Apu

Rap-artisti VilleGalle: "Minuun jäi pysyvät jäljet, kun Suomi voitti vuonna 1995 MM-kultaa"

Rap-artisti VilleGalle: "Minuun jäi pysyvät jäljet, kun Suomi voitti vuonna 1995 MM-kultaa"
"Viimeksi rakastuin pari vuotta sitten. Rakastuminen on yksi ihmisyyden parhaista tunteista. Olen avoin ihmisille, ja on kiva tutustua. Jos on hyvä fiilis, sillä mennään. Silloin ei kannata miettiä liikoja." Näin JVG:n VilleGalle jatkaa lauseita.
Julkaistu: 26.4.2022

Teini-iässä inhosin erityisesti opiskelua. Olen aina ollut vilkas ja lukihäiriöinen. Opiskelu ei maistunut ja tunneilla oli vaikea keskittyä. Yritän nykyään kuunnella kirjoja ja täytellä ristikoita. Se on sellaista puuhaa, jolla saan ajatukset muualle.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun Suomi voitti vuonna 1995 MM-kultaa. Se on meidän sukupolven yksi ­suurimmista tapahtumista, ja siitä jäi ikuisiksi ajoiksi aistikuvasto. Siihen loppui lama, ja jotenkin se kuvasti myös tosi paljon meidän nuoruutta.

Viimeksi nauroin makeasti, kun tein birdien golf-­kierroksella. Pelaan talvisin lätkää ja kesäisin golfia. Siinä on paljon kehitettävää vielä, mikä tuntuu kivalta.

Vihaan sydämeni pohjasta epäaitoutta. Olen oppinut tuntemaan sen vuosien varrella ja aistimaan ihmisistä. Siitä ei tule hyvä fiilis.

Viimeksi rakastuin pari vuotta sitten. Rakastuminen on yksi ihmisyyden parhaista tunteista. Olen avoin ihmisille, ja on kiva tutustua. Jos on hyvä fiilis, sillä ­mennään. Silloin ei kannata miettiä liikoja.

Kadun yhä, että en käynyt koulua kunnolla.

Pelkään kuollakseni isoja eläimiä. Iso koira on joskus näykännyt, ja siitä on jäänyt pelko. Se on tosi nihkeää, koska en haluaisi pelätä.

Häpeän syvästi malttamattomuuttani. Korona-­aika on ottanut päähän, kun välillä on näyttänyt siltä, että päästään takaisin hommiin – ja sitten se ei olekaan toteutunut. Ja nyt tuli sotakin tähän. On ikävä normaalia elämää ja rauhaa. Olen maannut sohvalla 600 päivää ja odottanut keikoille pääsyä.

Ennen oli paremmin ainakin nuorten mielenterveys. Yritän vastailla mahdollisimman paljon viesteihin ja tsempata nuoria. Tuntuu, että nyt tulee enemmän ­viestejä, että on nihkeä fiilis. Se on ymmärrettävää, olen välillä itsekin tosi syvissä. Moni on joutunut lopettamaan urheilun koronan aikana. Se on todella ikävää, urheilu pelasti minutkin monilta hölmöyksiltä.

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, niin ­varmasti läheisteni.

Luulin itsestäni liikoja, kun teimme ensimmäisen ­hittimme. Kun esiinnyimme pienemmissä pitäjissä ­huomasimme, ettei meistä vielä tiedetäkään. Tunnetuksi tuleminen vaati monen, monen vuoden työn. Nuoren mieli järkkyi, kun elämä muuttui yhdessä yössä. Meidän Vuodet ollu tuulisii -dokumentissa näytetään rehellisesti kaikki. Eihän sitä itseään ole aina kiva katsoa.

En enää nykyään suutu, kun joku haukkuu minua netissä.

Homoille haluan sanoa: rakkautta.

Jos elän satavuotiaaksi, olen ylpeä itsestäni. Pitäisin isot juhlat, vaikka en olekaan näillä elämäntavoilla ehkä tehnyt kaikkea sen eteen, että pääsisin sinne asti. Onneksi iän karttuessa tulee ­fiksummaksi ja alkaa arvostaa sitä, miten lyhyt elämä on. Juhlissa olisi paljon skumppaa ja esiintymässä artistit, joita olen signannut.

Kommentoi »