Tutkimus paljastaa neljä sisäkasvien omistajatyyppiä – Mikä sinä olet?
Yhdellä tutkimukseen osallistuneista oli kotonaan peräti 500 kasvia.
Sisäkasvit ovat osa kotien ilmettä, oli kyse sitten kukoistavasta viherkeitaasta tai nurkassa sinnittelevästä anopinkielestä. Niitä hankitaan monesta syystä, ja tutkimusten mukaan kasvit voivat esimerkiksi lisätä positiivisia tunteita ja vähentää stressiä.
Etelä-Australian yliopiston ja Adelaiden yliopiston tutkijat halusivat selvittää, millainen suhde ihmisillä on sisäkasveihinsa ja mitä se kertoo ihmisten ja luonnon välisestä yhteydestä. Tutkimus on julkaistu Plant-Environment Interactions -tiedelehdessä.
Kyselytutkimukseen osallistui 115 aikuista, joiden kotona oli keskimäärin 15 sisäkasvia. Joillain oli vain yksi, kun taas yhden kotia koristi peräti 500 kasvia. Yhteensä vastaajilla oli 51 eri kasvilajia, joista yleisimmät olivat mehikasvit, kultaköynnös ja peikonlehti.
Vastaajat nimesivät 11 erilaista syytä pitää kasveja. Yleisin oli esteettinen viehätys. Moni kertoi kasvien parantavan ilmanlaatua ja tuovan rauhaa arkeen.
Tutkimus paljasti neljä erilaista suhdetta, joita ihmisillä on sisäkasveihin.
Tulen surulliseksi, kun kasvi kuolee tai näyttää nuutuneelta, ja tunnen iloa, kun ne näyttävät elinvoimaisilta.
Syvästi kasveihin kiintyneet kuvasivat suhdettaan muun muassa näin: ”Ne ovat kuin lapsiani” ja ”Tunnen oloni hirveäksi, jos kasvi kuolee – kuin olisin pettänyt sen.”
Suurin osa vastaajista oli kiintynyt kasveihinsa ja käytti aikaa niiden hoitamiseen. Yksi kuvaili: ”Tulen surulliseksi, kun kasvi kuolee tai näyttää nuutuneelta, ja tunnen iloa, kun ne näyttävät elinvoimaisilta.”
Osa vastaajista piti kasveista, mutta ei käyttänyt paljon aikaa niiden hoitamiseen. Yksi totesi: ”En ole viherpeukalo, joten olen iloinen, jos ne pysyvät hengissä.”
Pieni joukko kertoi, ettei heillä ole minkäänlaista suhdetta kasveihinsa. ”Kaikki ovat lahjoja, enkä ole niitä itse ostanut”, yksi kommentoi.
Tutkijoiden mukaan sisäkasvien kautta heijastuu myös laajempi ilmiö: ihmisen suhde luontoon. Tätä ymmärtämällä voidaan hyödyntää luonnon koko potentiaali ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa ja samalla pohtia, miten ihmiset voivat puolestaan tukea luonnon hyvinvointia.
