Apu

Venäjän risteily ilman viisumia: Kuin Euroviisut Suomenlahden laineilla ja sukellus Pietarin historiaan

Venäjän risteily ilman viisumia: Kuin Euroviisut Suomenlahden laineilla ja sukellus Pietarin historiaan
Venäjä aikoo laajentaa viisumivapautta, ja Pietariin pääsee päiväksi ilman viisumia jo nyt. Markku ja Leena Aalto tuntevat itänaapurin vuosikymmenten takaa, mutta monille suomalaisille Pietarin-risteily on ensikosketus Venäjään. Millainen kokemus se on? 
Julkaistu: 10.10.2019

Markku Aaltoa naurattaa. Syynä on kysymys, onko hän ollut Pietarin-matkalla aikaisemmin. Venäjälle projekteja 1990-luvulla suunnitellut arkkitehti ja entinen 800 metrin maajoukkuejuoksija kun on käynyt Pietarissa eli silloisessa Neuvostoliiton Leningradissa ensi kerran vuonna 1975.

– Voi sanoa, että perspektiiviä löytyy.  Mutta Pietarissa riittää näkemistä kerta kerran jälkeen, Aalto sanoo.

Leena-vaimokin tutustui itänaapuriin jo 1990-luvulla. Mukana olivat tuolloin kymmenvuotias tytär, viisivuotias poika ja vasta puolivuotias kuopus – ja ”ihan hyvin pärjättiin, ei mitään ongelmia”.

Mukana oleva ystäväpariskunta sen sijaan ylittää Suomen ja Venäjän välisen rajan ensi kertaa elämässään.

M/S Princess Anastasia on juuri lähtenyt Helsingin Länsisatamasta, ja ohi lipuvat tutut saaristomaisemat. Moby SPL -varustamon laiva palasi viime maaliskuussa restaurointitauolta. Sen suosituimpia tuotteita ovat 72 tunnin risteilyt Pietariin.

Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivä M/S Princess Anastasia on entinen Viking Linen risteilyalus.

Remontti tosin oli lähinnä kosmeettinen, se keskittyi kansirakenteisiin ja ulkoasuun. Suomessa rakennettu Anastasia on alun perin Viking Linen alus. Varttuneemmat matkustajat voivat helposti bongata tuttuja yksityiskohtia, eikä kannata odottaa 2010-luvun lopun uivien viihdekeskusten tasoa.

Hytit ovat toki perussiistejä. Palveluista löytyy tax free -kauppoja, kylpyläosasto, kauneussalonki ja elokuvateatteri.

Palvelu pelaa

Leena ja Markku Aalto ovat kokeneita Pietarin-kävijöitä.

Suurin osa henkilökunnasta on venäjäntaitoisia ukrainalaisia. Kapteenisto tulee Italiasta, ja sama maateema toistuu ruokaravintoloissa. Vaikka valtaosa matkustajista on venäläisiä, muut suurimmat ryhmät eli suomalaiset, saksalaiset ja kiinalaiset arvostaisivat varmasti, jos laivalta löytyisi edes yksi venäläisherkkuja tar­joa­va paikka.

– Kannattaa syödä à la carte -puolella. Laivalla on nykyisin ihan hyvä palvelu, ja täällä ei tarvitse kärsiä remuporukoiden metelöinnistä, Aallot vahvistavat.

Sen sijaan Columbus-yökerhon show pesee tasollaan useimmat Ruotsin- ja Tallinnan-laivat. Valtaosa esiintyjistä tulee Pietarin Music Hall -balettiteatterista – ja sen huomaa. Venäläisen kulttuurin pitkät perinteet ja kivikova kilpailu takaavat sen, että niin tanssijat kuin muusikot hallitsevat sekä perinnekansalliset että nykyajan esitykset.

Äänenvoimakkuudessa, näyttävyydessä ja draamassa ei liioin säästellä; tuntuu kuin olisi eksynyt Euroviisuihin. Ohjelmaosuuden jälkeen lattia täyttyy kaikenikäisistä tanssijoista – ja kas, lattialla pyörähtää näköjään myös laivan parrakas italialaiskippari Fabio Foglia.

Aamulla näkyy Venäjä

Raja on ylitetty yön aikana huomaamatta, ja Anastasian kannelta aukeaa komea näkymä auringonnousun eri sävyissä. Kronstadtin saaren siluetti muistuttaa, että vuonna 1703 Venäjän linnoitukseksi perustettu alue on nykyään lähes 50 000 asukkaan pienoiskaupunki Pietarin rajojen sisällä.

Laivasta poistuessa muodollisuudet hoituvat kohtuuajassa: jonotus passintarkastukseen, passin ilmeetöntä tarkastelua, pari Venäjällä yhä tärkeää leimaa ja maihin.

Yhtä tärkeä kuin passi on Suomen päässä saatava pahvinen boarding card, jota ei kannata hukata. Ilman sitä ei ole asiaa laivaan eikä sieltä pois, ja korttia kysytään kaikkia laivan palveluja käytettäessä.

Satamasta siirrytään auringossa kimaltelevan Neva-joen rannalle, jossa kuulu Vaskiratsastaja-patsas paljastettiin vuonna 1782. Patsas esittää tsaaria, Pietari Suurta, jolle keisarinna Katariina II halusi osoittaa kunnioitusta. Patsaan nimi tulee Aleksandr Puškinin kirjoittamasta ru­noel­masta.

Vaskiratsastaja-patsaan tilasi Katariina II ihailemansa tsaari Pietari Suuren kunniaksi. Myös Venäjän nykyhallinto nostaa mielellään esiin suurvaltahistoriaa.

Näkymää ihastelee myös usea bussilastillinen selfie-keppien ja kännykkäkameroiden kanssa tungeksivia kiinalaisturisteja. Kiinan keskiluokka on kaikkialla kasvava matkailijaryhmä, ja Venäjälle on heidän näkökulmastaan lyhyt matka.

– Paras aika matkustaa Pietariin on keväällä tai syyskesällä. Silloin ei ole liian kylmä eikä kuuma, eikä turisteja ole niin paljon, Markku ja Leena Aalto vinkkaavat.

Lähes Suomen väestön kokoinen Pietari

Pietari on yli viiden miljoonan asukkaan metropoli, jossa siirtymät paikasta toiseen ja jonot suosittuihin nähtävyyksiin voivat viedä aikaa. Vaikka liikenne ei ole lähelläkään Moskovan kaaosta, yhteen päivään ei kannata yrittää ahtaa liikaa nähtävää.

Vielä viime vuosikymmenellä Pietarissa ja muissa Venäjän suurissa kaupungeissa oli normaalia käyttää niin sanottua käsitaksia. Käsi nostamalla viestittiin, että kulkija tarvitsee kyytiä. Tavalliset ihmiset pysäyttivät auton ja ajoivat tietyn matkaa, jos olivat menossa samaan suuntaan. Joskus kyydistä maksettiin jotakin, joskus ei.

Taksien ja kyytisovellusten – etenkin Uberin venäläisvastineen Yandexin – yleistettyä käytäntö on käynyt harvinaisemmaksi. Pietarin metroverkko on laaja ja turvallinen, kunhan varoo taskuvarkaita.

Aallot suosittelevat päivävisiitille taksia, sen käyttö on edullisempaa kuin Suomessa.

– Taksi kannattaa tilata hotellista tai kysyä suoraan kadulla seisovista – ja sopia hinta etukäteen. Silloin harvemmin tulee ikäviä yllätyksiä, he muistuttavat.

Leena Aaltoa alkaa naurattaa, kun hän muistelee matkoja pienten lasten kanssa.

– Pidin toisella kädellä lasta sylissä ja toisella kiinni ovenkahvasta, että rämä ovi ei olisi repsahtanut auki! Nykyisin voi valita, millaisen taksin ottaa.

Nähtävää riittää, eikä historiaa voi välttää

Aalloille Pietarin vetonaulat ovat osin tuttuja, mutta monet niistä kestävät usean visiitin. Ensikertaisille Markku Aalto suosittelee must-listalle ainakin pääkatu Nevski Prospektia, Verikirkkoa, Palatsiaukiota ja Pietari-Paavalin linnoitusta.

– Ne ovat kaikki kävelymatkan päässä toisistaan. Kävely kannattaa aina: se on täysin turvallista, ja siinä näkee paljon enemmän kuin bussin tai taksin ikkunasta. Eremitaasissa saa kulumaan päiviä. Mutta jos aikaa on vähän, ainakin muutama ikoninen teos kannattaa käydä katsomassa.

Pelkkä Palatsiaukio on aina yhtä mykistävä mittasuhteiltaan, Eremitaasista puhumattakaan. Linnamaiset rakennukset tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Kaikki on suurta, koristeellista, mahtipontista, avaraa.

Verikirkko on rakennettu paikalle, jolla Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881.

Sotahistoriasta kiinnostuneille Pietarissa on paljon nähtävää, kuten Venäjän laivastomuseo ja tykistömuseo. Kaupunkikuvassa on kerrostumia sotaisasta suurvaltamenneisyydestä vuosisatojen ajalta.

Kun puhutaan sodasta ja Venäjästä, suomalaisten on mahdotonta ohittaa omaa historiaansa, etenkään talvi- ja jatkosotaa.

Venäläinen vinkkeli asiaan on luonnollisesti erilainen. Toinen maailmansota nähdään maan virallisessa kertomuksessa ennen kaikkea voittoisana selviytymistaisteluna natsi-Saksaa vastaan. Pelkästään Leningradin piirityksessä (1941–1944) menehtyi ainakin 641 000 ihmistä, joidenkin arvioiden mukaan jopa 800 000.

Markku ja Leena Aalto ovat kiertäneet Venäjällä myös Karjalan kannaksella, Laatokalla ja Vienan Karjalassa. Mukana on ollut sodat omakohtaisesti muistavia ihmisiä sekä suomalaiselta että venäläiseltä puolelta.

Pariskunta ei halua puuttua muiden näkemyksiin, mutta yksi asia on heistä selvä: Venäjällä ja etenkin Pietarissa kannattaa käydä. Silloin voi muodostaa mielipiteensä nykyhetkestä ja naapurikansalaisista itse.

– Olen tavannut vuosien mittaan paljon suomalaisia, jotka vannovat, etteivät koskaan mene Venäjälle – menneisyyden ja aluemenetysten takia. Se on inhimillistä, mutta menneille ei silti voi mitään, eikä geopolitiikalle, Markku Aalto sanoo.

Aallolla on omiakin juuria Pietarissa. Hänen isoäitinsä työskenteli kaupungissa ompelijana, ja mummon veli oli Pietarissa suutarina. Vuoden 1917 vallankumouksen aikana isoäiti pakeni Varkauteen. Markku Aallon äiti syntyi siellä samana vuonna.

– Mummon veli eli 96-vuotiaaksi – ja oli kova kommunisti loppuun asti. Elämä on harvoin mustavalkoista, Aalto hymähtää.

Leena Aalto muistuttaa, että suomalaisten historiaa löytyy Pietarista marsalkka Mannerheimista lähtien. Ennen vallankumousta monet suomalaiset työskentelivät kaupungissa esimerkiksi kultaseppinä, vossikkakuskeina, palvelijoina ja kauppiaina.

– En halua isommin ruotia nykyistäkään poliittista tilannetta. Mutta sen uskallan jo kontaktieni kautta sanoa, että Putinin otteet tympivät monia venäläisiäkin. Pakotteet, taantuva talous, huono kansainvälinen maine ja opposition sekä vähemmistöjen kohtelu ärsyttävät etenkin nuoria, joilla on internetin kautta ihan omat kanavansa seurata asioita, Markku Aalto sanoo.

Kielitaidosta on hyötyä mutta ilmankin pärjää

Markku Aalto on opiskellut venäjää ja pystyy kommunikoimaan sillä. Satunnainen matkailija pärjää nyky-Pietarissa hyvin englannilla. Aallon työkuvioissa ja aiemmilla vuosikymmenillä venäjän taito oli niin neuvotteluiden, töiden edistymisen kuin turvallisuudenkin kannalta hyväksi.

Turvallisuus nousee säännöllisesti esiin, kun puhutaan Venäjällä liikkumisesta. Aallolla on yli 40 vuoden kokemukseen perustuva, yksinkertainen ohje.

– Pysy selvänä. Absolutistiksi ei tarvitse heittäytyä, mutta siinä kunnossa pitää olla, ettei ole näkyvästi päihtynyt ja tietää, minne on menossa. Miliisit ja muut viranomaistahot ovat yhä tylyjä, mutta keskimäärin pietarilaiset ovat huomattavasti ystävällisempiä kuin vaikka suomalaiset.

Kävellen kaupungilla

Iisakinkirkko on sananlaskunsa veroinen: komea, ja juuri remontoitu. Pietarissa riittää kirkkoja, joihin pääsee tutustumaan, kunhan noudattaa sopivaisuussääntöjä.

Iisakinkirkon pylväät ovat suomalaista graniittia.

Kulttuurinystäville kaupunki on aarre: museoita, konsertteja, teatteria ja balettia löytyy joka lähtöön. Liput ovat suomalaisesta näkökulmasta erittäin edullisia.

Tällä kertaa Aallot ja ystäväpariskunta menevät Pietarin Filharmonikkojen konserttiin, joka avaa viikon kestävän nuorten solistien kilpailun.

– Lippu maksoi 700 ruplaa, eli alle viisi euroa, Leena Aalto naurahtaa.

Kävely on tosiaan paras tapa tutustua Pietariin, mutta kenkävalinta kannattaa tehdä käytännöllisyyden eikä turhamaisuuden ehdoilla. Jalkoja voi lepuuttaa New Holland -tekosaarella, joka on lontoolaistuneen oligarkin Roman Abramovitshin luomus.

New Holland -tekosaari on rauhaisa keidas.

Saarella voisi luulla olevansa vaikkapa Berliinissä. Kirjatorit, näyttelyt, kulttuuritilat ja trendikkäät pikku ruokapaikat vuorottelevat tiilirakennusten kerroksissa. Aurinkotuoleissa istuskelee ihmisiä lukemassa, juttelemassa tai vain oleskelemassa.

Idyllin rikkovat vain ohi kulkevat aseistautuneet vartijat. Järjestyssäännöt ovat tiukat, ja saari suljetaan pimeän tullen.

"Käykää vierailulla"

On tullut ilta ja aika palata Morskoy Voksal -terminaaliin. Näennäisen epäjärjestyksen jälkeen noustaan laivaan samoin kuin lähtiessä: passintarkastus, laukkujen läpivalaisu ja boarding card -kontrolli.

Erityisvierailulla M/S Anastasian komentosillalla Kronstadtin siluetti näyttää entistäkin komeammalta. Olo on väsynyt, mutta tyytyväinen ja hieman epätodellinen, niin kuin monenlaisia ajatuksia herättävän elämyksen jälkeen usein.

Ristiriitojen sanotaan olevan osa Venäjää. Varmaa on vain, että Pietari on ollut alle 400 kilometrin päässä Helsingistä vuosisatoja – ja on myös tästä eteenpäin.

– Käykää vierailulla. Siinä voi yllättyä – ja väittäisimme, että positiivisesti. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta monien suomalaisten mielikuvat Venäjästä ovat aivan muuta kuin todellisuus, Aallot sanovat.

Toteutuuko ilmainen e-viisumi?

Venäjä on ilmoittanut, että se ottaa lokakuun alussa käyttöön ilmaisen sähköisen viisumin Pietariin ja Leningradin alueelle. Kertaviisumi pitää hakea viimeistään neljä päivää ennen lähtöä, ja se on voimassa enintään kahdeksan päivää kestävillä matkoilla. Suomalaisten lisäksi ilmaista lyhytviisumia voivat hakea verkossa 52 muun maan kansalaiset.

Asia on silti jäänyt osittain ilmaan. Virallista tietoa siitä, mitä rajanylityspaikkoja ja kulkuvälineitä sähköinen viisumi koskee ja minä päivänä muutos tarkalleen tulee voimaan, ei Venäjän viranomaisilta ole saatu.

Suomalaisittain ristiriitaista on, että maiden välillä kulkevassa Allegro-junassa e-viisumi ei tiettävästi kelpaa. Junamatkustajilta vaaditaan entiseen tapaan maksullinen paperiviisumi ainakin vuoden loppuun saakka. Suurin osa suomalaisista matkustaa Pietariin juuri vaivattomalla 3,5 tunnin junayhteydellä Helsingistä.

Samaan aikaan Suomi on kiristänyt viisumivaatimuksiaan Venäjän suuntaan. Syyskuun alussa Suomi päivitti käytännön EU-komission vaatimuksesta niin, että venäläiset tarvitsevat nyt viisumihakemukseen kaksi uutta liitettä: matkustussuunnitelman ja varallisuustodistuksen. Aiemmin Suomi oli ainoa Schengen-maa, joka ei edellyttänyt näitä venäläisiltä.

Suunnitelma voi olla vapaamuotoinen, ja varallisuustodistukseksi kelpaa esimerkiksi työnantajan palkkakuitti. Mitään tilillä olevaa minimisummaa ei ole säädetty tai kysytty. Siinä ei ole nähty ongelmaa, koska yleensä venäläisturistit käyttävät Suomessa runsaasti rahaa.

Venäläiset eivät silti ilahtuneet asiasta. Joissakin medioissa sitä kuvailtiin ”epälojaaliksi ja loukkaavaksi”, Pietarin pääkonsulaattiin tulvi yhteydenottoja ja viisumihakemusmäärä romahti tilapäisesti.

Venäläisten matkailu jatkaa silti elpymistään taloustaantuman jälkeen. Pääkonsulaatin arvion mukaan Suomen-viisumien hakemusten määrä kasvaa Pietarissa 25–30 prosenttia ja koko Venäjällä 15–20 prosenttia vuodesta 2018. Kaikkiaan venäläisille myönnettiin viime vuonna 670 000 viisumia Suomeen.

Suomen ja Venäjän välillä on yhdeksän kansainvälistä ja kaksi tilapäistä rajanylityspaikkaa. Niiden kautta tehtiin viime vuonna noin yhdeksän miljoonaa rajanylitystä.

1 kommentti