Veikkausliigassa räjähtävä lähtö – hitaasti kiiruhtanut KuPS on pedannut itselleen mestaruustaistelun paalupaikan
KuPS on repinyt vakuuttavan johdon Veikkausliigan kärjessä, mutta mikä menestykseen on johtanut? Aition jalkapalloasiantuntija Jesse Saarinen avaa KuPSin voittojen takana olevia syitä ja seurauksia.
Veikkausliigan avauskierroksen jälkeen KuPS-valmentaja Jarkko Wiss kertoi joukkueen pohtineen yhdessä kopissa pelin jälkeen, olisiko kentällä nähdyllä esityksellä ollut mahdollista ottaa kolme pistettä, ja tulleen siihen lopputulokseen, että saatu yksi piste taisi olla maksimisuoritus.
Kotiavauksen – 1-0 -voitto AC Oulusta – jälkeen kuopiolaiskapteeni Petteri Pennanen totesi Ruudun haastattelussa, että tyytyväinen voi olla kolmeen pisteeseen, ja kaikessa muussa onkin sitten parannettavaa.
Viikkoa myöhemmin KuPS löi kotonaan sarjanousija Jaron samoin 1-0 -lukemin. Voittoon tarvittiin vierailijan Kerfala Cissokon yli ammuttu rangaistuspotku, sekä silloin 17-vuotiaan Rasmus Tikkasen vasurista lähtenyt voittomaali 84. peliminuutilla. Tikkanen ei osunut kaudella 2023 kertaakaan PK-37 riveissä Kolmosessa tai KuPS:n B-poikien riveissä P17-sarjassa, viime kaudella sentään syntyi kaksi maalia sekä P17 sarjoissa, että KuPS Akatemian paidassa Ykkösessä. Maaliodottamaa Tikkasen laukauksella oli mallista riippuen noin 0.02-0.06.
”Kun verrataan Jaro-peliä vastaavaan otteluun viikkoa vajaa kuukausi myöhemmin, on kentällä kaksi numeroa uudempi päivitys Kuopion Palloseurasta.”
Perjantain Haka-otteluun hallitseva mestari lähtee kuuden ottelun voittoputkessa ja kuuden pisteen karkumatkalta sarjan piikkipaikalta. Toki Veikkausliigalle tyypilliseen tapaan joukkueilla on jo tässä vaiheessa kautta eri määrä pelejä pelattua, ja rästiottelunsa voittamalla Inter tai Ilves voisivat olla ”vain” neljän pisteen päässä. Lopulta KuPS:n asema on, kuten urheilussa kaikki, täysin ansaittua.
Veikkausliigassa oli nurmikenttäaikakauden aikana vallallaan vanha viisaus, että alkukaudesta huonolaatuisilla alustoilla oli luovuttava korkeista ihanteistaan, yksinkertaistettava pelaamista ja raavittava pisteitä keinolla millä hyvänsä sieltä, mistä niitä irti oli saatavilla. Wissin KuPS on kaudella 2025 ammentanut omalla tavallaan tätä kansanperinnettä, vaikkei se Oulun tai Pietarsaaren epätasaisilla alustoilla olekaan joutunut vierailemaan.
KuPS näytti alkukaudesta kuin kriisissä valmentajansa erottaneelta joukkueelta, joka hakee syöksykierteelleen mahdollisimman nopeaa oikaisua uuden valmentajan alaisuudessa. Puolustus kuntoon, jos et voi voittaa älä ainakaan häviä, satsaa erikoistilanteisiin. Kauden avanneessa Inter-ottelussa KuPS pelasi riskittömästi. Ei korkeaa prässiä vaan passiivinen blokki. Pallo prässin yli kohti keskushyökkääjää, jos vähänkin kuumottaa. Pelaajia haluttiin keskikaistoille, mutta vasta kun pallonhallinta oli varmasti ja riskittömästi omalla joukkueella. Samoin laitapakkien nousujen kanssa. Maali erikoistilanteesta, kioski kiinni ja kädet kyynärpäitä myöden ristiin. Riitti tasapeliin.
Oulu-ottelussa hallitseva mestari KuPS muutti kotipelissään putoajaehdokas AC Oulua vastaan omaa muotoaan reagoidakseen Oulun hyökkäysuhkaan, pakkien taakse tuleviin syvyysjuoksuihin. Ei sitä kuuluisaa suurseurafutista, mutta voittomaali erikoistilanteesta ja nolla omassa päässä. Nollapelejä KuPS:lla onkin tässä vaiheessa kautta jo neljä, kun pahimmaksi kilpailijoiksi kaavailluilla Ilveksellä ja HJK:lla on yksi kummallakin. Inter ja SJK ovat sentään pystyneet pitämään maalinsa puhtaana kahdesti kumpikin.
Tähän pohjaan – tiivis, vastustajat huomioiva puolustuspeli + Sixten Boströmin erikoistilannepelikirja – on kauden edetessä ollut kiva lisätä täytteitä. Jaro-ottelussa oli jo uusia elementtejä. Pelaajien, jotka KuPS haluaa hyökätessään kentän keskustaan (tuossa ottelussa Arttu Heinonen ja Mohamed Toure, yleensä Pennanen ja Otto Ruoppi), ei tarvinnut aloittaa leveydestä. Leveydestä huolehtivat laitapakit, jotka nostivat reippaasti korkeammalle kuin Inter-pelissä, ja ilman että taakse tarvittiin kolmea topparia turvaksi.
Kun verrataan Jaro-peliä vastaavaan otteluun viikkoa vajaa kuukausi myöhemmin, on kentällä kaksi numeroa uudempi päivitys Kuopion Palloseurasta. KTP:tä vastaan KuPS prässää korkealta, käytännössä kaikkia muita paitsi maalivahtia paineistetaan millä tahansa kentän alueella riistoyritykseen tai kontaktiin asti. Esimerkiksi oikeana pakkina pelaava Arttu Lötjönen irtoaa rohkeasti prässin mukana paineistamaan KTP:n vasenta pakkia, Urho Huhtamäkeä.
”Voi olla, että Wiss laski, että keskittymällä ABC-tason asioihin ja kehittämällä sitten sarjapeleistä nousevia asioita treenikentällä, alkukaudesta tulee riittävästi pisteitä mestaruustaistelussa pysyttelyyn.”
Pallon kanssa KuPS tulee KTP:n korkeiden prässien alta sulavasti pois. Keskikentän kaksikko Doni Arifi – Jaakko Oksanen liikkuu synkronoidun näköisesti. Ylempänä pelaavat Jerry Vuotilainen ja Toure tippuvat tarvittaessa oikea-aikaisesti alemmas auttamaan kontrolloidussa etenemisessä, nyt he tekevät sen diagonaaliliikkeellä alkukierroksilla nähtyjen suoraan palloa päin juoksemisten sijaan, ja jatkavat liikettä peliasento auki laitakaistalle, mikäli syöttöä ei seuraa.
KuPS:lla on pelaajia keskikaistalla. Leveydessä Lötjönen ja vasemmalle hankittu Nicholas Hämäläinen pommittavat laitaa ylös, kumpikin vierailee kotkalaisten rangaistusalueen sisällä ensimmäisen vartin aikana. Keskikaistan pelaajien yhteistoiminta on parempaa, he eivät hakeudu samoille alueille pyytämään palloa, tai juokse samasta välistä pystyyn, kuten kävi vielä Jaro-ottelussa.
Miten on mahdollista, että Jarkko Wiss, joka tiesi olevansa KuPS:n tulevan kauden päävalmentaja viimeistään elokuussa 2024, jolloin tieto julkistettiin, ja joka sai kokonaisen pre-seasonin, marssitti huhtikuussa Turussa kentälle niin keskeneräistä peliä esittävän nipun? Entä miten on mahdollista, että sama Jarkko Wiss on kuukauden aikana kehittänyt joukkueensa pelaamista niin, että Ruudun studiossa joudutaan edes kieli poskessa keskustelemaan siitä, onko KuPS karkaamassa muilta mestaruustaistelussa?
Wissiä voi kuvailla pragmaattiseksi valmentajaksi. Voi olla, että Wiss tiesi, että alkukaudesta vastaan saattaa asettua joukkueita, jotka kaatuvat omaan näppäryyteensä pelaamalla ilman sarjakauden rutiinia liian avointa futista. Voi olla, että Wiss laski, että keskittymällä ABC-tason asioihin ja kehittämällä sitten sarjapeleistä nousevia asioita treenikentällä, alkukaudesta tulee riittävästi pisteitä mestaruustaistelussa pysyttelyyn. Ehkä Wiss suunnitteli koko jutun peluutusta myöten. 25 KuPS:n nettisivuilla listatusta edustusjoukkueen kenttäpelaajasta 19 on jo tässä vaiheessa kautta avannut Veikkausliigaottelun. Ja listaan sisältyvät Samuel Pasanen ja Bob Nii Armah, jotka eivät loukkaantumistensa takia ole olleet vielä käytettävissä.
Kyseessä voi olla myös klassinen muna vai kana -tilanne. Paranivatko tulokset, koska peliesitykset kehittyivät, vai saiko Wiss pelaajat ideoidensa ja työskentelytapojensa taakse nimenomaan hyvillä tuloksilla? Nostivatko laitapakit ylös ja leveyteen, koska pallonhallinta oli parempaa, vai paraniko pallonhallinta, kun ensin uskallettiin riskilläkin sijoittaa pakit korkeammalle?
Mitään suuria taktisia muutoksia KuPS:n parantuneiden esitysten takaa on vaikea löytää. Enemmän ne ovat riskitasojen viilausta ja pelaajien parempaa yhteistoimintaa esimerkiksi viimeisellä kolmanneksella. Ainoa merkittävämpi seikka on keskikentän roolitus. Alkukaudesta KuPS jätti keskikentän pohjalle jo aikaisessa vaiheessa vain yhden pelaajan, joka muodosti toppareiden ja Johannes Kreidlin kanssa timantin avausvaiheessa. Toinen nimellisistä keskikentän pohjapelaajista nosti seuraavaan linjaan.
Ainakin KTP-pelissä Arifi ja Oksanen pelasivat enemmän kumpikin ensimmäisen prässilinjan takana, vierekkäin. Tämä sopii molemmille paremmin, sillä vaikka kumpikin on Veikkausliiga-tasolle erinomainen keskikenttäpelaaja, ovat molemmat hiukan pulassa joutuessaan etsimään seuraavaa syöttöä ja kuljettamaan palloa pidempiä matkoja. Alkukierroksilla kummallekin sattuikin epätyypillisiä pallonmenetyksiä omalla toimistolla. Näitä tuskin nähdään, mikäli Arifi ja Oksanen pääsevät pelaamaan peliä syöttämällä.
On nykytilanteen taustalla mitä tahansa, tilanne on KuPS:n kilpakumppaneille pelottava. KuPS on pienellä karkumatkalla. Se on ehtinyt muiden kärkijoukkueiden tapaan jo pelata heikomman parin ottelun jakson, muttei menettänyt käytännössä lainkaan pisteitä sen aikana. Se on saanut lähes koko pelaajarinkinsä ajettua sisään Veikkausliigavauhtiin ja sitoutettua joukkueen toimintaan. Useammin kuin kerran osuneita hyökkäyspään pelaajia sillä on seitsemän kierroksen jälkeen riveissään jo neljä. Se on pelannut kahdella eri muodolla, kahden ja kolmen topparin linjalla, ja voittanut molemmilla ottelun.
Vaikka KuPS:n pelillinen kehitys olisi kopsahtanut nyt kattoonsa, se olisi vaikea lyötävä sarjassa. Jos kehitys jatkuu, suomifutiksen valtikka pysyy Kuopiossa.
