Vihalintuja vai Eurooppa-politiikkaa?
Puheenaiheet
Vihalintuja vai Eurooppa-politiikkaa?
Itse peli on verraton, mutta nyt Angry Birds -mentaliteetti on levinnyt politiikkaan.
Julkaistu 16.6.2011
Apu

Rovio Mobilen kehittämä Angry Birds -peli on levinnyt maailmalle kulovalkean tavoin. Peliä on lyhyessä ajassa ladattu eri alustoille yli sata miljoonaa kertaa. Eikä ihme, peli koukuttaa aikuisenkin.

Viikko sitten nojailin kirjakaupan tiskiin ja olin testaavinani sähköisiä lukulaitteita. Tohinastani hämääntynyt myyjä arveli minun tarvitsevan opastusta. Kun hän huomasi vihaiset linnut koneen näytöllä, hän totesi päätään puistellen: täällä näyttääkin homma olevan hallussa.

Itse peli on verraton, mutta nyt Angry Birds -mentaliteetti on levinnyt politiikkaan. Kun ensi kerralla ei päästä riittävän korkeisiin pisteisiin (you failed), aloitetaan kokonaan alusta. Eikä siinä mitään pahaa ole. Jos taktiikka on väärä, on hyväkin tarkistaa suuntaa.

Valitettavasti vain myös AB:n juoni on siirtynyt politiikkaan. Angry Birdsissä vihaiset linnut pommittavat pesämunat varastaneita possuja. Keväällä vaalien alla ja niiden jälkeen on poliittisessa keskustelussa ammuttu alas kaikki, mikä liittyy unioniin ja yhteiseen Eurooppa-politiikkaan.

Vaalikeskusteluiden sävy oli nurinkurinen, aivan kuin Suomi olisi valmistautunut EU-kansanäänestykseen. Se vaali käytiin jo lokakuussa 1994. Tuolloin reilusti yli puolet kansasta kannatti liittymistä.

Suomi on ollut tukevasti EU-jäsen yli 16 vuotta. Perussuomalaiset ovat onnistuneet hämmentämään asiaa niin, että ihmiset ajattelevat yhä jäsenyyttä jonkinlaisena on–off-tilana. Tarjonnasta nautitaan silloin, kun saatavilla on jotakin itselle hyödyllistä. Heti kun pitäisi tehdä päätöksiä vaikeista asioista ja kantaa yhdessä vastuuta, alkaa kiukuttelu ja valitus.

Matkan päästä katsottuna ihmetyttää, kuinka yksi 19 prosentin kannatuksen puolue pääsee noin voimakkaasti vaikuttamaan hallitusneuvotteluihin, murentamaan asiantuntevasti rakennettua maakuvaa EU:ssa ja pyörittämään kotimaan tiedotusvälineitä niin, että viimeinenkin käsitys Suomen asemasta ja eduista katoaa.

EUROOPAN UNIONIN VAIKUTUSVALTA on kasvanut, ja sen merkitys Suomen taloudelliselle vakaudelle ja hyvinvoinnille on suuri. Nyt kuitenkin näyttää, että suomalaisten, samoin kuin Suomen median, kiinnostus EU:n päätöksentekoon on vähentynyt.

Tilannetta ei paranna, että mediatalojen kululeikkaukset kohdistuvat ulkomaankirjeenvaihtajiin. Brysselistä kirjeenvaihtajat hupenevat yksi toisensa jälkeen. Viimeksi poistui Turun Sanomien toimittaja. Pian ollaan tilanteessa, että viimeinen suomalaistoimittaja sammuttaa lähtiessään valot, ja kaikki Eurooppa-uutiset ostetaan kansainvälisiltä toimistoilta valmiiksi pureskeltuina.

Myös kansalaisia palvelevaa alueellista Eurooppa-tiedotusta ollaan ajamassa alas. Nyt Suomessa toimii 19 tiedotuspistettä eri puolilla maata. Ne sijaitsevat pääsääntöisesti kirjastojen kupeessa, joten sisään on luontevaa poiketa, jos EU-asiat askarruttavat.

Ulkoministeriölle palvelun lakkauttamisesta syntyvät säästöt ovat mitättömät, sillä samalla menetetään komission Europe Direct -sopimuksen tuomat 450 000 euroa. Tiedotus on luvattu keskittää ilmeisesti Katajanokalla sijaitsevaan EU-kansalaisviestinnän ministeriöön. Ulkoministeriön viesti tuntuu olevan, että KVVK – katso vaan verkosta kansalainen!

EU-JÄSENYYS EI OLE mikään helppo nakki. Viime vuosina vaikeat talouskysymykset ovat jättäneet varjoonsa muuta toimintaa. Päällimmäisenä on ollut euroalueen pitkittynyt kriisi ratkaisuyrityksineen. Se on jakanut kansoja, mielipiteitä ja puolueita. Keskustelu tukipakettien, vakausrahastojen, takuiden ja lainojen ympärillä on käynyt kiivaana ja sekavana.

Suomi on koko jäsenyytensä ajan rakentanut itsestään kuvaa nykyaikaisena ja innovatiivisena maana. Neuvottelupöydissä Suomi on toiminut keskustelevasti ja avoimesti. Suomalaisiin on luotettu asiantuntijoina ja ongelmien ratkaisijoina. Myös kansainvälinen media on suhtautunut Suomeen myönteisesti.

Nyt näyttää, että kotimaan poliittisessa kullanhuuhdonnassa hukataan viimeinenkin uskottavuuden hippu. Suomi on päässyt jäsenyytensä aikana Eurooppa-politiikassa sellaiselle tasolle, ettei sitä pidä menettää huonon pelisilmän takia. Uuden pelin rakentaminen ei oikeassa elämässä ole lainkaan niin helppoa kuin Angry Birdsissä.

Kommentoi »