Viki Savonen on Kuopion kultasormi, joka on yksi Suomen parhaista alallaan ja oppinut tekemällä

Kuopion Palloseura on ottanut mitalin Veikkausliigassa kahdeksan vuotta putkeen. 2019 ja 2024 se on juhlinut Suomen mestaruutta. Saman ajanjakson aikana se on voittanut Suomen Cupin kolmesti, 2021, 2022 ja 2024. Tällä kaudella tuli hopeaa cupista. Sarjassa KuPS pelaa mestaruudesta. Uusi luku keltamustien historiankirjaan avattiin, kun KuPS eteni ensimmäistä kertaa eurocupin varsinaiseen kilpailuvaiheeseen.

Tämä on tapahtunut neljän päävalmentajan alaisuudessa. Jani Honkavaaran ensimmäinen jakso Kuopiossa huipentui mestaruuteen 2019, seuraaja Arne Erlandsen toi ainoalla kaudellaan pronssia, Simo Valakari toi kaksi hopeaa ja kaksi cup-kannua, kunnes Honkavaara palasi huipentamaan toisenkin stinttinsä mestaruuteen.

Vuodesta 2015, koko ajan kasvavassa roolissa, menestyksen taustalla on vaikuttanut nimi, jota arvostetaan Aition tietojen mukaan Kuopiossa korkealle, mutta joka ei ole mediassa vilahdellut. Kuka on Viki Savonen, ja millainen on hänen kasvava roolinsa keltamustan menestyskoneen takana?

Urheilujohtajat ja urheilujohtaminen on noussut viime vuosina merkittäväksi puheenaiheeksi myös Veikkausliigassa. HJK:n urheilujohtajaseikkailut ovat keränneet otsikoita, Miikka Takkula Tampereella kiitosta, Niko Ikävalko ja Markus Heikkinen Kotkassa ja Oulussa kritiikkiä.

Savosen nimi ei ole edes suomifutiskuplassa kaikkien tiedossa. Moni syvän pään kuplalainen muistaa kuopiolaisen esimerkiksi Twitterin kulta-ajoilta, noin kymmenen vuoden takaa, jolloin futiskeskustelu kyseisellä sosiaalisen median alustalla oli hyvinkin laadukasta. Siihen ottivat aktiivisesti osaa mm. HJK:n nykyinen päävalmentaja Miika Nuutinen ja Sanomalle suureen rooliin Aition kautta ponnistanut Tuukka Kotimäki. Osa brändäsi Twitterissä itseään, toiset visertelivät enemmän rakkaudesta lajiin. Savonen kuului jälkimmäiseen ryhmään:

– Ei minulla ollut Twitter-aktiivisuudessa mitään tavoitetta, se oli tapa viettää vapaa-aikaa, kertoo Savonen.

– Toki se oli yksi polku, jota kautta päädyin seuralle töihin.

Oli vuosi 2014. Savonen oli lopettanut jalkapallon pelaamisen, saanut ”futisähkyn” ja pitänyt vuoden tauon lajista, kunnes palannut sitä taas seuraamaan. Käynnissä oli sopivasti välivuosi koulusta. Osittain aktiivisen henkilökohtaisen Twitter-tilin kautta Savonen päätyi töihin KuPS:n toimistolle, päivittämään Kuopion Palloseuran Twitteriä. Siitä rooli laajeni nopeasti futispuolelle:

– Pyörin toimistolla päivisin, ja edustusjoukkue kiinnosti tietysti hirveästi. Kävin paljon katsomassa treenejä. Kerran edustuksen päävalmentajana tuolloin ollut Marko ”Rapa” Rajamäki sitten tuli juttelemaan, ja sanoi, että kun kerran aina istut siellä katsomossa, voisitko samalla kuvata meidän treenit?”

Savonen kuvasi. Samalla kaudella hän kuvasi myös osan peleistä. Seuraavalla kaudella vastuu kasvoi:

– Rapalla oli tosi pieni taustatiimi, joten autoin tekemällä vastustajan pelaamisesta klippejä.

Seuraavat vuodet Savonen teki KuPS:n toimistolla sekä toimistopuolen hommia, päivitti Twitteriä ja teki ”Mölymäki”-podcastia, että urheilupuolen töitä jatkuvasti suuremmalla vastuulla. Vuodesta 2018 painotus on ollut urheilupuolen tehtävissä, joita Savonen alkoi omasta halustaan haalia itselleen. Silloin Savoselta sai jo klippien mukana aina jonkin mielipiteen tai näkemyksen. Vuodesta 2021 asti hän on ollut täysipäiväinen urheilupuolen työntekijä.

– On se aika erikoinen urapolku.

– Rapan rooli on valtava, tuskin olisin tässä, ellei hän olisi silloin kysynyt kuvaamaan treenejä.

Kuten mies itse sanoo, Savosen polku on uniikki. Perinteisempi pelaajatausta sentään löytyy, KuPS:n junioripolku on melkein pelattu läpi:

– Pelasin ihan pienestä asti, sinne B-juniori-ikäiseksi asti. Silloin ehkä huomasin, että ei tästä ammattia saa. Aika nopeasti se hiipui sitten B-junnuissa ja jäi siihen. Olen aina ollut sellainen, etten pahemmin tykkää harrastella mitään, jos jotain tehdään niin se tehdään tavoitteellisesti.

Jo pelaajana Savosta kiinnosti enemmän joukkueen tekeminen, kuin oma tekeminen. Siihen liittyy kuvaava tarina:

– Olin joku 11-12-vuotias, kun kysyin valmentajalta, miksi hän penkitti minut. Valmentaja vastasi haluavansa minut penkille istumaan, jotta voi sitten kysyä minulta, mitä pitää tehdä.

Tällaisella taustatarinalla päätyy usein aloittamaan valmentamisen.

– Niin, minua on aina kiinnostanut enemmän pelaaminen ja pelaajat. Syy-seuraus -suhteet. Pelin ja pelaajien analysointi. Toisaalta, miten erottelee sen ja valmentamisen?, Savonen pohtii.

Valmentajaa Savosesta ei kuitenkaan tullut, ainakaan perinteisessä mielessä. Pokaaleita voittaneen joukkueen valmennustiimiin hän on toki kuulunut jo useamman vuoden. Sinne hän on edennyt tekemällä oppien, valmennuskursseja ei kuopiolainen ole esimerkiksi tehnyt:

– Päädyin vuonna 2016 yllättäen Veikkausliigajoukkueen arkeen. Siitä lähtien olen tehnyt päivittäin töitä Veikkausliigajoukkueen päävalmentajan kanssa. Kun on päässyt tekemään, niin siinä on oppinut. En itse ole työntekoa pelännyt, vaan tarttunut hommiin. Jos jotain ei ole osannut, niin se on opeteltu.

Haastavampia tehtäviä on tullut sopivasti portaittain:

– Ensin tuotin sisältöä, esimerkiksi klippejä vastustajan pelaamisesta. Sitten näin, miten valmentajat sitä tietoa prosessoivat. Sitä kautta olen oppinut.

Kukaan ei kuopiolaisseuran valmentajien kopissa ole Savosen valmentajalisenssien perään kysellyt. Kysyttäessä, onko hän kohdannut vastustusta tai ennakkoluuloja poikkeuksellisen polkunsa takia, Savonen vastaa, että päinvastoin:

– Tosi positiivinen lähtökohta on ollut jokaisella päävalmentajalla. Olen pystynyt omalla tekemisellä ja mielipiteillä todistamaan oman osaamiseni.

– Se on myös jalkapallon evoluutiota, ei ehkä Suomessa, mutta isossa maailmassa. Siellä on tiimeissä niin spesifejä rooleja, joissa on paljon ihmisiä ilman minkäänlaista jalkapallotaustaa. Ja silti ne on tosi tärkeitä.

Työssäoppimista on edistänyt se, että Savonen on päässyt tekemään töitä huippuluokan ammattilaisten; apuvalmentajien, urheilujohtajien ja päävalmentajien kanssa. Esimerkiksi Simo Valakarin alaisuudessa Savonen pääsi äärimmäisen kehittävään ympäristöön:

– Valmennustiimissä vuonna 2020 apuvalmentajana ollut Pasi Tuutti arvosti osaamistani ja tunnisti potentiaalini. Hän sai ajatuksen myytyä seuraavana vuonna Valakarille, joka halusi kehittää oman staffinsa jäseniä. Simo otti minut tosi lähelle, käytiin ihan päivittäin asioita läpi.

Kuvaava tarina Valakarin ja Savosen läheisestä yhteistyöstä löytyy vuodelta 2021, jolloin KuPS:lla tuli kesken europelikiireiden pakottava tarve hankkia toppari loukkaantuneen Diogo Tomasin tilalle:

– Lähdin sitten kahlaamaan läpi kymmeniä ja kymmeniä vaihtoehtoja etsien sieltä joukosta sitä parhaiten meille sopivaa pelaajaa, joka pystyisi nopealla aikataululla hyppäämään suoraan pelaavaan kokoonpanoon. Paulo Ricardoa katsellessani olin hyvin vakuuttunut siitä, että tässä voisi olla meille loistava ratkaisu. Tein lyhyen kollaasin hänen pelityylistään vahvuuksineen ja heikkouksineen ajatuksena lähteä esittelemään tätä vaihtoehtoa päävalmentajalle.

Istuttiin Simon kanssa palaverihuoneeseen ja laitoin videon pyörimään. 5 minuutin kollaasi tuli päätökseensä ja Simon sanat muistan ikuisesti: "Viki, mä en saa kiinni tästä pelaajasta enkä osaa sanoa onko tää hyvä meille. Mutta jos sä oot sitä mieltä niin hoida pelaaja tänne. Mä luotan suhun."

– Olin hieman hämmentynyt palautteesta ja aloin hieman epäröimään, koska yhtäkkiä minun vastuullani olikin tehdä päätös, hankitaanko pelaaja vai ei. Scouttaustyön olin tehnyt ukrainalaisessa hotellissa Vorskla Poltava -ottelua edeltävänä päivänä joskus keskiyön pintaan, joten palasin vielä hetkeksi videoiden ääreen vakuuttaakseni itse pelaajan kyvyistä, jonka jälkeen totesin, että kyllä tässä on meidän mies. Onneksi luotin itseeni ja Simo luotti minuun. Saatiin toppari, joka valittiin 2022 Suomen Cupin finaalin parhaaksi pelaajaksi ja ainakin toisena vuotenaan täällä myös Veikkausliigan vuoden tähdistökentälliseen.

Suurimpia oppeja kysyttäessä Savonen mainitsee, että kaikilla valmentajille on spesifejä juttuja, joista oppia. Kehittävää on ollut myös nähdä valmentajia onnistumisten ja epäonnistumisten hetkillä. Tärkein opetus on ehkä kuitenkin tullut Valakarilta ja Jani Honkavaaralta:

– Vaikka Simo ja Honsu ovat tosi erilaisia valmentajia, heiltä löytyy yhdistävä tekijä, josta olen yrittänyt pitää kiinni.

– Se on balanssi yksinkertaisen ja spesifin välillä. Iso kuva on tosi selkeä ja yksinkertainen, kaikki ympärillä tietää, mitä yritetään tehdä, ja mitä se vaatii. Kuitenkin samaan aikaan on tosi iso mielenkiinto pieniin yksityiskohtiin, joita tuodaan joukkueelle sopivissa määrin ja sopivassa ajassa.

– En yhtään ihmettele, että juuri nämä kaksi ovat menneet niin pitkälle. Molemmilla iso kuva on tosi selkeä, mutta pieniä yksityiskohtia hyödynnetään siinä, miten voidaan saada kilpailuetua. Esimerkiksi vaikka mitä teemme aloituspotkussa.

Kuvaavaksi tapahtumaksi Savonen nostaa Honkavaaran toisen pätkän alun Kuopiossa 2023. Pasi Tuutti oli saanut potkut, ja Honkavaara hyppäsi niin sanotusti liikkuvan junan kyytiin. Honkavaara veti Savosen mukaan yhden palaverin – ei edes erityisen pitkän – ja puolitoista vuorokautta myöhemmin ensimmäisessä pelissä pelaaminen näytti jo siltä miltä pitikin.

– Aina puhutaan, että valmentajat tarvitsevat aikaa. No, Honsu tarvitsi kaksi vuorokautta.

Savonen uskoo, että huippuvalmentajat erottaa muista juuri aika ja sen hyödyntäminen. Oikeiden asioiden löytäminen ja niiden esittäminen selkeästi. Yksinkertaisen ja spesifin välinen herkkä tasapaino.

Jalkapallotaustan lisäksi Savoselta löytyy myös kokemusta ammattimaisesta urheiluvedonlyönnistä. Mitään suoranaisia datan käsittelytapoja tai malleja ei Savonen vedonlyöntipuolelta ole nykyiseen työhönsä tuonut, muita asioita kylläkin:

– Kun pelien analysointi ja syy-seuraus-suhteet kiinnostivat, niin niitä urheiluvedonlyönnissä opetella. Olen yrittänyt lisäksi tuoda sieltä sitä peruslogiikkaa, asioiden arvioimista mahdollisimman neutraalisti asioina, kaikki tunteet ja kohinan sivuuttaen.

– Vedonlyönti on puhtaasti todennäköisyyksiä. Samoin valmentajat tekevät jatkuvasti päätöksiä todennäköisyysajattelun kautta, vaikkei sitä pueta sanoiksi niin.

– Urheiluvedonlyönnistä tulee taustalla oleva peruslogiikka, vaikkei se näy toiminnassa minään numeroina.

Polku on tuonut Viki Savosen tilanteeseen, jossa hän on Kuopion Palloseuran valmennustiimin analyytikko ja seuran miesten joukkueen ”Head of Recruitment & Football Operations”. Savosta tittelit eivät kiinnosta. Vuosina 2020-2024 hän toimi ”urheilu- ja rekrytointipuolen sveitsiläisenä linkkuveitsenä”, kun KuPS:lla ei ollut urheilutoimenjohtajaa. Nykyiselläkin tittelillä työtehtäviä löytyy laajalta skaalalta:

– Tässä hetkessä isoin tehtävä on joukkueen rakennus, yhdessä urheilutoimenjohtajan ja päävalmentajan kanssa. Toimitusjohtaja on talouspuolessa mukana.

Sen lisäksi Savonen on seuran pelaajatarkkailuprosessin johtaja. Kun Kuopion Palloseuraan hankitaan pelaaja, on Viki Savonen mukana käytännössä prosessin kaikissa vaiheissa – pelaajien analysoinnista sopimusneuvotteluihin - usein veturin roolissa. Neuvottelujen loppuvaiheen hoitaa urheilutoimenjohtaja, ja lopullisen päätöksen tekevät muut henkilöt, muuten rekrytointi on Savosen näpeissä.

Eikä työ lopu siihen, kun pelaaja panee nimensä viivalle sopimuspaperin alalaidassa:

– Hoidan pelaajan rekisteröintiasiat. Organisoin pelaajan tänne, ja katson että arki ja sopeutuminen uuteen ympäristöön lähtevät rullaamaan. Konkreettisissa toimissa on apuna muitakin toimistolta, esimerkiksi toimistopäällikkö.

– Lisäksi tehtäviini kuuluu seuran kontaktiverkoston kasvattaminen muihin seuroihin, agentteihin ja yrityksiin, jotka toimivat rekrytointi/scouttaus -rajapinnassa. Yritän myös ehtiä vierailemaan erilaisissa rekrytointiin ja urheilujohtamiseen liittyvissä tapahtumissa ja koulutuksissa, jotta kontaktit olisivat muutakin kuin vain se puhelinnumero.

Savosen rooli on niin laaja, että herää kysymys, mitä urheilutoimenjohtajan Sixten Boströmin vastuulle jää?

– Rooleissa on paljon päällekkäisyyttä, enkä sano tätä missään nimessä niin, että se olisi jotenkin huono asia. Tehdään paljon noita mainitsemiani asioita yhdessä. Meillä on samoja vastuualueita, ja lisäksi toimimme molemmat täyspäiväisesti valmennustiimissä. Molemmilla on urheilujohtamista ja rekrytointia kattavat työnkuvat.

– Jos työnjakoa avaa yksinkertaisesti, niin minulla on se jalkatyö, enemmän työaikaa vaativa osio. Sixten vie asioita maaliin seurajohdon kanssa, on kyse sitten taloudesta tai muusta.

Pelaajarekrytointiprosessi Kuopiossa lähtee päävalmentajasta, joka määrittelee millaisia pelaajatyyppejä ja mille pelipaikoille kulloinenkin joukkue tarvitsee. Boströmillä ja Savosella on valmennustiimin jäseninä myös hyvä näkemys siitä, mitä tarpeet voisivat olla. Sen jälkeen potentiaalisten pelaajien listaa aletaan kasata Savosen, Boströmin ja päävalmentajan vuosien varrella muodostuneista omista kontakteista. Pelaajat ottavat myös seuraan yhteyttä joko itse tai agentin välityksellä. Lisäksi KuPS:lla on käytössä TransferRoom-työkalu, joka on mahdollistaa laajan pelaajatarjonnan seulonnan.

– Minä teen isoa seulontaa. Otan huomioon pelipaikan, spesifioidun roolin ja taloudellisen raamin, ja karsin listan sadoista nimistä muutamaan vaihtoehtoon.

Savosen rajaamat vaihtoehdot viedään eteenpäin.

– Pöydälle päätyvät vaihtoehdot ovat konkreettisia, ja pelaajien lähtötaso riittävä.

Savonen kertoo prosessin olleen suurin piirtein sama jo muutaman vuoden ajan, ja harmittelee, ettei aikaa sen kehittämiseen ole riittävästi. Rekrytointi on Savosen mukaan turhan paljon ”liukuhihnahommaa”. Prosessia Savonen kuvailee pelillisellä analogialla:

– Pelitapamme on vanhanaikainen, ei ehkä kovin tehokas, mutta meillä on hyviä yksilöitä ratkomassa ongelmia.

– Monessa paikassa varmaan sanottaisiin, että meillä data johtaa prosessia. Mutta ei meillä ole niin, olemme liiankin riippuvaisia verkostoista ja kontakteista.

– Toki katson joka pelaajan kohdalla pelaajan dataa, ja mitä se kertoo. Enemmän uskon siihen, mitä silmäni näkevät, mutta pyrin aina yhdistämään siihen myös jotain dataa.

Koko Veikkausliigan mittakaavassa Savonen uskoo, että rekrytointiprosessia kehittämällä olisi mahdollista saada kilpailuetua. Konkreettinen esiin noussut vinkki seurajohtajille on esimerkiksi se, että 2-3 ihmisen työtaakan yhdelle ihmiselle puristamisen sijaan seura voisi saada kilpailuetua siitä, että antaa jonkun ihmisen paneutua kunnolla yksittäiseen asiaan, ja kehittää sen yksityiskohtia.

– Nyt kaikilla on suurin piirtein samat työkalut, ja pienet resurssit. Silloin ratkaisee se, kuka on paras tekemään.

Kuten Savonen sanoo, KuPS:lla on ollut hyviä yksilöitä tekemässä. Keltamustat ovat onnistuneet hankinnoissaan pääsääntöisesti hyvin jo useamman kauden aikana:

–Tulokset puhuvat puolestaan, vaikka asiat tuloksen takana voisivat olla paremmin.

Savosen käsien kautta Kuopion Palloseuraan on hankittu esimerkiksi varovaisesti sanottuna sarjan parhaimmistoon kuuluva toppari Ibrahim Cisse. Cissen hankinta on hyvä esimerkki savolaisten rekrytoinnista: ei kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta lopputulos erittäin hyvä:

– Pasi Tuutin ajanjaksolla rekryttiin topparia. Etsittiin kolmen alakertaan keskimmäistä topparia, joka on tosi aggressiiviinen ja jolla on kapasiteettia puolustaa isoja alueita. Ja joka on samaan aikaan riittävän hyvä pallon kanssa.

– Se oli vaikea talvi Simo Valakarin lähtöön liittyvien asioiden takia. Jäätiin tosi paljon jälkeen joukkueenrakennuksessa, tehtiin joitain vääriä nopeita ratkaisuja.

– Topparin kohdalla alkoi olla jo kiire. Cisse tuli agenttikontaktin kautta. Aloin katsoa videoita pelaajasta, ja aika nopeasti näin videolta, että niitä haluttuja ominaisuuksia on. Vein eteenpäin päävalmentajalle, joka näytti vihreää valoa. Sillä tavalla, että vähän raakile, mutta tässä voisi olla kovan luokan löytö.

– Tavallaan aika riskihankinta. Tosi pienillä tiedoilla tehtiin. Ainoa hankinta, joka ollaan tehty pelkän videoscouttauksen perusteella. Sen verran saatiin persoonaa selvitettyä, että tiedettiin, ettei tule mikään ihan pommi. Teams-palaveri oli pelaajan kanssa, jossa selvisi, että pelaaja ei puhu edes englantia.

– Ensimmäisellä kaudella oli muutama ylilyönti. Pelaaja haki rajoja, kokeili mitä tässä sarjassa voi tehdä ja mitä ei. Mutta sen jälkeen, onko Veikkausliigassa ikinä ollut näin dominoivaa puolustajaa?

– Ja hankittiin näin kevyellä prosessilla.

Hienon toimistotittelin lisäksi Savonen on siis edustusjoukkueen valmennustiimin täysverinen jäsen. Siellä titteli on analyytikko.

– Samalla kalenterilla vedän kuin joukkue ja muu valmennus. Kentällä en ole mukana, vaan silloin olen toimistolla, yleensä katsomassa videolta seuraavaa vastustajaa. Vieraspeleissä en ole myöskään tällä kaudella mukana.

Vieraspelitkin Savonen tosin katsoo livenä, ja on suorassa puheyhteydessä penkillä istuvaan Boströmiin. Kotipeleissä hän tuottaa ja esittää tämän lisäksi puoliajalla kopissa tarpeen vaatiessa näytettävät videoklipit. Vieraspeleissäkin klipit tulevat Savoselta, esittämisen hoitaa joku muu.

Rooli edustusjoukkueessa on vaihdellut päävalmentajan mukaan:

– Jokaisen valmentajan kanssa on käyty keskustelu, että mitä se on mitä tarvitset? Joskus se on ollut jotain yksinkertaista, Simolta taas tarve oli aika korkealentoinen ja spesifi, mutta sitten se opeteltiin ja tuotiin osaksi prosessia.

Jarkko Wissin johtamassa tiimissä tarve on ollut taktisten palaverien vetäjälle. Wiss veti alkuun palaverit itse, jotta sai syötettyä omia ajatuksiaan joukkueelle. Talvella tilanne ikään kuin ajautui siihen, että Savonen, jolla eniten tietoa esimerkiksi vastustajista on, alkoi vetää palaverit:

– Suurin päävastuu on vetää taktiset palaverit, koskien omaa pelaamista tai tulevaa vastustajaa. Se vaatii jokaisen vastustajan analysoimisen. Analyysin pohjalta ehdotan valmennustiimille ottelukohtaisia valintoja. Niitä porukalla haastetaan ja pohditaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Sitten mietin, mikä on oikea tapa viedä se palaverissa läpi, millä tavalla, millä klipeillä ja mitä tehokeinoja käyttäen.

– Omasta pelaamisesta käydään läpi mikä onnistui, mikä ei, ja miten siitä annetaan palaute joukkueelle.

Aition tietojen mukaan Wiss on jakanut vastuuta ja työtehtäviä reippaalla kädellä valmennustiimin jäsenille. Varsinkin Savonen, maalivahtivalmentaja Joonas Pöntinen ja fyysinen valmentaja Mika Lähderinne ovat kantaneet merkittävää vastuuta. Savonen vahvistaa tiedon:

– Jokaisella tiimin jäsenellä on tosi isot vastuut, tänä vuonna korostetusti. Itsellä työmäärä on sama kuin aiemmin, mutta sen muuttaminen konkretiaksi ja esittäminen joukkueelle on tullut lisäksi. Palaverien vetäminen on myös asia, jossa koen, että olen päässyt tänä vuonna kehittämään itseäni.

Taustatiimin Savonen nostaa Kuopion Palloseuran vahvuudeksi:

– Seurana meidän vahvuus on ollut meidän tausta. Meillä on tosi kovia paikallisia osaajia, jotka ovat tosi sitoutuneita ja jotka tekevät todella paljon hommia. Taustatiimi on pysynyt kasassa monen vuoden ajan, se on osaava ja tiivis. Kuka tahansa on ollut päävalmentaja, siihen on helppo tulla. Se on kantanut haastavissakin hetkissä.

Savonen on kasvattanut rooliaan vuosi vuodelta, ottanut uudet osa-alueet toistuvasti jälkeen menestyksekkäästi haltuun, eikä pelkää työtunteja. Tällä profiililla on hankala nähdä kuopiolaisen nostavan jalkoja pöydälle ja tyytyvän tähän. Savoselta löytyykin vastaus mahdolliseen seuraavaan askeleeseen:

– Koen, että osaamisen repertuaari alkaa olla aika laaja, ja katsantokantoja on monia. Seuraava steppi voisi olla päästä päätöksentekotasolle tuomaan oma osaaminen hyötykäyttöön. Nyt olen mukana käytännössä prosessin vaiheissa 0-95. Haluaisin päästä tekemään niitä päätöksiä, ja kehittämään sitä päätöksentekoprosessia.

Suuntakin on selkeähkö:

– Suomessa on paljon hyviä valmentajia, mutta rekrytointi/scouttaus-puolella ei ole yhtä paljon osaamista. Sille puolelle itse kallistuisin. Kun rooli on koko ajan kasvanut, niin sitä kohti tässä mennään. Tittelillä ei ole koskaan minulle väliä, kunhan pääsisi kiinni prosesseihin ja niiden kehittämiseen. Joku urheilutoimenjohtaja, rekrytointiprosessin johtaja, scouttaustiimin johtaja. Sieltä se voisi löytyä.