Vastuullinen matkailija: hallitsetko yhden tärkeimmistä taidoista reissatessa? Se on osata sanoa ”ei kiitos”
Nautinnot ja irtiotto arjesta kuuluvat matkoihin, mutta myös kieltäytymisen taito on hyvä osata. Kolumnisti Ville-Juhani Sutinen on opetellut sitä reissuillaan.
Vietnamin trooppiset maisemat lipuivat vehmaina ohitsemme veneen puksuttaessa pitkin Mekongjokea. Välillä viidakko vaikutti läpitunkemattomalta. Joskus taas ohi vilahteli kyliä rantavedessä leikkivine lapsineen.
Retki olisi ollut täydellinen elämys, ellei matkapakettiin olisi kuulunut myös keinotekoista ohjelmaa, kuten turistien viihteeksi järjestettyä paikallisten tanssia ja perinne-esityksiä.
”Istuin kiltisti paikallani ja seurasin turisteille tehtyä show’ta, vaikka oikeasti olisin halunnut sanoa: kiitos ei.”
Tuntui kiusalliselta seurata show’ta, joka ei aidosti heijastellut seudun asukkaiden elämää tai historiaa. Silti istuin matkailijana kiltisti paikallani, sillä vielä pahemmalta olisi tuntunut kieltäytyä siitä.
Joistakin asioista on matkoilla vaikea kieltäytyä, koska niitä tarjotaan niin auliisti. Toisten kanssa se on helpompaa. ”Ei kiitos” on usein hyvä, eettinen ja ekologinen vastaus.
Lomaan kuuluu ajatus arjen unohtamisesta. Matkalla ei tarvitse järjestää itse jokapäiväisiä asioita, kuten pyykkäämistä tai kierrätystä. Mutta vaikka hotelleissa, ravintoloissa ja lennoilla kaikki tuntuu tapahtuvan kuin itsestään, samat lainalaisuudet pätevät niissäkin.
Tutuin esimerkki tästä on hotellien pyyhevuorien pienentäminen, kun samaa pyyhettä voi helposti käyttää pari päivää. Reissun ekologisen kuormituksen vähentämiseksi voi tehdä paljon muutakin ilman, että se vie mukavuutta. Hotellien tarjoamat pienet shampoopullot voi jättää käyttämättä, sillä ne tuottavat suuren määrän muoviroskaa.
Sama koskee mainosvihkosia ja karttoja. Jos ei todella tarvitse niitä, ne on parempi jättää ottamatta tai ainakin palauttaa lähtiessään.
Rautatie- ja bussiasemilla sekä lentokentillä parveilee tietysti takseja. Niillekin voi sanoa ei kiitos, sillä pienellä vaivalla löytää bussin, junan tai kimppakyydin.
Matkanteko tuottaa yleensä noin puolet turismin päästöistä, yöpyminen taas kuusi prosenttia, arvioi järjestö Sustainable Travel International. Ruokailun osuus on kymmenen prosenttia, ja ruuan ja juoman aiheuttamaa ympäristörasitusta voi vähentää helposti.
Monien maiden kahviloissa muovipilli kuuluu edelleen itsestään selvästi juomiin. Katukeittiöissä ja noutoravintoloissa varsinkin Aasiassa taas kastikkeet tarjoillaan muovipussukoista tai -purkeista. Jotkut eivät edes avaa niitä vaan heittävät ne suoraan pois. Näillekin voi opetella sanomaan kiitos, mutta ei.
Vilkkaan torikulttuurin maissa ruoka- ja herkkukauppiaat tarjoavat muovikupeissa maistiaisia. Niitä on hauska kokeilla ostopäätöstä miettiessään, mutta jos ei aio ostaa mitään, voi jättää maistiaisetkin vähemmälle.
”Kieltäytyä voi monella tavalla. Sen voi tehdä töykeästi, tai tehdä ein sanomisesta positiivisen asian, joka lisää matkailijan ja paikallisten yhteisymmärrystä.”
Pelkästään se, että jotain asiaa tarjotaan, ei ole hyvä syy ottaa tarjous vastaan. Esimerkiksi elefanteilla ja muilla villieläimillä ratsastamista myydään monissa paikoissa, mutta niihin aktiviteetteihin ei silti ole hyvä osallistua.
Samalla on tärkeää muistaa, että myös kieltäytyminen voi joskus olla töykeää ja vastuutonta. Lihansyönnin vähentäminen on ekologista, mutta joissain tilanteissa saattaa olla viisaampaa maistaa tarjottua lihaa kuin kieltäytyä siitä.
”Ei kiitos” voi tuntua sanojasta itsestään ikävältä, kuten minusta Vietnamin-matkalla. En tahtonut seurata ohjelmaa, mutta pelkäsin, että jos kieltäytyisin siitä, käytökseni tulkittaisiin esityksen tason arvosteluksi. Kritisoinnin sijaan olisin halunnut purkaa asetelman, joka tuntui mielestäni paikallisia ja heidän kulttuuriaan alentavalta.
Kannattaakin kieltäytyä niin, että tarjoaja ymmärtää, mistä matkailija kieltäytyy. Torilla ei torjuta herkkuja siksi, että niiden ajateltaisiin maistuvan pahalta, vaan koska tuntuu väärältä ottaa niitä maksamatta mitään. Villieläimillä jätetään ratsastamatta niiden hyvinvoinnin vuoksi.
”Ei kiitos” on parhaimmillaan positiivinen ajatus, joka vie asioita eteenpäin ja lisää yhteisymmärrystä.
Kirjailija Ville-Juhani Sutinen pohtii Mondo-lehden kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.
