Veikkausliigan mestaruuskamppailu on ennätystasainen: Tässä arvio mestarista ja suurimmasta yllättäjästä – sekä HJK:n nykykunnosta

Kuluvaa Veikkausliiga-kautta on pidetty yleisesti ottaen huippukiinnostavana, niin eri medioissa kuin fanipuheissakin. Onkin totta, että sarjan mestaruuskamppailu on poikkeuksellisen laaja ja tasainen kuuden kärkijoukkueen mahtuessa vain kolmen pisteen sisään, vaikka kautta on tahkottu jo reilusti yli puolenvälin.

Vertailun vuoksi, edellisinä Veikkausliiga-kausina sarjataulukon ensimmäisen ja kuudennen välinen piste-ero näillä ottelumäärillä on näyttänyt tällaisia lukemia alkaen edelliskaudesta 2023: 14, 14, 18, 14 ja 7.

Kausi 2019 on siis edellinen, kun ykkösen ja kutosen ero on tässä vaiheessa ollut edes alle kymmenen pistettä. Nyt ero on kolme. Lisäksi valtaosaa Veikkausliiga-kausista on leimannut jo tässä vaiheessa kesää tasaisuus enää kahden tai kolmen kärkijoukkueen välillä.

Elämme siis melko poikkeuksellista aikaa.

Pitkään näytti, että tämän kauden miesten pääsarjasta muodostuu todellinen kahden kerroksen väen mittelö – kuuden joukkueen Mestaruus- ja Haastajasarjat tuntuivat erottuvan jo kevään aikana.

Näiden sarjojen viimeisten paikkojen kohtalo on kuitenkin paukahtanut sittenkin auki ja tätä kirjoittaessa vaikuttaa, että surkean alkukauden jälkeen vihdoin rytminsä löytänyt FC Inter on kovaa vauhtia nousemassa kuuden kärkeen yhtä nopeassa, mutta erisuuntaisessa liikkeessä olevan Vaasan Palloseuran kustannuksella.

Matkaa VPS:aan Turun sinimustalla osastolla on enää neljä pistettä, olkoonkin, että sillä on yksi ottelu enemmän pelattuna. Interin selkeän noususuhdanteen vuoksi otan sen mukaan käsittelyyn mestaruusasetelmista. Näin ollen puhumme seitsikosta, joka hakee lähiviikkoina asetelmia syyskuussa alkaviin loppusarjoihin.

Kuten todettua, pisteillä on paha tehdä perustavanlaatuisia eroja asetelmiin. Kärkiryhmästä viiden ottelun kuntopuntarin kärjessä majailee kaikesta turbulenssistaan huolimatta HJK, jolla oli Tammelan nöyryytyksen edeltä plakkarissaan neljä peräkkäistä voittoa. SJK, Haka ja Inter ovat voittaneet viidestä edellisestään kolme ja pelanneet yhden tasan seuraten täten Klubia tällä mittarilla. Ilves ja KuPS ovat yskineet selviksi mestarisuosikeiksi jonkin verran ja VPS on tosiaan syvässä syöksykierteessä kerättyään edellisestä viidestä ottelustaan vaivaiset kaksi pistettä.

Piste- ja maaliodottamien tarkastelun kannalta elämme juuri nyt otollista aikaa; otoskokoa alkaa olla mukavasti. Tiivistettynä, muutaman ottelukierroksen jälkeen odottamien tuijottaminen ei ole vielä järkevää suuren sattumavaikutuksen vuoksi ja kauden kääntyessä maalisuoralleen (vaikkapa jatkosarjojen alussa) on myös luotettavampaa katsella joukkueiden todellista suoriutumista (pisteet, tehdyt ja päästetyt maalit).

Tässä vaiheessa löytyy vielä odotusarvoa sille, että esimerkiksi selkeästi odottamiinsa nähden alisuorittaneiden joukkueiden kurssi parantuu – jos malttavat pitää päänsä kylmänä tekemiseensä uskoen. Ja toisinpäin, kuplia voi puhjeta.

Summassa mitattuna pisteodottamaa on kerännyt eniten Ilves. Tarkastelen kuitenkin odottamia ottelukohtaisten keskiarvojen mukaan, koska osa joukkueista on pelannut 15, osa 16 ottelua. Ehkä hieman yllättäenkin, ottelukohtaisen pisteodottaman kärkipaikkaa pitää edelleen hallussaan VPS (1,79). Tahti on kuitenkin ollut tulosten tapaan laskeva ja tätä menoa pisteodottamissa kiilannevat ohi seuraavina listalla lähes yhdessä majailevat KuPS (1,73) ja Ilves (1,72). SJK:kaan ei ole kaukana (1,65) ja Inter (1,56) on osoittanut ennen pitkää kuuluvansa ylemmän loppusarjan porukoihin. Toki turkulaisten pisteodottamat olivat jo alkukaudesta huomattavasti pistesaldoa parempia.

Merkittävä havainto on, että HJK:n pisteodottamakeskiarvo on tällä hetkellä vasta Veikkausliigan kuudenneksi suurin (1,48). Tähän on vaikuttanut ennen kaikkea joukkueen vaisuus hyökkäyspäässä; murtautumisen ja sitä myöten hyville maalipaikoille pääsyn hankaluus näkyy koko kärkiseitsikon pienimpänä ottelukohtaisena maaliodottamana (1,39). Vaikka Klubin oman boksin puolustaminenkin on näyttänyt viime viikkoina vaikealta, on sen vastustajilleen antama maaliodottama ottelua kohtaan sentään sarjan toiseksi pienin (1,08).

Yhtä kaikki, HJK:n suuntaa on mielenkiintoista seurata. Peli ei ole kehittynyt Toni Korkeakunnaksen alaisuudessa ja ulkopuolisen silmiin näyttää, että sekavaa tilannetta kentällä yritetään tällä hetkellä paikkailla kesän siirtoikkunan hulluilla päivillä. Todellisista mestaruuskandidaateista HJK:n tilanne näyttää selvästi epävarmimmalta ja kyse voi olla lopulta lähinnä siitä, mihin sen selvästi laajin pelaajamateriaali riittää.

Mutta riittääkö mestaruuteen? Täysin mahdollista, mutta kaikkea muuta kuin selvää.

HJK:ta selvästi vakaammalla pelillisellä perustalla seisookin kolmikko, jotka näyttävät peliä niin laadullisesti (ns. vapaat havainnot pelien katsomisesta) että määrällisesti (data) arvioitaessa mestaruuden lopulta ratkaisevilta: KuPS, Ilves ja SJK.

Jani Honkavaaran KuPS on viime kierroksilla hieman pykinyt, mutta löytyy silti sarjan piikkipaikalta. Se on tehnyt ottelua kohden sarjan toiseksi eniten maaleja, luonut kolmanneksi eniten maaliodottamaa, päästänyt vähiten maaleja ja antanut vähiten maaliodottamaa. Pidän lyhyestä tappioputkestaan huolimatta kuopiolaisia sarjan tasaisimpana, niin sanottuna korkeimman lattian eli perustason joukkueena. Joukkue on tasapainoinen yhdistelmä nuoria lahjakkuuksia ja kokeneita, mestaruuspainetta kestäviä pelaajia ja sillä on selkeä pelillinen rakenne, jota Honkavaara osaa myös muokata vastustajiensa mukaan. KuPS on ykkössuosikkini mestariksi juuri nyt.

KuPS:in kovimmat haastajat Ilves ja SJK pystyvät hyvinä päivinään sellaiseen hyökkäävään jalkapalloon, johon ei yllä mikään muu joukkue. Lähellekään. Kuitenkin, lattian ja katon välinen etäisyys on molemmilla paikoin valtava. Ilves tykittelee sarjan ainoana joukkueena yli kahden tehdyn maalin (2,06) ottelukohtaisella keskiarvolla ja sen maaliodottama on sarjan toiseksi paras (1,87). SJK ei yllä aivan vastaavanlaisiin lukemiin (1,73 ja 1,63), mutta Stevie Grieven nuori ryhmä on näyttänyt voivansa haastaa muut kärkijoukkueet sulavalla, monin paikoin lähes pelipaikattomalla jalkapallollaan.

Sekä Ilveksen että SJK:n ongelma – tai oikeastaan toiminnan eräänlainen ei-toivottu seuraus – on maalinestopelaamisen liian ailahteleva taso. Kumpikin joukkue haluaa hallita palloa ja täyttää kenttää hyökkäysvoittoisesti. Vastapainona olemme nähneet paljon otteluita, joissa tämän kaksikon kenttätasapaino on ollut heikko ja vastustajat ovat päässeet juoksemaan isoihin tiloihin, usein kohtalokkaasti.

Eivät Ilveksen ja SJK:n puolustuspelin tärkeimmät lukemat mitään katastrofaalisia toki ole. Ilves on päästänyt sarjassa kolmanneksi vähiten maaleja ottelua kohden (1,31) ja antanut maaliodottamaa viidenneksi vähiten (1,27) SJK:n vastaavien sijoitusten ollessa molemmilla mittareilla neljäs (1,33 ja 1,26). Kuitenkin, tällainen 15-20 prosenttia heikompi lukema KuPS:iin verrattuna voi olla ennätystiukassa mestaruustaistelussa ratkaiseva savolaisten eduksi.

Kuten nostin jo esiin, VPS on edelleen sarjassa eniten pisteodottamaa ottelua kohden kerännyt joukkue. Lisäksi sen ottelukohtainen maaliodottama (2,09) on sarjan korkein ja vastustajilleen se on antanut sitä kolmanneksi vähiten (1,21). Molemmissa päissä kenttää koko kauden saldo on lipunut alisuoriutumisen puolelle, sillä tehtyjä maaleja sillä on 1,67 ja päästettyjä 1,40 ottelua kohden. Korkeaan maaliodottamaan vaikuttaa toki sarjan suurin rangaistuspotkujen määrä (7), mutta joukkuetasolla maaliuhkaa tarkastellessa ei niitä kannata sulkea vertailun ulkopuolelle.

Ennen kaikkea nämä huippulukemat kertovat vaasalaisten alkukaudesta, joka oli vähintään viime kauden tuhkimotarinan tasoista pelaamista. Joukkueen suoritustaso on mennyt huolestuttavaan suuntaan eikä sarjan maalipörssiä johtavan Mads Borchersin loukkaantuminen ole helpottanut asiaa. Yhä useampi vastustaja vaikuttaa löytäneen lääkkeet Jussi Nuorelan sapluunan murtamiseen. Vaasassa tulee vielä täysi työ Mestaruussarjan paikan saavuttamiseksi.

FC Hakan päävalmentaja Andy Smith on saanut Hakan lentoon. KUVA: Juha Tamminen / All Over Press

Entä sitten Valkeakosken Haka? Todellista tykkikautta pelaava Andy Smithin ryhmä nousi sille ikimuistoisella Ilves-voitollaan jo Pirkanmaan hetkelliseksi herraksi, pisteen päähän sarjakärjestä. Kuka olisikaan uskonut tätä ennen kautta Hakan löytyessä monien papereista jopa putoajan paikalta?

Kaikesta Tehtaan kentän huumasta huolimatta, olisi Hakan roikkuminen mestaruuskamppailussa pitkään syksyyn yhä massiivinen yllätys. Joukkue ei ole pelkästään yllättänyt suomalaisen futisväen, se on uhmannut myös todennäköisyyksiä.

Haka on Veikkausliiga-kauden huimin ylisuorittaja keräten 27 sarjapistettään vain 17,4 pisteodottamalla – sarjan 9. suurimmalla sellaisella. Vinoutunut tilanne on syntynyt sekä hyökkäys- että puolustuspään toiminnoista. Haka on tehnyt 26 maaliaan 21,2 maaliodottamalla ja omissa on puolestaan soinut 21 kertaa, vaikka xG:tä on otettu vastaan yli 27 maalin edestä. Maalivahti Anton Lepola johtaakin ylivoimaisesti sarjan estettyjen maalien tilastoa kyseisen lukeman ollessa jo 5,5 maalia.

Mikään tästä ei ole pois fantastista kautta pelaavalta Hakalta, mutta tämän – sekä tietenkin jo valmiiksi ison yllätyssijoituksen – johdosta pitäisin heidän kärkisijoilla pysymistä todella huimana temppuna. Kärkiseitsikosta Hakan pisteodottama on alhaisin, annetun xG:n määrä suurin ja luodun xG:n määrä toiseksi pienin. Tai kuka tietää, ehkä intohimoinen Smith haistattaa pitkät näille mittareille ja lento jatkuu?

Inter, kuten todettua, on selkeähkö yläloppusarjan joukkue – ei kahta sanaa. Vesa Vasaran nippu on viidentenä piste- ja maaliodottamassa sekä annetussa xG:ssä ja suunta on jyrkästi ylöspäin. Ilman alkukauden tukkoisuutta joukkue olisi pystynyt haastamaan muut kärkiryhmät mestaruudesta. Tehdyissä maaleissa Inter on ollut hieman maaliodottamaansa tehokkaampi, kun taas se päästänyt omiin enemmän kuin odottamien mukaan olisi pitänyt. Vaikka Interin alkukaudesta antama tasoitus tuskin mahdollistaa mestaruuskamppailua, on joukkue varmasti siihen liittyen vielä ikävä voitettava monelle kärkiryhmälle.

Koko kauden suoritustason ja viime aikojen vireen lisäksi yksi oleellisesti loppukauden näkymiin vaikuttava tekijä on joukkueiden loppuohjelma – perussarjan sellainen toki, jolla voidaan saada eroja joukkueisiin ennen viiden ottelun loppusarjaa. Jos ajatellaan oman arvioni mukaisesti kolmikon KuPS, Ilves ja SJK olevan se kovin kasti ja materiaalinsa ansiosta tähän voitaneen jossain määrin laskea HJK:kin, saadaan loppuohjelmien vaikeuteenkin eroja.

HJK:lle perussarjan loppuohjelma on kärkinipuista otollisin. Se ei kohtaa enää ketään kolmikosta KuPS, SJK ja Ilves, kun taas vastaa astelevat esimerkiksi EIF, FC Lahti ja AC Oulu. Myös Ilves voidaan laittaa kevyemmän loppuohjelman joukkueisiin, sillä se on jo perussarjan pelinsä SJK:ta, HJK:ta, Hakaa ja Interiä vastaan pelannut.

VPS:n laskusuhdanne ei saa ainakaan ohjelmasta helpotusta, sillä sitä vastaan marssivat vielä kaikki tykit: SJK, Ilves, HJK ja kiimainen Haka.

KuPS on jo HJK:n kahdesti kohdannut, mutta sitä odottavat vielä sekä SJK että Ilves. Seinäjokiset puolestaan kohtaavat vielä KuPS:in, mutta Ilves ja HJK on jo heidän osaltaan perussarjassa taputeltu.

Suurimmat ajatukset loppuohjelmasta liittyvät siihen, että jo ennen syyskuussa alkavaa Mestaruussarjaa riittää Veikkausliigassa useita kärkiotteluita – mikä on tietenkin tällaisessa sarjatilanteessa itsestäänselvyys. Kuuden - seitsemän joukkueen yhtä tasaisena rintamana jatkaminen syyskuulle asti on epätodennäköistä ja uskon ainakin nelikon KuPS, SJK, Ilves ja HJK jättävän muun pääjoukon taakseen.

Joka tapauksessa, näköpiirissä on yksi 2000-luvun tasaisimmista miesten pääsarjahuipennuksista.

Suurin voittaja on suomalainen jalkapallo.

Artikkeli on kirjoitettu 19. heinäkuuta ja siinä käytetty data otettu Wyscout-palveluntarjoajalta samana päivänä.