Eteläkorealaisen Han Kangin Booker-palkittu romaani on aika järkyttävä kokemus. Tähän kirjaan kannattaa tutustua, jos turvalliset lukuromaanit kyllästyttävät. Pieni korealainen mestariteos on kevään omalaatuisimpia käännöskirjoja. Sen lukeminen on kuin näkisi painajaista, josta ei malta herätä.
tarina seuraa säyseää ja kuuliaista vaimoa Yeong-hyeä, joka hiippailee eräänä päivänä heittämään kalliit lihat ja merenelävät kodin pakastimesta roskikseen. Aviomies pitää Yeong-hyen käytöstä rasittavana oikkuiluna ja komentaa häntä kokkailemaan lihapatoja. Vaimo on hiljaisen peräänantamaton.
Tärkeillä työillallisilla Yeong-hye nolaa miehensä kieltäytymällä sapuskoista, esiintymällä ilman rintaliivejä niin, että nännit paistavat kiusallisesti paidan läpi, ja olemalla muutenkin kummallinen. Mies ottaa yhteyttä appivanhempiin. Jospa nämä laittaisivat tyttärensä kuriin? Suvun patriarkka yrittää ensin hyvällä ja sitten pahalla, mutta Yeong-hye viiltää ennemmin ranteensa auki kuin maistaa possua.
Ja tästä se vasta alkaa. Romaani ja sen päähenkilö sukeltavat yhä syvemmälle outoon unimaailmaan. Yeong-hye kieltäytyy syömästä mitään, pitämästä vaatteita ja ottamasta osaa normaaliin elämään. Omituisessa seksijaksossa Yeong-hyen lanko, virkaheitto taiteilija, saa naisesta kovan luokan eroottisen pakkomielteen. Hän haluaa maalata kälyn laihtuneen kehon täyteen värikkäitä paratiisikukkia, rakastella tämän kanssa ja videoida koko homman avantgarden nimissä.
Yeong-hye suostuu taideproggikseen kalsean välinpitämättömänä. Mies joutuu hämmingin valtaan: onko tuo olento edes ihminen vai sittenkin eläin tai kasvi? Yeong-hye toivoo muuttuvansa mahdollisimman pian puuksi. Romaanin viimeinen osa kerrotaan sisaren näkökulmasta. Stressaantunut In-hye seuraa avuttomana hullutta loppuun asti.
Päähenkilö ei pääse romaanissa ääneen muutamaa väkivaltaista unijaksoa lukuun ottamatta. Häntä kuvataan vain kusipäisen aviomiehen, kiimaisen langon ja huolestuneen sisaren näkökulmasta. Lukija jää miettimään, onko Yeong-hye sittenkään ihan sekaisin. Ehkä maailma on sekaisin ja hän on oikeasti muuttumassa puuksi.
vegetaristi on täynnä raakuuksia, mutta samalla se on kaunis ja kuulaan hienostunut kirja. Kieli on ekonomista ja novellimaista, viileää ja toteavaa. Kafkan novellit tulevat mieleen aika usein. Syöpäläiseksi muuttuva Gregor Samsa ja puun elämästä haaveileva Yeong-hye ovat saman painajaistehtaan eri linjastoilta. Jotain samaa on myös suomalaisella Hanna Haurulla, jonka pienet kirjat ovat kauniita mutta niin ahdistavia, että lukeminen sattuu vatsaan.
Hienointa Vegetaristissa on selittämättömyys. Länsimaiset kirjallisuuskriitikot ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että teos on hienoa kirjallisuutta, mutta sen perimmäinen tarkoitus menee kriitikoilta yli ymmärryksen. Rehellisesti sanottuna minäkään en ymmärtänyt yhtään mitään.
Romaania on yritetty lukea hieman väkinäisesti feministisenä kannanottona. Ehkä Vegetaristi on allegoria sille, kuinka naisia rajoitetaan ja heidän kehojaan pakotetaan ahtaisiin muotteihin, joissa ne eivät kuitenkaan voi koskaan pysyä? Romaanin voi lukea myös mielisairauden kuvauksena, vimmaisena perhekuvauksena, trillerinä tai kauhutarinana. Tietysti Vegetaristia on yritetty analysoida korealaisen kulttuurin kautta. Ehkäpä se kuvaa nimenomaan korealaista elämäntapaa ja sen tuottamia kauhuja?
Romaani aukeaa varmasti kotiyleisölle eri tavoin kuin lännessä. Han Kang kertoi hiljattain Helsingin Sanomien haastattelussa, että korealaisille lukijoille puuksi muuttuva nainen ei ole välttämättä kovin häkellyttävä ajatus – sieluvaellusoppi on kuitenkin ihan perussettiä.
Vegetaristi on Etelä-Koreassa poliittisesti tulenarka kirja ja hallituksen mustalla listalla, mutta suomalaiselle lukijalle kirja näyttäytyy surrealistisena ja pienimuotoisena tarinana, jossa ei ole kovin selkeitä yhteiskunnallisia väittämiä.
Mutta ei kaikkea tarvitse aina ymmärtää. Monet parhaat kokemukset ovat käsittämättömiä. Unet kulkevat unen logiikalla. ■
