Mitkä ovat Ukrainan mahdollisuudet voittaa sota? Ukraina on sodassa pahasti alakynnessä, kuten se on ollut lähes koko ajan
Ukrainan mahdollisuudet voittaa sota Venäjää vastaan ovat olleet alusta asti heikot. Taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan Eurooppa ja Yhdysvallat eivät ole tulleet auttamaan. Olemme vain lähettäneet aseita ja viisastelleet, kirjoittaa Anne Moilanen.
Kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan kolme ja puoli vuotta sitten, olin mökillä. Lapsilla oli talvilomaa koulusta. Koronavirus riehui ympäri Eurooppaa, ja oli tuntunut hyvältä idealta lähteä mökille vähän rauhoittumaan ja hiihtelemään.
Uutinen Venäjän hyökkäyksestä tuntui käsittämättömältä, hyytävältä. En olisi ikinä uskonut. Kuten ei suurin osa suomalaisista.
Hiihtolomalaisten hymy hyytyi, ja yhtäkkiä halusimme liittyä Natoon heti.
Onneksi se onnistuikin jo reilun vuoden päästä. Ulkopoliittisen tasapainottelun aika oli ohi, kun huhtikuussa 2023 Suomi siirtyi virallisesti osaksi läntistä blokkia. Ruotsi joutui odottamaan lähes vuoden pidempään.
”Venäjään ei voi luottaa. Missään asiassa. Ikinä. Koskaan.”
Venäjän tankkien vyöryessä yli Ukrainan rajan särkyi jokin sellainen, joka oli kasvanut hentona mielen uumenissa: Usko siihen, että Venäjään voisi luottaa. Mutta ei, Venäjään ei voi luottaa. Missään asiassa. Ikinä. Koskaan.
Siksi Yhdysvaltain lähentyminen Venäjän kanssa Ukrainan rauhanprosessin yhteydessä tuntuu niin irvokkaalta. Presidentti Trump joukkoineen ilmeisesti tosiaankin uskoo, että Venäjän ja sarjamurhaaja Putinin kanssa voisi tehdä jonkin voitokkaan diilin.
Trump ei ymmärrä, että Venäjän kanssa ei voi tehdä diilejä. Tai voi diilin toki tehdä, ja voihan se näyttää paperilla ihan hyvältäkin. Mutta Venäjä pettää aina.
”Venäjä on onnistunut houkuttelemaan toisen kyykäärmeen polvelleen, Trumpin johtaman Yhdysvallat.”
Toisin kuin suomalaisia poliitikkoja kuuntelemalla voisi päätellä, Ukrainan mahdollisuudet voittaa sota Venäjää vastaan ovat olleet alusta asti heikot. Taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan Eurooppa ja Yhdysvallat eivät ole tulleet auttamaan. Olemme vain lähettäneet aseita ja viisastelleet.
Epärealistisessa viisastelussa ovat kunnostautuneet poliitikot vasemmalta oikealle. Rehvakkaita lausuntoja ovat esittäneet ainakin demarien ex-pääministeri Sanna Marin ja kokoomuslainen ulkoministeri Elina Valtonen.
Marin totesi, että “ainoa ratkaisu konfliktiin on se, että Venäjä lähtee Ukrainasta”. Valtonen sanoi, että “jos uhrille asetetaan puolustusvoimien kokoa koskevia vaatimuksia tai rajoituksia, vähintään vastaavat vaatimukset tulee osoittaa myös hyökkääjän” (eli Venäjään).
”Käsittämättömintä Yhdysvaltojen kaksoisroolissa on, että se on ollut koko sodan ajan myös Ukrainan tärkein liittolainen.”
Miksi poliitikot sanovat asioita, joihin kukaan usko?
Kuten sotaa seuranneet tietävät, mainitut lausunnot eivät tarkoita mitään. Ukraina on sodassa pahasti alakynnessä, kuten se on ollut lähes koko ajan. Venäjä on onnistunut hyökkäyksessään ja pitää hallussaan monia aiemmin Ukrainalle kuuluneita alueita, kuten Krim.
Tämä on totuus, eikä mikään toiveajattelu siitä, että Venäjä yhtäkkiä perääntyisi ja antaisi periksi. Miksi ihmeessä se niin tekisi, ellei ole ihan pakko?
Mikään ei viittaa siihen suuntaan, että Venäjä olisi luovuttamassa. Päinvastoin, nythän Venäjä on onnistunut houkuttelemaan toisen kyykäärmeen polvelleen, Trumpin johtaman Yhdysvallat, joka on poliittisesti vapaassa pudotuksessa kohti antidemokraattista totalitariaa.
Käsittämättömintä Yhdysvaltojen kaksoisroolissa on, että se on ollut koko sodan ajan myös Ukrainan tärkein liittolainen.
”Venäjä ottaa Ukrainasta ainakin osan, ja kuten tähänkin asti, me muut vain katselemme sivusta.”
Ukrainan rauhanprosessi on irvokas näytös, jossa kaksi globaalia suurvaltaa hieroo diilejään tuhotun Ukrainan raunioilla, tapettujen ja raiskattujen ruumiskasojen keskellä. Kauheampaa tilannetta on vaikea kuvitella.
Se kuitenkin on nyt tilanne. Näin tässä kävi.
Suomi, Eurooppa ja Yhdysvallat eivät liittyneet Ukrainan taisteluihin, koska emme halunneet maailmansotaa. Sen hinta on nyt tämä.
Venäjä ottaa Ukrainasta ainakin osan, ja kuten tähänkin asti, me muut vain katselemme sivusta.
Mitä tämä kaikki tulee tarkoittamaan Suomelle? Olemme jo vastanneet liittymällä Natoon, ostamalla hävittäjät ja nostamalla puolustusbudjettia.
Me siis aseistaudumme hampaisiin asti. Meitä eivät diilit hämää.
Ei paras tilanne, mutta kuitenkin parempi kuin Ukrainalla.
