Miten käy maailmaa kiertäneiden seikkailijoiden matkoille, kun he saavat lapsia? Voiko pikkuvauva selkärepussa lähteä Aasiaan? kyllä voi, ja reissu saa lapsen kanssa uusia, mukavia ulottuvuuksia.

Kullanvärinen 32-metrinen ­Buddha-patsas kurottaa kohti tähtitaivasta Bangkokin hämyisessä illassa. Tarjoilijan sandaalit läpsyttävät betonilattiaa. Hän kantaa pöytäämme grillattua valkosipulileipää, sihiseviä kanavartaita, basilikamojitot ja soodavettä.

Mutta jo ennen kuin hän ehtii saada ruuat pöytään, pieni käsi hapuilee leipäkoria, nappaa rasvaisen herkkupalan ja työntää sen nälkäiseen suuhun. 

Sitten seuraa kysymys, jota on vaikea kuvitella kuulevansa suomalaisen tarjoilijan sanovan: ”Haluatteko, että vien vauvanne katsomaan kaneja sillä aikaa, kun syötte?”

Thaimaassa vauva toimii vip-kortin tavoin. Ravintoloissa tarjoilijat unohtuvat lepertelemään lapselle. Ruuhkaisessa taksilaivassa konduktööri saattaa minut ja yhdeksänkuisen vauvani paraatipaikalle veneen etuosaan, ja matkat sujuvat leppoisasti, kun paikalliset viihdyttävät vauvaa kukkuluuruuleikeillä.

Kerran käy niin, että eräs thaimaalainen ei olekaan vauvaamme vain ihastunut. Herra kauppakeskuksessa kyllästyy lapsen kitinään ja huokaisee raskaasti. Viereisen putiikin pitäjä vaientaa hänet reippaalla sutkautuksella: "Oli aika, jolloin sinä olit ihan samanlainen!"

Kun suunnittelin mieheni kanssa kuuden viikon reppureissua Kaakkois-Aasiaan ja kaikessa piti ottaa huomioon vauvamme, tuntui kuin olisimme lähteneet matkalle ensimmäistä kertaa.

Onko paikasta toiseen siirtyminen raskasta, kun mukana on ihminen, joka ei osaa laittaa lusikkaa suuhunsa? Mitä herkkävatsainen vauva voi syödä matkalla? Entä mihin kaikkialle vauvan kanssa uskaltaa matkustaa?

Reissun suunnittelu alkoi vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Silloin haaveilimme matkustamisesta Bangkokista kohti etelää, Malesian läpi Singaporeen saakka. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun sain sähköpostia Castaway Resort -majapaikasta pieneltä Lipen saarelta.

”Itse en matkustaisi vauvan kanssa Ko Lipelle, vaikka toki moni turisti tekeekin niin. Joka vuosi joku sairastuu saarella denguekuumeeseen, eikä täällä ole sairaalaa. Lisäksi saarelle pääsee vain moottoriveneellä ja pitkähäntäveneellä”, neuvoi Castawayn työntekijä Anna.

Entinen minä – se seikkailija – olisi sivuuttanut moiset varoittelut. Äiti-minällä nousi hiki otsalle. Näin sieluni silmin, kuinka dengueötököiden armeija iskee imukuppinsa vauvani samettiseen ihoon. Vauvan jokeltelu puuroutuisi, ja silmät muuttuisivat sameiksi. Juoksisimme hädissämme rantaan päästäksemme pitkähäntäveneellä sairaalaan, mutta veneen moottori ei käynnistyisi…

Hikipallot kohoavat otsalleni, pullistuvat pieniksi karpaloiksi ja kiirivät norona kaulalleni. Punaisten rattaiden renkaat pöllyttävät hiekkaa sandaaleille. Vauva kitisee rattaissa nälkäisenä. Ko Lantalla elohopea on kivunnut 38 asteeseen, kun työnnän rattaita jyrkälle kukkulalle. Siellä sijaitsee majapaikkamme seuraaviksi kahdeksitoista yöksi.

Ennakkotiedoissa täydelliseltä vaikuttanut ekomajatalo osoittautuu nopeasti vauvaperheen painajaiseksi. Vaunujen puskeminen korkealle kukkulalle kuluttaa vähintään hampurilaisen verran energiaa. Aamupala pitää kokata itse, ja lähimpään ravintolaan on vartin patikointimatka. Huoneessamme ei ole ilmastointia, eikä vauva saa nukuttua hikisissä lakanoissa. 

Lomatunnelmaa ei lisää se, että majatalon emäntä on hysteerisen tarkka siisteydestä. Sormin ruokaileva vauvamme saa ilmiselvästi hänen verenpaineensa kohoamaan, sillä eräänä aamuna herätessämme emäntä makaa lattialla tuskaisen näköisenä migreeniä valittaen. Neljän yön jälkeen luovutamme ja muutamme rantabungalowiin – 400 euroa köyhempinä.

Suurimman osan majapaikoistamme olemme varanneet jo ennen matkaa. Emme ole halunneet joutua tilanteeseen, jossa yksi nököttää vauvan ja rinkkojen kanssa kadunkulmassa, kun toinen juoksee kaupunkimaratonia yrittäen löytää sopuhintaista vapaata huonetta. Haluamme yöpyä mukavissa ja silti huokeissa, alle 50 euroa yö maksavissa paikoissa, mutta sellaiset varataan usein aikaisin täyteen.

Kääntöpuolena on kuitenkin se, että ennen matkaa on vaikea arvioida, millaisissa kohteissa ja hotelleissa vauvan kanssa viihtyisimme. Etukäteen ajattelimme, että maja­paikassa pitäisi olla ainakin vauvansänky, jääkaappi, vedenkeitin ja mieluiten myös uima-allas. Suurin osa näistä mukavuuksista osoittautuu reissun aikana kuitenkin turhiksi. Jokaisesta majapaikasta saa kuumaa vettä vauvan puuroa varten. Vauvansängystä ei ole iloa, koska vieraassa paikassa vauva nukkuu parhaiten vieressämme. Uima-allaskaan ei ole välttämätön, koska naapurihotellin allasta saa usein käyttää pientä maksua vastaan.

Tärkein asia majapaikassa on lopulta se, että siellä on ­puhdasta ja vauvalle turvallista. Ennen lasta en hermoillut katonrajassa kiipeilevistä gekoista, mutta äidin­vaistoni kammoksuu ylimääräisiä yövieraita ja törröttäviä sähköjohtoja. Hotellin mukavuuksista tärkeimmäksi osoittautuu syöttötuoli – jos sitä on. Thaimaassa sellaisen löytää vain harvoin. Voi sitä riemua, kun saamme köytettyä vauvan omaan tuoliinsa siksi aikaa, kun popsimme herkullista padthaita!

Plops! Napsautan ravintolassa bataattikalkkunasosepurkin kannen auki ja alan lapioida sosetta vauvan suuhun. Tarjoilija katsoo uteliaana, ja selitän nolona, että rinkastamme löytyy viisikymmentä Suomesta tuotua purnukkaa ja kahdeksan pussia puurojauhetta. Olin kuullut, että Thaimaasta ei juuri vauvansoseita löydy – ainakaan sellaisia, joiden tuoteselosteen ymmärtäisi ilman tulkkausta.

Ilmastointiteipillä vuorattujen lasipurkkien raahaaminen 9 000 kilometrin päähän ei kuitenkaan olisi ollut välttämätöntä. Bangkokin isoissa kaupoissa myydään useita erilaisia soselaatuja englanninkielisillä etiketeillä, ja monilta pienemmiltäkin saarilta löytyy ainakin muutamaa sosetta. Eniten hämmästyttää kuitenkin se, että pienimmistäkin kaupoista ja monista kioskeista löytyy erilaisia äidinmaidonkorvikkeita ja vauvoille tarkoitettuja maitoja. Syy selviää, kun juttelen Thaimaahan kotiutuneen, ruotsalaissyntyisen Arunan kanssa.

”Thaimaassa markkinamiehet soittavat tuoreille äideille ja väittävät, että vauva saa tarvitsemansa vitamiinit parhaiten äidinmaidonkorvikkeesta. Maaseudulla monet naiset ovat kouluttamattomia ja nielevät myyntipuheen”, kertoo kaksi lasta Thaimaassa saanut Aruna.

Matkan edetessä ruokavarastomme hupenevat, ja alamme ruokkia vauvaamme paikallisilla pöperöillä. Lopulta vauvastamme sukeutuu luonteva katuruokailija. Hän popsii iloisena Bangkokin katukojuista ostamaamme grillattua kanaa ja keitettyä riisiä. Jälkiruuaksi babybanaaneja, vesimelonia sekä ananasta.

Kaikki matkalla ei kuitenkaan suju niin mutkattomasti.

”Huhuu! Apua! Lääkäri!” Huudan ja juoksen hotellin ravintolaan. Hiuksissani on sampoota, päälläni valkoinen, veren värjäämä pyyhe. Kainalossani roikkuu selkä kaarella lohduttomasti huutava alaston vauva. Hotellin henkilökunta kiiruhtaa luokseni. 

Olimme vauvani kanssa olleet kylpemässä, kun vikkelä käsi kahmaisi suihkupöydältä sheiverin ja viilsi sillä pikku sormeen syvän haavan. Vaikka tilanne näytti dramaattisemmalta kuin lopulta oli, olin silti huojentunut, että pääsimme ensiapuun viidessätoista minuutissa. Sormi puhdistettiin ja paketoitiin. Vauva sai myös varalta antibioottikuurin.

”Tämä on kuitenkin Thaimaa”, hoitaja virkkoi viitaten ­siihen, että haavan puhtaudesta ei kannattaisi tinkiä.

Ko Taolla sattuneen episodin jälkeen olimme tyytyväisiä päätökseemme matkustaa vain niihin paikkoihin, joissa pääsi pikaisesti lääkäriin. Lääkärireissu oli myös osoitus siitä, että Thaimaassa hoito on hyvää – ja halpaa. Vauvamme sormen ympärillä hääräsi kolme hoitajaa, ja loppulasku ­lääkkeineen oli silti vain kahdeksan euroa.

”Katsokaa! Tuolla ylhäällä!”

Olemme yösafarilla Khao Sokin sademetsässä Etelä-Thaimaassa. Oppaamme Pew tähtää otsalampulla pilkkopimeään rinteeseen, jossa tuikkii silmäpari.

”Se on kauris”, Pew kertoo. ”Ja nämä jäljet tässä näin ovat villinorsun. Näin sen tallustavan tässä vain muutama yö takaperin.”

Matkamme aikana kuulimme monta uteliasta kysymystä siitä, mitä kaikkea vauvan kanssa voi reissussa tehdä. Aluksi olin itsekin epävarma siitä, voisiko vauvan kanssa lähteä ­esimerkiksi luontoretkille. Parin tunnin yösafarilla ­jännitin käärmeitä ja tarantelloja enemmän kuitenkin sitä, että ­kantorepussa nukkuva vauvamme heräisi ja karkottaisi ­villieläimet matkoihinsa.

Oli myös mukava huomata, että vauvan kanssa reissatessa välttyy monilta vauva-arjen nurjilta puolilta. Lämpimässä vauvalle ei tarvinnut pukea kolmea vaatekertaa ulos ­lähtiessä (neljät raivarit vähemmän päivässä!). Pukluiset puserot sai pesettää parilla eurolla pesulassa. Sottaava sormi­ruokailu on – ainakin äidin mielestä – mukavampaa ravintolassa kuin omassa huushollissa. Ja mikä parasta, vauvanhoidon vastuun voi jakaa niin, että kumpikin saa päivittäin myös muutaman tunnin omaa aikaa. 

Tarvitseekohan tätä edes kertoa erikseen: seuraava lomamatka tälle perheelle on jo suunnitteilla. 

Käytännön vinkit

Pakkaaminen aurinkolomalle

Tärkein pakkaussääntö on välttää  ylivarustelua. Vauvantarvikkeita, kuten vaippoja, puhdistuspyyhkeitä ja tutteja, myydään turisti­kohteissa lähes aina. Esimerkiksi Thaimaahan niitä ei kannata raahata kotoa kuin parin päivän tarpeisiin.

Ruokia kannattaa pakata mukaan lähinnä silloin, jos lapsi on nirso tai allerginen. Vaatteista tärkeimmät ovat UV-vaatteet, jotka suojaavat auringolta ja hyttysiltä, kuivuvat nopeasti ja tuntuvat vauvan päällä mukavilta.

Rattaiden lisäksi mukaan vauvaa varten kannattaa ottaa kantoreppu tai -liina. Se on käytännöllinen esimerkiksi lentokentillä, ruuhkaisilla markkinoilla ja rannalla.

Lennot

Jos mahdollista, valitse vauvan kanssa suorat lennot. Paras vuoro­kaudenaika pitkälle lennolle on ilta, jolloin vauvan saa helpommin nukkumaan koneessa. Myös aikainen aamu voi olla hyvää matkustusaikaa ainakin lyhyemmille lennoille, koska vauvan saattaa saada jatkamaan aamu-unia koneessa.

Selvitä lentoyhtiöltä etukäteen, voiko koneeseen varata istumapaikkaa, jonka edessä olevaan seinään saa kiinnitettyä sylivauvalle baby basket -kopan. Näillä paikoilla on yleensä myös enemmän tilaa. Vanhempien ei kannata istua koneessa vierekkäin vaan valita käytäväpaikat eri riveiltä. Näin vanhemmat voivat hyysätä vauvaa vuorotellen ja kumpikin saa välillä levätä.

Nousut ja laskut eivät satu vauvaa korviin, jos tarjoaa hänelle niiden aikana juotavaa. Vaipanvaihto onnistuu helpoiten, kun riisuu osan vauvan vaatteista jo istumapaikalla ja käy vaihtamassa vaipan vessassa.

Aikataulu & liikkuminen

Vauvan kanssa ei tarvitse jumittua koko lomaksi yhteen kohteeseen. Väljä aikataulu auttaa kuitenkin pitämään stressin loitolla. Me pyrimme olemaan vähintään viisi päivää samassa kohteessa. Vauvan kanssa on usein helppo matkustaa niin laivassa, bussissa kuin taksissakin. Takseissa ei kuitenkaan ole turva­istuimia eikä aina edes turvavöitä, ja me valitsimme usein muun kulku­välineen. Monen tunnin matkoja täyteen ahdetuissa minibusseissa kannattaa välttää ainakin silloin, jos vauva on liikkuvaa sorttia.

Terveys

Tarkista neuvolasta hyvissä ajoin, tarvitseeko vauva ylimääräisiä rokotteita. Esimerkiksi rokotus­ohjelmaan kuuluvan MPR-rokotteen, joka suojaa sikotaudilta ja tuhka- ja vihurirokolta, voi antaa reissuun lähtevälle vauvalle tavallista aikaisemmin. Suullaan maailmaa tutkiva vauva sairastuu helposti turistiripuliin, jolloin vaarana on nestehukka. Jos ripulointi on voimakasta, vie vauva heti lääkäriin. Matka-apteekkiin kannattaa pakata särkylääkettä, mietoa kortisonia, maitohappobakteereita, ripulijuomaa ja mietoa desinfiointiainetta.

Budjetti

Kulkuneuvoissa ja hotelleissa ei yleensä peritä vauvasta ylimääräistä maksua. Perheemme päivä­budjetti oli 100 euroa, josta noin puolet meni asumiseen ja loput elämiseen, siirtymiseen paikasta toiseen ja muun muassa sukelluksiin. Suorat lennot Helsingistä Thaimaahan ja takaisin maksoivat aikuisilta 1 000 e/hlö ruuhkasesongin aikana. Sesongin ulkopuolella meno-paluulippuja saa 600–700 eurolla/hlö.