Apu

Venäjän sotarikosepäilyjä selvittää joukko maansa jättäneitä toimittajia – Yhden reportaasin tarina valaisee laajaa siviileihin kohdistettua väkivaltaa Ukrainassa

Venäjän sotarikosepäilyjä selvittää joukko maansa jättäneitä toimittajia – Yhden reportaasin tarina valaisee laajaa siviileihin kohdistettua väkivaltaa Ukrainassa
Suomessa vieraillut Meduza-uutissivuston tutkiva toimittaja Aleksei Kovaljov toivoo, että tutkiva journalismi jonain päivänä auttaa sotarikosten tutkinnassa. Hän on yksi 150:stä venäläisestä toimittajasta, jotka ovat joutuneet jättäneet kotimaansa.
Julkaistu: 16.5.2022

Moskovan Kremlissä luodaan linjat propagandalle Ukrainaa vastaan, venäläistoimittajien pakolaistoimituksissa kerätään materiaalia sotarikostutkintaan. Ei toki suoranaisesti.

Suomessa äskettäin vieraillut Latviassa toimivan venäjänkielisen Meduza-uutissivuston tutkiva toimittaja, Venäjältä kotoisin oleva Aleksei Kovaljov (41) sanoo, että Ukrainan sota on yksi eniten dokumentoiduista operaatioista.

– En todellakaan halua tehdä vallankumousta tai rakentaa "rinnakkais-Venäjää" ulkomaille, kirjoitan vain historian ensimmäistä luonnosta, Kovaljov täsmentää puhuessamme hänen työstään.

Arvostettu toimittaja suhtautuu työhönsä vakavasti. Tutkivien journalistien käsissä aineisto julkaistaan vasta perusteellisen tarkastuksen jälkeen.

Luuletko, että tutkiva journalismi auttaa tarvittaessa myös sotarikosten tutkinnassa?

– Toivon, mutta toistaiseksi en tiedä tällaisista tapauksista!

Aleksei Kovaljov Suomen vierailullaan. Kuva: Jarmo Koponen

Kovaljovin ja muiden Venäjän ulkopuolelle pakotettujen toimitusten ja toimittajien työ jatkuu. He eivät välttämättä muuta venäläisten ajattelua, mutta ei se voi olla tavoitteenakaan. Sen sijaan pyrkimys siihen, että jotkut toimittajien selvityksistä ovat joskus viittauksina myös syyttäjien papereissa on aivan realistinen tavoite.

Sotarikokset ovat vakava asia. Tämä vastuu painaa myös toimittajia, jotka niitä selvittävät. Kenestäkään ei julkaista tietoja ilman asianomaisten lupaa.

Itsensä omissa sosiaalisen median kanavissaan paljastaneen sotilaan kuvaa ei esitellä, koska tältä ei saada varmistusta, vaikka uhrikin tunnistaa rikoksen tekijän. Kyse on journalismista – toimituksen päätöksestä hoitaa omat työnsä kunnolla.

Rautaisen ammattilaisen opastuksella ja hänen henkilökohtaisen tarinansa kautta voi hyvin lähestyä Venäjän tiedonvälityksen ja yhä totalitaarisemmin johdettavan maan valtiovalhetta. Siinä sotarikoksiakin voidaan peitellä sen varjossa, että ukrainalaisten kerrotaan tuhoavan alueita, joilla Venäjä puolustaa omiaan.

Sotarikosepäilyistä ensimmäiset ovat jo tuomioistuinten käsittelyssä. Kovaljov muistuttaa, että CNN-uutiset kertoi yhdestä ensimmäisistä tapauksista. Ensimmäinen sotarikosoikeudenkäynti Ukrainassa alkoi perjantaina. Syytettynä on 21-vuotias venäläinen sotavanki, jota syytetään 62-vuotiaan aseettoman siviilin tappamisesta. Yhteensä sotarikosepäilyjä on käsittelyssä valtakunnansyyttäjänviraston mukaan yli 11 000.

Kreml haluaa puhdistaa Wikipedian

Useat maanpakolaistoimitusten tuottamat artikkelit osoittavat, että venäjäläinen journalismi voi olosuhteisiin nähden meidän lukijoiden ja katselijoiden kannalta erinomaisesti. Kunnianhimo ei ole väistynyt, vaikka maa käy sotaa Ukrainaa vastaan.

Venäjän johto haluaisi puhdistaa Wikipediankin, kuten Venäjää seuraavan Kevin Rothrockin tweettaus hyvin kertoo.

”Tietenkin objektiivinen, tärkeä ja syvällinen informaatio, joka on kerätty oikein ja taidokkaasti on nyt kovassa kysynnässä. Ja juuri siitä syystä et voi käyttää Wikipediaa. Mehän tiedämme siellä olevan informaation laadun. Mutta kun käytössäsi on lahjakkaita ammattilaisia, joiden mielipiteisiin voit luottaa, se on tietenkin erittäin arvokasta”, Putin totesi Kremlin hallussa olevan uutistoimisto RIA:n haastattelussa.

Venäjällä muun kuin valtion virallisen sensuurin hyvän aikaa sitten määrittelemien linjausten ja muun kuin maan puolustusministeriön julkaiseman sotaa koskevan aineiston julkaiseminen on kiellettyä kovien rangaistusten uhalla.

Käytännössä muu kuin virallinen uutisvirta löytyy helpoimmin venäjänkielisten suosiman Telegram-palvelun pikaviesteistä.

– Telegramia ei ole estetty – vielä. Valtion mediakin löytyy Telegramista, Kovaljov kertoo Reutersin lehdistöinstituutin haastattelussa.

Monella medialla on ajantasainen seuranta. Seuraavien julkaisujen sisällöt saa näppärästi käännettyä ainakin Google Chromen selaimella valitsemalla url-hakukentän oikeasta laidasta "käännä tämä sivu".

Sodasta kertoviin uutisiin ja pidempiin niin sanottuihin feature-juttuihin pitäisi laittaa varoitukset kielestä ja tapahtumista, joita jutuissa selvitetään. Sota on erittäin raakaa. Oheiset kuvaukset saattavat järkyttää.

Mediazona:

43-vuotias Novy Den -sanomalehden toimittaja Oleg Baturin Kahovkasta, 80 kilometrin päässä Hersonista, sanoi, että hänet siepattiin 12. maaliskuuta.

He kuulustelivat siellä jatkuvasti ihmisiä, kuulustelivat myös minua, kaikki tapahtui eri aikoina, hän kuvaili johtopäätöstään.

– Ymmärrän, että muutamassa päivässä nämä eristysosastot täyttyivät uusilla ihmisillä ja heitä kuulusteltiin jatkuvasti. Kuulin kun ihmisiä hakattiin. En voi olla varma, koska en ole nähnyt, voin vain luottaa siihen, mitä olen kuullut.

Holod:

Hän on 64-vuotias Alexander Sych. Venäjän miehityksen aikana hänen veljensä Oleg poltettiin elävältä autossa yhdessä miniänsä Marinan ja 12-vuotiaan pojanpoikansa Timofeyn kanssa. Jotkut venäläiset sotilaat pakottivat heidät ensin poistumaan Makarovista ampumisen uhalla. Toiset ampuivat rauhanomaista saattuetta tiellä.

Olegin autoon osui ammus, vain hänen vaimonsa Valentina ja 6-vuotias pojanpoika Arsen selvisivät. Nyt poika kertoo lapsille, että hän tietää kuinka hänen äitinsä, veljensä ja isoisänsä poltettiin elävältä, eikä hän voinut auttaa, koska hän itse loukkaantui. Sirpaleet juuttuivat lapsen jalkoihin, lääkärit pelkäävät niiden poistamista. Naapuri Grigory keräsi Olegin ja hänen perheensä luut ja hautasi ne puutarhaan.

Agenstvo Proekt:

Venäjän hallinnon kaaos vallitsee kaikkialla. Sotilaallinen, poliittinen ja propagandasuunnittelu sodalle oli huonosti suunniteltua, ristiriitaista ja joskus vain typerää.

Suurin osa Venäjän korkea-arvoisista virkamiehistä ja poliitikoista, parlamentin alahuoneen eli duuman kansanedustajista on sodan vuoksi lännen pakotteiden alaisia. Helmikuun alussa he olivat kauhuissaan tapahtuneesta, koska heille ei kerrottu lähestyvästä hyökkäyksestä. Lähes kolmen kuukauden jälkeen kaikki näyttävät tottuneen sotaan ja valmistautuvat siihen LPR ja DPR (Itä-Ukrainan ns. kansantasavallat) liitetään Venäjään.

Suurin osa hallituksen ja Kremlin virkamiehistä ei tiennyt mitään presidentin suunnitelmista aloittaa täysimittaiset sotilasoperaatiot, eikä edes korkea-arvoisilla virkamiehillä ollut aikaa laatia toimintasuunnitelmaa esimerkiksi talouden tai propagandan alalla. Sota naapurin kanssa oli monelle isku. Kysyttäessä mitä mieltä olette sodasta yksi "Projektin" korkea-arvoisista keskustelukumppaneista hallituksen kabinetissa saattoi puristaa itsestään vain sanan: "Vittu".

Tutkivalla journalismilla joukkomurhien kimppuun

Venäjän sisäiseen käyttöön valtion televisio on lisännyt propagandistiensa ohjelma-aikaa merkittävästi.

Myös maanpakolaistoimituksissa ymmärrettiin, mikä on tärkeää, ja Kovaljovin kotitoimituksessakin satsattiin sodan seuraamiseen.

Tarina yhden laajan reportaasin tekemisestä kertoo hyvin sen, miten joukkomurhiksi luokiteltavien väkivallantekojen perään päästään tutkivan journalismin keinoin.

Alunperin kyseessä oli freelancetoimittajan esittelemä aihe. Sitä selvitettäessä kävi ilmeiseksi väkivalta, jollaisesta on merkkejä laajasti Venäjän jouduttua vetäytymään alueilta, kun oli käynyt selväksi, ettei Kiovan valtaus ja maan johdon vaihtaminen onnistu suunnitellun sotilasoperaation keinoilla.

Sotilaiden turhautuminen on yksi selitys. Todisteet ovat kiistattomia: Meduza löysi useita tapauksia, joissa mies tapettiin ja vaimo raiskattiin.

Puretaan hieman yhtä artikkelia, josta tuli Kovaljovin vetämän tutkivan journalismin ryhmän käsittelyssä 40 000 merkin eli 8 000 sanan mittainen tarina, joka on luettavissa englanniksi ja venäjäksi Meduzan sivuilta.

Kovaljov kertoo että heidän oman toimittajansa lähettäminen paikan päälle mahdollisti sen, että he saivat kuulla muun muassa, miten ukrainalaisilta vallatussa talossa majailleet kylää ryöstäneet ja ihmisiä raiskanneet sotilaat olivat kirjoittaneet talon sisälle seinään: ruokkikaa kissaa!

Venäläiset sotilaat olivat kirjoittaneet ukrainalaistalon seinään "ruokkikaa kissaa". Kuva: Ruutukaappaus / Meduza

Butšan verilöyly ei ollut ainoa lajiaan

Huhtikuun alussa maailma sai tietää Butšasta, kaupungista, josta on sittemmin tullut Venäjän julmuuden symboli Ukrainassa. Butšassa Venäjän armeija ampui tykistöllään kerrostaloja. He teloittivat, kiduttivat ja raiskasivat siviilejä.

Meduza selvitti, että valitettavasti nämä julmuudet eivät rajoittuneet yhteen kaupunkiin: Venäjän joukot miehittivät useita kyliä Kiovan alueella Dnipro-joen oikealla rannalla. Kun ukrainalaiset saivat hajotettua ja sekasortoon kolonnan Kiovan satelliittikaupungin Brovaryn laitamilla, joukot hajaantuivat sitten ympäröiviin kyliin.

Yksi venäläisten joukkojen piilopaikoista on Bogdanivka, pieni kylä noin 20 kilometriä Kiovasta koilliseen. Ennen sotaa siellä asui noin kaksi ja puoli tuhatta ihmistä. Kaupungin pohjoisosa on täynnä rivitaloja, kun taas idän "pellot" ovat suosittuja alueita kiovalaisten nuorten keskiluokkaisten perheiden rakentamiseen.

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder

"Kun rauha rikkoontui pääsi piru irti alueella. Poliisin haastatteluissa on selvinnyt se, että venäläiset joukot ottivat siviilejä vangiksi, pahoinpitelivät heitä ja lopulta ampuivat heitä", Kiovan aluepoliisin päällikkö Andrei Nebytov sanoo.

Tällaisia tarinoita pitäisi silminnäkijöiden mielestä raportoida laajasti myös mediassa. Svetlana Perminova kertoi Meduzalle: "He ovat eläimiä. He ovat hirviöitä. Ja nyt olen hukassa. Olen kuollut. Minulla ei ole voimaa pitää lapsenlapsia sylissäni."

Perminovan kertoma on karmeaa luettavaa. Hän ei ollut varma siitä, kuinka kauan sotilaat viipyivät hänen talossaan. Sotilaat murtautuivat Perminovan taloon etsimään ruokaa ja arvoesineitä, minkä jälkeen raiskasivat hänet kellarissa.

Myöhemmin Perminova paini itsemurha-ajatusten kanssa ja jopa ryhtyi toimiin vahingoittaakseen itseään.

"Minulle se oli ikuisuus", hän sanoi. Mutta kymmeneltä illalla, kun oli täysin pimeää, yksi sotilaista huomasi ison sängyn kellarissa. 'Hän osoitti sitä ja sanoi: 'Katso, mikä sänky on helvetin hyvä', sanoi Svetlana. 'Ja siinä se: peräännyin nurkkaan ja sitten he vain raiskasivat minut. He veivät ruokani, he veivät rahani - se on hyvä, se ei ole mitään. Mutta sitten he vain raiskasivat minut. Olen 55-vuotias – kuka sitä tarvitsi?' Kaksi sotilasta raiskasi vuorotellen Svetlanan, hän kertoo; kolmas masturboi katsellessaan. 'Luulin, että he vain kuristaisivat minut', hän sanoi. "He tukehduttivat minua - he kietoivat sormensa kurkkuni ympärille - enkä edes muista, menetinkö tajuntani vai en."

Media, josta tuli kotimaassaan ulkovaltojen agentti

Toimitukset ja toimittajat, jotka tekivät ennen hyökkäystä työtään luotettavasti, jatkavat kuka mitenkin parhaiten on olosuhteensa järjestänyt. Myös Nobelin rauhanpalkinnon toimitukseensa saaneen Novaja Gazetan ydinporukka on Latviassa, kuten monet Meduzan toimittajista.

Meduzan johtajat ovat vetäneet toimitusta Venäjän naapurimaassa jo vuodesta 2014. Suuri osa toimittajista on pysynyt Venäjällä, jossa lukijatkin ovat.

Novaja Gazeta Euroopan päätoimittaja Kirill Martynov kertoo Latvian yleisradioyhtiölle, että heidän toimituksensa on uusi ja sellainen, jonka työntekijät katsovat, etteivät menetä paljon, jos katkaisevat väliaikaisesti suhteensa Venäjään ja Moskovaan journalismin vuoksi.

Avoimuus ei kuitenkaan voi ulottua koko toimituskunnan julkisuuteen, koska Venäjän viranomaiset voivat määrätä sanktioita heidän työnsä vuoksi. Monilla on edelleen perhe Venäjällä, eikä heidän halunsa palata kotimaahan ole mihinkään kadonnut.

Kumpikaan tunnettu julkaisu ei tavoittele sellaista asemaa, jotka leimasivat historiasta tuttuja Venäjän imperiumin maanpakolaisten julkaisuja 1800-luvulla ja 1900-luvulla - Kolokolia ja Iskraa.

Meduza luokitellaan "ulkovaltojen agentiksi" kotimaassaan Venäjällä, jossa sillä on edelleen toimittajia ja 70 prosenttia yleisöstään. Rahoituksensa media pitää ulkomailla. Nykyisellään se on ainoa, joka toimittaa aineistonsa sekä venäjäksi että suuressa määrin myös englanniksi.

Mediamaisema Venäjällä on muuttunut viime kuukausina paljon myös siksi, että kansainvälinen media on ainakin toistaiseksi jättänyt toimituksensa Moskovassa. Aiemmin vastaavaa ei ole tapahtunut.

Kovaljov pakkasi matkalaukkunsa Moskovassa maaliskuun alussa, ja lähti vaimonsa ja koiransa kanssa Riikaan, kun Moskovassa alettiin puhua liikekannallepanosta.

Kovaljov on Venäjän tutkivan journalismin kärkinimiä

Ukrainan sodan aikana Kovaljovia on haastateltu useasti. Eikä ihme. Hän on yksi Venäjän tutkivan journalismin kovimpia nimiä, joka paljasti valeuutisia jo vuosia sitten.

Ennen Meduzaan siirtymistä vuonna 2019 Kovaljov veti omaa valeuutisten paljastamiseen erikoistunutta Noodleremover.news-sivusto [Лапшеснималочная] sivustoa, josta kirjoitettiin muun muassa Ulkopolitiikka-lehtteen, johon haastattelin häntä vuonna 2016.

Moskovassa ja Englannissa opiskellut Kovaljov tuntee hyvin valtion median ja valeuutisia paljastavan vapaan journalismin mahdollisuudet.

Vuosina 2012–2014 hän työskenteli RIA Novostissa, jonka toiminta lakkautettiin ja tietotoimisto sijoitettiin osaksi Rossiya Segodnya -mediaorganisaatiota, joka on nykyisen Venäjän valtiollisen propagandan sydän.

Ammattiinsa sitoutunut Kovaljov suhtautui toimittamiseen aluksi keinona päästä mukaan tapahtumiin saada lippuja keikoille, kuten tämä kertoo journalisteja kouluttavan Reuters- instituutin julkaisun haastattelussa. Kyse ei ollut "äänen antaminen äänettömille" tai mistään sellaisesta.

– Kesti jonkin aikaa hyväksyä tämän ammatin todelliset ihanteet. Jonkin aikaa minulla oli vain hauskaa, Kovaljov kertoo.

Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin Kovaljovilla on takanaan vuosien perustyö paikallisessa päivälehdessä Moskovassa, opinnot ja maisterintutkinto Lontoossa.

– En ollut heti tutkiva toimittaja. Asuin Lontoossa noin kolme vuotta tutkinnon jälkeen raportoimassa useille venäläisille aikakauslehdille. Sitten vuonna 2012 sain tarjouksen valtion uutistoimistolta, RIA Novostilta.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen 150 toimittajaa on lähtenyt maasta

Kovaljovin kokemus kansallisen tietotoimiston muuttumisesta kuvaa hyvin maan nykyistä ilmapiiriä. Työn Moskovassa tarjonnut liberaali uutisjohtaja, Svetlana Mironyukin, korvattiin tämän vihollisella, Margarita Simonyanilla, joka on Putin-fani. Hän oli jo tuolloin myös RT-uutiskanavan päätoimittaja.

Nykyisin Simonyan on tavallaan molemmissa rooleissa ja kutsuu Putinia pomokseen, mitä toimittaja ei todellakaan tekisi – kutsuisi presidenttiä pomokseen.

Kovaljov kertoo Slate-julkaisussa: "Tämä uusi Kremlin ystävällinen ylin johtoryhmä oli hyvin eri mieltä siitä, mitä uutisten pitäisi olla. Ja sitten se oli täysin eri asia siitä lähtien. Se oli itse asiassa aika absurdia."

Nykyisellään työ Moskovassa on kurjaa ajatteleville toimittajille. Sensuuriin ja propagandaan myöntyminen on raskasta.

"He kertovat minulle olevansa täysin tuhoutuneita. Heidän sielunsa on murskattu. Heistä tuntuu, että he ovat jotenkin keskustelleet itsensä kanssa tästä harhaluulosta – siitä, että he voisivat vain tehdä työn keskittyen suorien uutisten saamiseen. Mutta nyt on ilmeistä, että heillä ei ole enää mihin mennä, koska Venäjällä ei ole enää riippumatonta mediaa."

Kovaljov osallistui toukokuun alussa Barents Pressin seminaariin, johon otti osaa satakunta toimittajaa Norjasta, Ruotsista Suomesta ja Venäjältä. Venäläisiä toimittajia paikalla oli 15, joista suurin osa oli maanpaossa tai pakomatkalla Venäjältä johonkin toiseen maahan. Suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen Venäjältä on lähtenyt noin 150 toimittajaa.

Kommentoi »