Eräs työkaverini kysyi, mikä lentojen kompensoinnin systeemi on hyvä ja uskottava. Vastasin, etten ole juuri siihen niin perehtynyt, mutta hyvitän koko elämääni kuukausilahjoituksella Compensate-säätiölle.

Miksi teen näin? Ehkä eniten siksi, etten ole lentänyt tänä vuonna kertaakaan. Viime vuonna lensin kerran työmatkalle Kittilään ja toisen kerran lomalle Budapestiin. Olen vähentänyt lentämistä valtavasti sen jälkeen, kun havahduin siihen, miten suuret päästöt se tuottaa. Meni niin sanotusti fiilikset. Matkustamista en ole lopettanut, olen tehnyt sitä vain toisin ja vähän vähemmän.

Matkailussa kompensoinnin tarve riippuu ennen kaikkea siitä, millä välineellä liikkuu.

Saksalaisen Atmosfair-järjestön laskurin mukaan edestakainen lento Helsingistä Japaniin tuottaa päästöjä 3000–4000 kiloa (CO2e). Hiilidioksidipäästöjä lento saa aikaan 1400 kiloa, mutta kokonaisluvussa ovat mukana muutkin ilmastoa lämmittävät vaikutukset. Junareissu Lappiin on VTT:n mukaan käytännössä päästötön: 0,01 kiloa (CO2e). Väliin mahtuu monta muuta matkustustapaa, mutta ero lentämiseen on selvä.

Isompaan perspektiiviin lentäminen tulee, kun tarkastellaan vuosittaista kokonaishiilijalanjälkeä. Tällä hetkellä se on suomalaisilla Sitran mukaan noin 10 000 kiloa (CO2e). Määrän pitäisi vuonna 2030 olla 3000 kiloa (CO2e), jotta ilmaston lämpeneminen jäisi 1,5 asteen tavoitteeseen. Eli hiilidioksidipäästöjä saisi aiheuttaa juuri Japanin-lentojen verran. Kärjistetysti, jos sen päättää tehdä, mitä voi tehdä loppuvuoden: hengittää sisäänpäin?

Ensimmäinen askel kompensoinnissa on hahmottaa se, mitkä oman reissun päästöt oikeasti ovat. Kun ruuassa alettiin laskea kaloreita, tulimme tietoisiksi, mikä on terveellistä ja mikä ei. Kun käsitin, että jogurttipurkillisessa oli 12 sokeripalaa, ei se tuntunut enää fiksulta joka päivän valinnalta. Kulutuksen laskeminen kaloreissa, rahassa ja nykyisin myös hiilidioksidipäästöissä on elämänmatikkaa, joka auttaa päätöksenteossa.

Kompensoinnissa keskeistä on se, että saastuttamisesta pitää maksaa. Maksun on oltava tuntuva suhteessa haittaan. Käytännössä päästöjen korvaus ei ole valtava satsaus. Atmosfairin ehdottama kompensaatiomaksu Japanin-lennoille on 80–95 euron luokkaa.

Usein esitetään, että maksu olisi 10 prosenttia matkan hinnasta. Euroopan-lennosta se olisi parikymppiä. Keskituloiselta matkaajalta tuo summa hulahtaa jo kentällä: lasi viiniä, kahvi ja croissant sekä verovapaa ripsiväri.

Rahaa enemmän monet tuntuvat pohtivan, onko päästöt varmasti laskettu oikein ja onko kompensointikohde luotettava. Ja kun ei osata päättää tai jakseta selvittää asiaa, ei kompensoida mitään. Se on ymmärrettävää mutta samalla täysin päätöntä. Viinin ja ripsarin kohdalla emme mieti rahankäyttöä, mutta 20 euron lahjoitus ikimetsään tai soiden suojeluun saa jotkut pihistelemään. Puiden istutus ja uusiutuvan energian käyttö ovat kuitenkin useimpien mielestä selviä ilmastotekoja.

Mainoksissa on vilissyt tuotteita, joiden kerrotaan olevan ilmastokompensoituja. On näkkileipää – ja matkoja. Esimerkiksi TUI myy pakettimatkoja, joiden lentojen ja osin majoitustenkin päästöt on hyvitetty. Myös muut matkanjärjestäjät, kuten Tjäreborg ja Aurinkomatkat, tarjoavat kompensointia tai tekevät sitä itse. Reissujen päästöt jäävät kuitenkin kuluttajille epäselviksi.

Vastuullisen matkaajan paras ohjenuora on: vältä – minimoi – kompensoi. Eli jos nyt on päättänyt lentää lämpimään, on hyvä idea valita valmiiksi kompensoitu matka. Niin kerromme muille, että ilmastonmuutos huolettaa, ja kirittämällä yrityksiä saamme nekin tekemään entistä enemmän.

Huonoin vaihtoehto on sulkea silmät ja reissata kuten ennenkin. Silloin mikään ei muutu.

Toimittaja Heidi Kalmari pohtii Vastuullinen matkailija -kolumneissaan, miten reissata kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.