Muovijakkarat ovat söpöt ja matalat, kuin lapsille suunnitellut. Suomalainen istuu niillä melkein polvet suussa. Tarjoilija kiikuttaa olutlasit pöytään, joka on yhtä lailla matala. Otetaanpa malja Hanoille!

Hanoi on Aasian hurmaavimpia pääkaupunkeja. Hyvin säilyneen vanhan keskustan ohella Hanoissa on nähtävyytenä Ho Chi Minhin mausoleumi ja hieno, Kungfutselle omistettu Kirjallisuuden temppeli.

Parasta Hanoissa ovat silti nämä paikalliset, jalkakäytävälle levittäytyvät olutkuppilat. Ne tarjoilevat bia hoita, paikallista tuoreolutta, joka maksaa parikymmentä senttiä tuopilta. Mieto, kolmeprosenttinen olut säilyy vain yhden päivän. Kun suoraan panimosta kiikutetut oluttynnyrit on juotu tyhjiksi, kuppilat sulkevat siltä päivältä.

Muovijakkaralla istuskellessa on mukava seurata kadunvarren elämänmenoa, ja lasi toisensa jälkeen tyhjenee. Ennen pitkää on käytävä vessassa, ja se voi johtaa yllättäviin tilanteisiin.

Kerrankin tarjoilija viittoi, että vessa löytyy keittiöstä. Keskellä pikkuruista keittiötä oli lattiakaivo, johon piti sihdata. Onneksi ei tullut testattua ruokaa samassa baarissa.

Lihapullia Vietnamissa? Matkailijan kannattaa todellakin maistaa vietnamilaisia bun cha -lihapalleroisia. Ne tarjoillaan nuudelien, possunkylkisiivujen, kalakastikkeen ja tuoreiden yrttien kera.

Pallerot on karamellisoitu päältä rapeiksi, ja sisältä ne ovat suussa sulavan mehukkaita.

Herkullisempia lihapullia löytyy tuskin mistään, sen tietää myös Barack Obama, joka herkutteli Hanoissa bun cha -kulhollisella yhdessä Anthony Bourdainin kanssa toukokuussa 2016. Ravintolan nimi oli Bun Cha Huong Lien, jossa kulhollinen herkkua maksaa presidentillisestä maineesta huolimatta reilun euron. Mahtoi olla Obaman turvamiehillä ihmettelemistä paikan valinnassa.

Bun cha on alun perin hanoilainen herkku, mutta siihen erikoistuneita ravintoloita löytää myös Ho Chi Minh Citystä.

Hanoista neljän tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Halong Bay on Vietnamin kansallismaisema ja kuuluisin nähtävyys. Lahden smaragdinvihreästä vedestä nousee toista tuhatta jyrkkäreunaista karstisaarta kuin jättimäisen kivihirviön harjakset.

Ha Long tarkoittaakin vietnamiksi laskeutuvaa lohikäärmettä.

Suurin osa matkalaisista tutustuu Halong Bayhin yhden yön risteilyllä laivoilla, joita pörrää lohikäärmeen kyljissä kuin kärpäsiä. Mutta jos osallistuu kahden yön risteilylle, pääsee käymään myös lahden kauneimmassa ja kaukaisimmassa osassa, Bai Tu Long Bayssa, jossa vallitsee ihana rauha.

Kun yö laskeutuu, laivan kannella pimeyteen verhoutuvia maisemia katsellessa mieleen palautuvat vietnamilaisen runoilijan, Che Lan Vienin, sanat Halonginlahdesta:

”Lohikäärmeet kätkössä, vain kivet jäljellä / Kuutamoöinä, kivet meditoivat miesten lailla.”

Edessä kohoaa romuluinen, aikaa sitten parhaat päivänsä nähnyt kerrostalo. Tuonneko pitäisi astua sisään? Siis ihan tosissaan? Ja vielä lompakko mukana? Kyllä, rohkeasti vain peremmälle.

Ja kas, hämärään porttikongiin on maalattu kahviloiden, putiikkien ja baarien nimiä.

Osoitteensa mukaan nimetty 14 Ton That Dam on yksi Ho Chi Minh Cityn eli Saigonin kerrostalokahviloista eli asuintaloista, joissa osa huoneistoista on muutettu trendikkäiksi liiketiloiksi. Kahviloiden ja liiketilojen vieressä hämärillä kerrostalon käytävillä on ihan tavallisia asuinhuoneistoja.

Vastaavanlaisia kahviloita kätkeviä kerrostaloja on muitakin, ja niitä voi etsiä keskustasta kuin aarrekätköjä.

Ho Chi Minh Cityssä on toki paljon muutakin nähtävää: pilvenpiirtäjäbaareja, Ranskan siirtomaa-ajan arkkitehtuuria ja museoita, jotka esittelevät niin Vietnamin sodan kauheuksia kuin vietnamilaista taidettakin.

Juuri tällaiset kerrostalokahvilat paljastavat Ho Chi Minh Cityn, Vietnamin bisneskeskuksen, boheemin puolen.

Ensi näkemältä Hoi An voi olla sokki. Pittoreskin kauniin vanhankaupungin kujat ovat täynnä aasialaisia ja eurooppalaisia matkailijoita, jotka heiluvat selfiekeppiensä kanssa.

Mutta hengähdä syvään ja anna Hoi Anille aikaa. Suosiostaan huolimatta Hoi An onnistuu lopulta lumoamaan kyynisenkin matkailijan. Postikorttimainen keskusta on kerta kaikkiaan niin kaunis.

Hoi An on myös Vietnamin paras kohde shoppailuun. Jos joka toisessa talossa on viihtyisä ravintola, joka kolmannessa on putiikki, joka tarjoaa houkuttelevia vaatteita, kenkiä, koruja ja laukkuja lähes vastustamattomaan hintaan. Rannallekin Hoi Anissa pääsee.

Niinhän siinä sitten käy, että vaikka Hoi Anin vanhankaupungin näkee puolessa päivässä, moni jää paljon pidemmäksi aikaa.

Edessä kaartuvat gladiaattoriareenan jykevät muurit. Tällä Ho Quyen -areenalla Vietnamin viimeiset keisarit järjestivät eläintaisteluita, joissa kapinaa kuvastavat tiikerit laitettiin taistelemaan keisarivaltaa symboloivia norsuja vastaan. Norsut voittivat. Aina. Tiikereiltä oli kiskottu irti raateluhampaat.

Todellisuudessa kävikin sitten vähän toisinpäin. Keisareista tuli ranskalaisten nukkehallitsijoita, ja lopulta vallan ottivat kommunistit.

Areena sijaitsee Huessa, Vietnamin entisessä keisarillisessa pääkaupungissa. Vietnamin sosialistisella hallituksella oli pitkään vaikeuksia suhtautua maan ”rappiolliseen” kuninkaalliseen perintöön, ja siksipä gladiaattoriareenan portit suljettiin munalukolla. Nyt areenaa entisöidään.

Areenan lisäksi Huessa riittää nähtävää mahtavassa muurien ympäröimässä palatsissa ja keisareiden koristeellisissa mausoleumeissa.

Vaikka Hueen on matkaa Hoi Anista vajaat kolme tuntia, on tunnelma säilynyt ihanan rauhallisena ja paikallisena.

Vietnamin kaunein hiekkaranta, Phu Quocin saarella sijaitseva Sao Beach, täyttää paratiisirannan kliseet: palmut reunustavat valkoista hiekkarantaa, ja meri säihkyy turkoosina. Paratiisimaista rauhaa rannalta tosin on turha odottaa: vaikkei rannalla ole kuin muutama majapaikka, päiväretkeläisiä riittää.

Matkailu Phu Quociin on kasvanut valtavasti muutaman vuoden aikana, ja ympäri saarta on rakennettu uusia, suuria hotelleja. Rannoista länsimaiseen makuun sopii parhaiten Long Beach.

Matkailun kasvusta huolimatta Phu Quoc on edelleen Vietnamin paras rantakohde. Saari on sopivan suuri, jotta nähtävää riittää. On vankileiri Vietnamin sodan ajalta, pippuriviljelmiä ja erikoisen cao dai -uskonnon temppeli.

Vietnamissa 1900-luvun alussa syntynyt caodaismi on yhdistänyt suurten maailmanuskontojen tärkeimmät opit värikkääksi, fantastiseksi keitokseksi. Pyhimyksenä palvotaan jopa kirjailija Victor Hugoa!