
Tämä taiteilija kykeni vangitsemaan ilman liikkeet niin tarkasti, että fyysikot ällistyivät
Tutkijat tarkastelivat Vincent van Goghin maalausta kuin se olisi fysikaalinen järjestelmä, jossa siveltimenvetojen värien kirkkaus kuvaa energian virtausta.
Vincent van Gogh maalasi vuonna 1889 Saint Rémyn mielisairaalassa Tähtikirkas yö -taulun, yhden tunnetuimmista teoksistaan. Maalauksen on tulkittu heijastaneen taiteilijan murtunutta psyykettä. Vain vuosi aikaisemmin hän oli hermojensa romahdettua leikannut palan korvastaan.
Taulun pyörteisen yötaivaan ja sitä laikuttavien keltaisten tähtien ja kuunsirpin dynaaminen liike on kiehtonut taiteen ystäviä vuosikausia. Nyt tutkijat paljastavat, että van Goghin tulkinta yötaivaasta on hämmästyttävän tarkka esitys monimutkaisesta fysikaalisesta ilmiöstä: ilman turbulenssista.
Physics of Fluid -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kiinalais- ja ranskalaistutkijat analysoivat maalauksen siveltimenvetojen tilallista mittakaavaa ja tapaa, jolla valo näyttää väreilevän tähtien ympärillä.
”Digitaalisen kuvan avulla pystyimme mittaamaan yksittäisten siveltimenvetojen tyypillisen koon ja vertaamaan niitä turbulenssiteorioiden olettamiin mittakaavoihin.”
– Korkearesoluutioisen digitaalisen kuvan avulla pystyimme mittaamaan tarkalleen yksittäisten siveltimenvetojen tyypillisen koon ja vertaamaan niitä turbulenssiteorioiden olettamiin mittakaavoihin, sanoo Xiamenin yliopiston meritieteilijä Yongxiang Huang.
Tutkijat tarkastelivat maalausta kuin se olisi fysikaalinen järjestelmä, jossa siveltimenvetojen värien kirkkaus kuvaa energian virtausta.
Tutkijoiden mukaan taivaan suuret pyörteet ovat Kolmogorovin lakina tunnetun matemaattisen teorian mukaisia. Teoria ennustaa ilmakehän liikettä inertiaenergiamittauksella.
Siveltimenvetojen mikrokosmos – siinä valo haalistuu ja hajaantuu – noudattaa puolestaan Batchelorin skaalautumista. Se kuvaa energialakeja pienessä mittakaavassa.
– Tämä paljastaa syvän intuitiivisen ymmärryksen luonnonilmiöistä. Van Goghin tarkka turbulenssin kuvaus saattaa perustua pilvien ja ilmakehän liikkeen tutkimiseen tai luontaiseen tunteeseen siitä, kuinka vangita taivaan dynaamisuus.
Oli kyse kummasta tahansa, van Goghin saavutus oli ennennäkemätön – varsinkin, kun tutkijat oppivat kuvaamaan turbulenssivirtausta vasta vuosikymmeniä myöhemmin.