Tuulilasi

Vierailu harvinaiseen Citroën-museoon – kuvagalleria



Vierailu harvinaiseen Citroën-museoon – kuvagalleria

Citroënin tekniikka, historia ja muotoilu ovat kiehtoneet keräilijä Franz Petersiä jo viiden vuosikymmenen ajan. Nyt hän rakentaa keskellä Baijeria sijaitsevalle ainutlaatuiselle kokoelmalleen julkista museota. Vierailimme tässä entisessä asevarastossa.
Teksti AMS, Malte Jürgens
Kuvat AMS, Dino Eisele

Keskellä Baijerin Holledauta, jossa kasvatetaan olutasiantuntijoiden vankan käsityksen mukaan maailman parasta humalaa, sijaitsee tähän mennessä vain sisäpiirin tuntema magneettinen napa. Tämä napa ei tosin vedä kaikkia ohi ajavia autoja puoleensa, mutta jos sitä edes lähestyy ranskalainen auto, jossa on maagiset tuplaväkäset konepellillä, auto jää usein tuohon paikkaan pysyvästi. Mainburgin lähellä sijaitsevassa Sandelzhausenissa keräilijä Franz Petersin kokoelmasta on syntymässä Citroën-museo, jollaista ei ole olemassa edes Ranskassa.

Saviruukunvalajaksi ja uuninrakentajaksi opiskellut Peters on tuntenut syvää sympatiaa tätä merkkiä kohtaan jo nuoruudesta asti. Citroën, jonka logossa on hammaspyörän kaksi viistoa hammasta, on tehnyt autoja vuodesta 1919 lähtien Pariisissa. Peters toteaa: ”Hienoa Citroënissa on se rohkeus, jolla firma on ottanut epätavallisia ideoita käyttöön. Nämä ideat ovat aina lyöneet itsensä myöhemmin läpi”.

Onko tällä hetkellä 60-vuotias Peters perinyt merkin suuren arvostamisen esimerkiksi isältään? Ei sinne päinkään: ”Isälläni oli Kuplavolkkari, ja hän rakasti Ranskaa. Siksi olimme siellä pariin kertaan leirintäalueella lomalla. Siellä näin ensimmäistä kertaa ranskalaisia sedaneita, kuten esimerkiksi Citroën DS:n, ja niiden muoto ja tekniikka kiehtoivat minua. Sen jälkeen 2 CV tuli elämääni, ja se oli mielestäni paljon Kuplaa käytännöllisempi. Isäni Kuplavolkkari myös hajosi vähän väliä”.

Museo on perheasia

Petersin vaimo on ollut hänen rinnallaan neljä vuotta pidempään kuin mitä Petersillä on ollut ajokortti, jonka hän hankki 18-vuotiaana. Peters saa vaimoltaan täyden tuen: ”Matkustimme Rättisitikallamme vuosikymmeniä Eurooppaa ristiin rastiin, Nordkapista aivan etelään Turkkiin asti. Vaimoni ei tehnyt sitä velvollisuudentunteen vuoksi, vaan siksi, koska se oli hänen mielestään hauskaa”.

Tietokonespesialistina työskentelevä Petersin vaimo rakastaa perheen kotia, joka on vanha maatila Altmühltalissa. Yhtä palavasti hän rakastaa myös keräilijäänsä ja tämän autoja.

”Jos löydämme harvinaisen Citroënin, vaimoni on se henkilö, joka painostaa minua ottamaan sen välttämättä vielä mukaan kokoelmaan.”

Peters ei ole omien sanojensa mukaan tarvinnut miljoonaomaisuutta noin 130 autoa kattavan kokoelmansa keräämiseen.

”Erityisesti pienemmät mallit, kuten Rättisitikka, Ami 6 tai GS eivät olleet lainkaan kalliita, kun ostin niitä 30 tai 40 vuotta sitten auto kerrallaan ruukunvalamisesta saamillani tuloilla”, hän muistelee.

Autojen aikaisemmat omistajat eivät usein raaskineet romuttaa niitä, mutta ne olivat liian kalliita korjata. Niinpä autot löysivät Petersin luota tavallaan turvapaikan, ja usein niitä lahjoitettiin hänelle jopa ilmaiseksi. Tästä syystä monet näistä jälleen kunnostetuista autoista ovat peräisin niiden ensimmäisiltä omistajilta. Baijerin Monsieur Citroënin talleilla, joissa hän säilyttää tällä hetkellä aarteitaan, on takanaan räjähdysherkkä historia. Ne ovat Saksan armeijan vanhan asevaraston 16 bunkkeria. Franz Peters on ostanut itselleen tämän laajan alueen, ja hän on rakentanut sinne museohallia ostosta lähtien. Kävelykierros bunkkerien läpi ilahduttaa kaikkien autoharrastajien sydämiä, koska ihan joka päivä ei näe näin kirjavaa ja monipuolista merkkikokoelmaa, joka on täynnä intohimoa.

Tavoitteena säätiö

Alueella on esimerkiksi 2 CV:ille omistettu halli, jossa on kreikkalainen Pony-versio, Rättisitikan Sahara-malli, auton pakettimallin pohjalle tehty sveitsiläinen liikkuva toimisto sekä vuoden 1964 Ami 6 Break.

GS-bunkkerissa on puolestaan äärimmäisen harvinainen Birotor-versio, jonka historia on seuraava: Citroën valmisti tätä kaksikammioisella wankelmoottorilla varustettua autoa pienen sarjan, mutta tehdas osti myydyt yksilöt takaisin niiden puutteellisen tekniikan vuoksi. Tämän jälkeen autot romutettiin. Yksi harvoista jäljelle jääneistä wankelmoottorisista GS:istä on Petersin kokoelmassa. Hänen suosikkejaan ovat tietysti yhdessä hallissa olevat isot sedanit: ”Citroën pärjäsi melkein 60 vuoden ajan, eli vuosina 1934-1990 vain kolmella ison sedanin mallisarjalla, eli Traction Avantilla, DS:llä ja CX:llä. Tätä voi jo nimittää kestäväksi kehitykseksi”.

Museon pitäisi avata ovensa vuonna 2014 tai viimeistään vuonna 2015. Mieluiten Peters näkisi aarteensa säätiön käsissä, mutta tätä tarkoitusta varten häneltä puuttuu tällä hetkellä vielä yhteistyökumppaneita. Museon avaamiseen asti Peters tarjoaa eri automerkkien kerhoille mahdollisuutta tapaamisiin hänen laajalla alueellaan. Jännittävään ohjelmaan kuuluvat bunkkerikierrokset sekä Petersin pitämät esitelmät aiheesta. Hän vetäisee ne hihastaan kuin Citroënin historiasta kertova jukebox.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 11.5.2014