Venäjällä sotilaaksi koulutettu Jenja, 34, asuu äitinsä ullakolla Itä-Suomessa ja pelkää joutuvansa Ukrainaan

Valtatie 6 on marraskuussa harvaan liikennöity, sulalla asfalttitiellä näkee enimmäkseen kuorma-autoja. Maahan on satanut kunnon lumikerros. Imatralle on täältä matkaa 50 kilometriä, Venäjän rajalle vain kymmenen. Netti- ja puhelinyhteydet pätkivät välillä – Venäjän häirinnän takia, jotkut sanovat. Autoradiosta kyllä kuuluu hyvin itänaapurin pop-kanava, joka soittaa tuttua käännösmusiikkia englanniksi ja venäjäksi.

Lähin kaupunki rajan toisella puolella on Svetogorsk, entinen Enso. Siellä sijaitsee toistaiseksi suljetun Imatran raja-aseman venäläinen aisapari. 1970-luvulla tuhansia suomalaisia oli rakentamassa Svetogorskiin paperi- ja selluloosatehdasta venäläistä raakaöljyä vastaan. Vielä muutama vuosi sitten 150 suomalaista pendelöi sinne päivittäin töihin.

Viimeiset kuusi kilometriä on mutkikasta soratietä. Metsän keskeltä esiin tulee valkea kaksikerroksinen omakotitalo. Vapaapäivää tehdastyöstään pitävä talon isäntä, 58-vuotias Juha, kutsuu vieraan peremmälle. Hän kokkaa keittiössä salaattia, perunamuussia ja jauhelihakastiketta, jonka liha on miehen itsensä kaatamasta hirvestä.