät ole häntä lannistaneet. Virpi Miettinen sanoo, että hänelle annettiin yläkerrasta voimia.
– Nyt minulla ei ole miestä, koiraa eikä kissaa. Olen keskittynyt yli 10 vuotta öljyväritöiden maalaamiseen. Käyn lisäksi pyynnöstä evankelistana puhumassa eri tilaisuuksissa.
Haastattelussa lisäaineistona Virpi Miettinen–Tuula Nieminen:
Tuhma prinsessa (Tammi). Kirja ilmestyy 23.1.2018.
Teksti Liisa Talvitie, kuvat Petri Mulari, Virpi Miettisen kotialbumi ja A-lehtien kuva-arkisto
