Viherpeippokoiras erottuu kirkkaan kellanvihreällä värityksellään – Ennen vain karaistuneimmat talvehtivat Suomessa – Mitä tapahtui?

Räystäillä vesi tippuu jääpuikkojen kärjistä, koska aurinko lämmittää jo. Luonnon lumipeite on vielä paksu, mutta talven selkä on taittumassa. Tien­pientareilla auraus­palteet alkavat tummua, kun lumi sulaa ja hiekka tulee esiin.

Muuttolintuja vielä odotellaan, mutta lintujen laulu soi jo. Viherpeippo­koiraat lurittelevat ponnekkaita lemmen­laulujaan, joilla ne vakuuttavat naaraille olevansa varteenotettavia sulhas­ehdokkaita. Laulu koostuu liverryksistä, kirkkaista vihellyksistä ja viserryksistä.

Viherpeippokoiras on kevättalvella vaikuttavan värikäs. Sen rinta on kirkkaan kellanvihreä ja selkäpuoli harmaanvihreä. Siipien käsisulkien ja pyrstön reunuksen kirkkaankeltaiset kuviot ovat hyvä laji­tuntomerkki. Naaras on koirasta hiukan pienempi ja vaatimattomamman värinen. Nokka on molemmilla jykevä, pyrstö lyhyt ja vartalo tanakka.

Viherpeippo pesii aikaisin. Jo maalis-huhtikuussa naaras munii kolmesta seitsemään munaa. Naaras hautoo yksin pari viikkoa. Poikasten ruokkimiseen ­koiras tulee avuksi. Poikaset viipyvät pesässä noin 18 vuorokautta.

Viherpeippo etsii ravinnokseen ­pääasiassa siemeniä. Poikasilleen viherpeipot pyydystävät siementen lisäksi myös hyönteisiä. Kesällä myös aikuiset syövät mieluusti hyönteisiä. Syksyllä ­linnuille kelpaavat pihlajanmarjat.

Vaikka viherpeippo syö marjoja, se ei levitä siemeniä. Lintu kaivaa siemenet mallon seasta ja murskaa ne ravinnokseen. Ruusun­marjat ovat viherpeipon mieli­ravintoa syksystä vuodenvaihteeseen. Se syö myös monien rikkakasvien siemeniä.

Lintulaudoilla viherpeipot valitsevat mieluiten auringonkukan, hirssin ja hampun siemeniä. Murskatut pähkinätkin kelpaavat niille.

Viherpeippo pesii koko maassa pohjoisinta Lappia myöten, mutta tiheimmin lintuja on ­Etelä-Suomessa. Pesiviä pareja arvioidaan olevan 200 000–405 000 paria. Vuosina 2008–2010 viherpeippokanta väheni puoleen, kun Trichomonas gallinae -alkueläin aiheutti sille nielemisvaikeuksia.

Syys-marraskuussa suurin osa Suomen viherpeipoista muuttaa talvea pakoon läntiseen Eurooppaan. Osa jää Suomeen talvehtimaan. Muuttajat palaavat ­maalis-huhtikuussa.

Talviruokinta on ollut apuna viherpeipon runsastumiselle. Aina vain suurempi osa komeanokkaisista linnuista on oppinut käymään ruokinta­paikoilla. Monet jäävät niiden liepeille koko talveksi. Viherpeiposta on tullut yleinen kulttuurilintu.