Veera Bianca on julkisesti lihava, eikä edes laihduta – Nettikiusaajat eivät kestä sitä

”Vitun läski.” ”Tämä palloperse pitää uhriutumista työkaluna.” ”Perse on kuin marokkolainen rahi.” Tällaisia viestejä kohtaa 35-vuotias somevaikuttaja Veera Bianca, oikealta nimeltään Veera Papinoja, lähes päivittäin. Hän on matkailubloggaaja, joka on muuttunut myös somevaikuttajaksi ja kehorauhan sanansaattajaksi.

Hänellä on Instagramissa noin 47 000 seuraajaa ja hänen Kehorauhaa-podcastillaan on tuhansia kuuntelijoita. Veeran mukaan 90 prosenttia hänen saamistaan vihaviesteistä tulee miehiltä.

– Termodynamiikan lait! En ole ikinä kuullut muuta termiä yhtä usein kuin tätä somevihaajiltani. Sillä tarkoitetaan, että ihminen laihtuu, kun hän syö vähemmän kuin kuluttaa. En kiellä termodynamiikan lakeja, mutta oikeastihan ihmisen suhde laihduttamiseen on harvoin näin yksinkertainen.

Veeran somepiinaajiin kuuluu myös eri-ikäisiä salimiehiä, joita nuoret pojat ihailevat. Heidän elämänfilosofiansa ydintä on nostaa rautaa, syödä paljon pihviä, painottaa itsekurin merkitystä sekä tehdä halventavia videoita esimerkiksi Veeran ja muiden somesisällöistä.

– Joku parikymppinen salijäbä saattaa tehdä reaktiovideon tuntematta yhtään taustaani. Itse ajattelen, että emme voi tuomita toisia ihmisiä, jos emme tiedä heidän tarinaansa. Ihmiset eivät ylipäätään käsitä sitä, että pelkästään näkemällä minun kehoni he eivät vielä ymmärrä minusta yhtään mitään.

Veera Bianca julkaisee kuvia arjestaan ja sekös joitakuita harmittaa. Tässä hän on Australian Sydneyssä Bondi Beachilla. Kuva Veera Biancan somesta ja julkaistu luvalla.

Netin pimein pääty löytyy Veeran kokemuksensa mukaan Ylilaudalta, Redditistä, Jodelista ja Tiktokista. Viha tursuaa myös hänen päivittäin käyttämästään työkalustaan Instagramista. Pahinta kiusatuksi tulemisessa on hänen mukaansa ollut turvallisuudentunteen romahtaminen: se, että ajatus deittailusta tuntuu kaukaiselta sekä oman ihmiskäsityksen kyynistyminen.

– Olen nähnyt keskusteluja, joissa tuntemattomat miehet miettivät, millaisissa asennoissa he pystyisivät harrastamaan seksiä kanssani, kun olen niin lihava. He jakoivat aiheesta netissä piirroksia.

Ihan tavallista myös on, että internetin salapoliisit selvittävät hänen kulloisenkin kotiosoitteensa tutkimalla tarkasti hänen somekuviaan ja jakavat sen sitten netissä kaikille. Kunnianoukkauksen määritelmä on täyttynyt tässä menossa useasti.

– En jaksa aloittaa pitkää oikeusprosessia sillä riskillä, että menetän paljon rahaa ja omaa mielenterveyttäni vielä entisestään. Tämä on väärin, mutta näin se nyt vain menee.

Veera Papinoja kasvoi Turussa pienikokoisen äitinsä kasvattamana. Hän sai vasta aikuisena tietää, että hän isänsä puolella naiset olivat aina olleet isokokoisia: pitkiä ja raamikkaita.

Hän itse muistaa päättäneensä laihduttaa ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana. Omaan kehoon liittyi jo silloin häpeää, eikä hän kertonut päätöksestään edes äidilleen.

– Olin kasvukäyrien mukaan liian iso lapsi. Nyt kun katson kuvia itsestäni sitä ajalta, en edes ollut mitenkään erityisen lihava.

Teini-ikäisenä Veera oli jo pikadieettien konkari. Hän alkoi kokeilla keto-, kaalisoppa- ja lentoemäntädieettejä, monenlaisia paastoja ja käydä läpi ruokavillityksiä superfoodeista lisäaineettomaan ruokaan ja raakaveganismiin.

– Hurahdan helposti ja menen nopeasti syvään päätyyn. Olen esimerkiksi oikeasti uskonut, että jokin ruokavalio voisi parantaa syövän tai pyyhkiä pois kaikki ongelmat. Yhteen aikaan paasasin sukulaisilleni, kuinka hengenvaarallista on juottaa lapselle maitoa. Silloin olin melko raskasta seuraa.

Veera alkoi myös käydä läpi lukemattomia laihdutus- ja treenivalmentajia, joista järkyttävin löytyi täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Hän korostaa, ettei kukaan valmentajista varmasti ole halunnut pahaa, mutta monen toiminta kertoo puutteellisen osaamisen lisäksi kulttuurista, jossa laihduttamisessa painotetaan itsekuria ja ankaruutta.

– Ensimmäinen valmentajani pani minut Atkins-dieetille, näytti kuvia sixpack-vatsaisista naisista ja sanoi, että parin kuukauden päästä olet tässä kunnossa, kunhan vain treenaat kovaa.

Valmentaja sanoi myös saavansa tietää, jos Veera käy hampurilaisella. Sen jälkeen nuori nainen alkoi pälyillä kaupungilla ympärilleen ja oli huolissaan, jos kaverit halusivat mennä donitsille.

Ehkä pahin kokemus valmentajista Veeralla on se, kun hän muutama vuosi sitten sairastui Indonesiassa dengue- kuumeeseen ja joutui trooppisten sairauksien osastolle hoitoon. Se oli valmentajan mielestä vain tekosyy laiskottelulle. Tärkeintä olisi ollut ottaa itseään niskasta kiinni ja palata ruotuun.

Veera Bianca on kiitollinen, ettei somea ollut silloin, kun hän oli teini. – Jos olisin ollut 13- vuotias lihava tyttö somessa ja minua olisi haukuttu näin, en varmasti olisi jaksanut elää 35-vuotiaaksi.

Shetlanninlammaskoira Sydney on emännälleen ilo.

Nuori nainen sisäisti dieettikulttuurin ankaran maailmankuvan niin huolellisesti, että lopulta hän ”palasi ruotuun” joka maanantai, vuosikymmenten ajan. Hän sairastui sekä ortoreksiaan eli pakonomaiseen terveelliseen syömiseen että ahmintahäiriöön, jossa liiallisen ruoan rajoittamisen seurauksena iskee ahmintakohtauksia.

– Niiden aikana kävelen robottina Alepaan, ostan kaksi donitsipakettia, jäätelöä, sipsejä ja dippiä, kiinalaista noutoruokaa ja patonkia. Syön ne kotona yhdellä istumalla, vailla mitään kontrollia. Jos jotain jää, heitän ruoan roskikseen ja kaadan sen päälle Fairya, jotta en kaivaisi sitä roskiksesta. Seurauksena on tietysti hirveä häpeä, josta seuraa vielä tiukempi vaatimus itsekurista. Kierre vain syvenee.

Laihduttaminen on Veeralta myös ajoittain onnistunut. Jossain kohtaa hän oli jopa laihdutusinfluensseri. Siitä ajasta hän ei ole erityisen ylpeä.

– Lähdin 148 kilon painoisena Olet mitä syöt -ohjelmaan. Koin, että sen myötä seuraajani odottivat minulta laihdutussisältöä ja tiukensin ruokavaliota omatoimisesti ohjelman jälkeen. Laihdutin lopulta 35 kiloa. Sain siitä valtavasti myönteistä palautetta somessa. Nyt minusta tuntuu, että lihavuus on sopivaa, mikäli lihava vihaa itseään ja pyrkii laihduttamaan.

Euforia ei kestänyt pitkään. Onnistuneen pudotuksen jälkeen paino alkoi taas nousta. Pian kymmenen kiloa oli tullut takaisin. Veera suunnitteli tekevänsä kuukauden tiukan ketodieetin täysin salassa niin, että saisi pudotettua uudelleen noussutta painoaan nopeasti.

Samoihin aikoihin hän oli löytänyt sekä lääkärin että ravitsemusterapeutin, joista oli apua. Heidän viestinsä oli, että laihduttaminen tulisi lopettaa. Tärkeintä olisi löytää neutraalimpi ruokasuhde ja saada apua syömishäiriöön.

– Vuosikymmenten laihduttamisen seurauksena olin lihonut enemmän kuin laihtunut. Päätin lopettaa laihduttamisen. Kontrollin menettäminen omaan painoon pelotti, vaikkei minulla sitä oikeasti ollut koskaan ollutkaan.

Seuraavaksi ravitsemusterapeutti kehotti kokeilemaan, mitä tapahtuisi, jos Veera ei viikon aikana rajoittaisi syömistään ollenkaan.

– Pidin häntä hulluna, mutta kokeilin. Vedin jäätelöveneitä varmaan paketin päivässä. Todennäköisesti lihoin, mutta ei jäätelön syöminen ollut loputtomiin kiinnostavaa.

Somevaikuttajana työskentelevä Veera Bianca on nähnyt somen pimeitä puolia. – Ilkeiden ihmisten sanat ja teot internetissä voivat johtaa vakavien mielenterveysongelmien puhkeamiseen. Siitä ei tulisi olla hiljaa ja sanoa kiusatulle, että älä välitä.

Nyt hän on ollut laihduttamatta parisen vuotta. Suurin muutos on, etteivät viikot enää ala laihduttamisen aloittamisella. Tukena hänellä on lääkärin määräämä suolistohormoneihin vaikuttava lääke Ozempic. Se on tasoittanut jojolaihduttamisen sotkemaa fysiologiaa niin, ettei syöminen ja sen kontrollointi vie enää valtaosaa mielentilasta.

– Olen pystynyt jättämään kehoni rauhaan. Se on helpottavaa. Kyse ei ole siitä, että yhtäkkiä rakastaisin kehoani, olenhan käyttänyt elämästäni 30 vuotta sen vihaamiseen. En vain keskity enää yhtä paljon kehoni tarkkailuun.

Muutaman viimeisen vuoden aikana Veera on oppinut hyväksymään oman kehonsa. Jos hän laihtuu, niin saa käydä. Tärkeintä on tervehdyttää omaa suhdettaan ruokaan, syömiseen ja kehoon.

– On kivaa syödä terveellisesti niin, että lisään vaikkapa kasviksia leivälle siksi, että se tekee hyvää. Ennen olisin miettinyt, että voi ei, en voi syödä leipää ja voi ei, en voi käyttää voita. Toisaalta sekin on hienoa, että voin ostaa itselleni pussillisen karkkia ja nauttia siitä ilman syyllisyyttä. On kuin paino olisi pudonnut harteiltani, kun pystyn tekemään tällaisia asioita ilman, että ne tarkoittavat mitään sen enempää.

Vasta podcastinsa myötä Veera on huomannut, ettei hän ole yksin. Todella monella on samansuuntaisia kokemuksia, vaikka he eivät olisi lihavia. Vaikka lihavuus ja kehorauhasta puhuminen on tehnyt hänestä somessa maalitaulun, hän kokee vertaistukena toimimisen tärkeänä tehtävänä.

– Olen saanut mielettömiä oivalluksia siksi, että jotkut ovat uskaltaneet puhua näistä asioista ääneen. Tiedän, etten ole ahmintaoireideni kanssa yksin.

Nykyään Veeralla on uusi sivutyö. Hän ohjaa pilatesta. Jos häntä tultaisiin haukkumaan työvuoron aikana studiolle, asiaan todennäköisesti puututtaisiin. Toisin on hänen päätyöpaikassaan somessa.

– On hienoa, että nykyään sentään puhutaan eri ihmisryhmien syrjinnästä. Tuntuu, että lihavat eivät ole osa sitä keskustelua, vaan puhuvat yksin omasta puolestaan. Lihavia saa edelleen haukkua. Ei meillä ole liittolaisia.

Sitten hän muistaa Karoliinan.

– Hän on minulle täysin tuntematon ihminen, joka käy säännöllisesti someani läpi, vastaa kiusaajilleni Tiktokissa ja oikoo heille faktoja. Pitää varmaan lähettää kiitoskortti tai jotain.