Kymmenen vuotta sitten Antti Savilaakso oli sijoittajamaailmassa outolintu.

”Jos saisin euron jokaisesta vastuulliseen sijoittamiseen liittyvästä vitsistä, jonka olen kuullut, minun ei tarvitsisi enää tehdä töitä”, hän sanoo.

Savilaakso on Nordean vastuullisen sijoittamisen asiantuntija. Pitkään häntä pidettiin hörhönä, mutta nyt vastuullisesta sijoittamisesta on tullut vakavasti otettavaa liiketoimintaa.

Vastuullisuus tarkoittaa vaikka mitä: puuttumista ilmastonmuutokseen, suhtautumista paikallisyhteisöihin, työntekijöiden oikeuksiin, korruptioon, luonnon monimuotoisuuden katoon ja niin edelleen.

”Kokemukseni perusteella vastuullinen sijoittaminen ei ole pelkästään kannattavaa vaan paljon kannattavampaa kuin kukaan pystyy kuvittelemaan.”

Savilaakso kertoo käyneensä asiaa läpi kymmenen viime vuoden aikana satojen asiantuntijoiden kanssa, ja lähes jokainen on ollut samaa mieltä tutkittuaan asiaa. Yhä useampi sijoittaja katsoo yritysvastuutietoja, muutenkin kuin ideologisista syistä.

”Markkinat eivät vielä hinnoittele yritysvastuuasioita oikein, ja siksi niiden huomioon ottaminen on sijoitusmahdollisuus.”

Tekniikka kehittyy nopeasti. Kun kymmenen vuotta sitten tehtiin toiveikkaita arvioita siitä, miten paljon tuulivoimaa tullaan rakentamaan, perinteinen sijoitusmaailma naureskeli luvuille.

”Nyt ne arviot voisi kuitenkin kertoa kymmenellä. Kukaan ei arvannut näin nopeaa kehitystä.”

Sijoitusmarkkinat ovat erilaiset kuin ennen. Savilaakso kertoo, että 20 vuotta sitten yrityksen tilinpäätöstiedoista näki 80 prosentin varmuudella, kannattiko yritykseen sijoittaa.

Nyt tilinpäätöksestä voi päätellä viidenneksen. Loppu riippuu yrityksen brändistä, patenteista, strategiasta, tulevaisuuden suunnitelmista ja vastuullisuudesta.

Savilaakso toimii sijoitusalalla, koska siellä hänellä on mielestään parhaat mahdollisuudet muuttaa maailmaa. Suurimpien yritysten budjetit ovat samalla tasolla kuin monien valtioiden. Näillä yrityksillä on paljon valtaa.

Savilaaksolla on kaksi lasta ja heidän vuokseen entistä suurempi motivaatio muuttaa maailmaa. Hän haluaisi, ettei kenenkään hyvinvointi olisi muilta pois.

Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän hiilikuplasta. Siis miten yritysten ja niihin sijoitetun rahan käy, jos fossiiliset polttoaineet pitää jättää maan alle niin kuin ilmastotiede vaatii.

Suomessa keskustelu on vasta heräämässä, mutta Savilaakson mukaan hiilikuplasta puhutaan täälläkin.

”En usko, että Suomesta löytyy isoa sijoittajaa, joka ei ajattelisi, mitä hiilikupla meille tarkoittaa. Täällä ei ehkä vain ole vielä löydetty tapoja tarttua ongelmaan.”

Savilaaksosta sijoittajien pitäisi luopua fossiilisista polttoaineista asteittain ja aloittaa heti. Olisi pitänyt aloittaa jo 20 vuotta sitten. Tällä hetkellä moni sijoittaja siirtää sijoituksensa kivihiilestä öljyyn, koska siinä riski on pienempi. Öljy on vaikeampi korvata kuin kivihiili.

Ympäristöaktivisteja turhauttaa, kun yritykset eivät jätä suoraan kaikkea fossiilienergiaa, mutta Savilaakso uskoo, että jättävät kyllä, aikanaan. Hän uskoo, että raha hylkää fossiiliset polttoaineet kymmenien vuosien sisällä, toivottavasti hallitusti ja päättäväisesti.

”Kertarysäykset ovat vaikeita kaikille.”

Tällä hetkellä Savilaakson kaltaisia asiantuntijoita on vielä vähän. Siksi hän toivoo mekanismia, joka kääntää ympäristöasiat euroiksi.

EU:n päästökauppa ei toimi, koska päästöoikeudet ovat liian halpoja. Hetken se toimi, kun hiilidioksidipäästöjen hinta oli noin 20–30 euroa tonnilta. Silloin jokainen salkunhoitaja tiesi tarkalleen päästöjen hinnat ja teki päätöksiä tämän tiedon mukaisesti. ■