Vastuullinen matkailija: Haksahdatko sinä joskus muiden ihmisten ekohäpäisemiseen?

Istuin siemailemassa kahvia Meteoran luostari­vuoren juurella Kalampákan kaupungissa Kreikassa, kun ravintolaan astui sisään englantia puhuva pariskunta. He myös tekivät tilauksensa englanniksi, vaikka sitä ei pienen kaupungin kahvilassa kovin hyvin ymmärretty. Pariskunnan mies painotti, ettei halua kivennäisveteensä pilliä, koska ne ovat muovia ja miljoonat lyhyen käytön jälkeen poisheitetyt pillit roskaavat valtameriä.

Kun tarjoilija toi juomat pöytään, lasissa kuitenkin komeili muovipilli. Nuori mies hermostui ja selitti kovaan ääneen, ettei tahtonut pilliä. Tarjoilija ei vieläkään ymmärtänyt.

Tilanne alkoi käydä kiusalliseksi niin nuorelle miehelle, hänen seuralaiselleen kuin tarjoilijalle. Samoin meille muille ­asiakkaille, jotka jouduimme todistamaan turhaa sanaharkkaa mutta emme voineet tehdä mitään asian auttamiseksi. Lopulta nuori mies nappasi lasistaan pillin pois ja paiskasi sen ­mielenosoituksellisesti kahvilan lattialle.

Toisten ihmisten epäekologisen toiminnan julkista kritisointia kutsutaan englanniksi sanalla eco-shaming. Se ei ole epätavallista ympäristötietoisten ihmisten parissa, ja monet ekosheimaavat uskoen tarkoittavansa hyvää.

Pohjimmiltaan tällainen toisten häpäisy kumpuaa huonosta omasta­tunnosta sekä halusta osoittaa itsensä muita paremmaksi. Varsinkin matkustaessa tämä on yleistä. Näkemässäni tapauksessa pariskunta oli luultavasti lentänyt Kreikkaan lomalle, mutta silti mies kohdisti huomionsa muovipilliin.

Nature Climate Change -lehden mukaan turismin päästöistä 49 prosenttia tulee matkan­teosta. Ruoka ja juoma vastaavat vain 10 prosentin osuutta. Pilli on toki näkyvämpi roska kuin liikenteen pakokaasut mutta vain pieni osa matkailun kokonaisuutta.

Vastuullisuudesta muistuttaminen voi joskus johtaa toivottuun tulokseen, varsinkin jos huomautuksen kohteena on ihminen, jolla on huomauttajan kanssa samanlaista kulttuuritaustaa. Useimmiten ekosheimaus kuitenkin kääntyy itseään vastaan.

Eri yhteiskunnissa asiat hoidetaan eri tavoilla, ja tämä vaikuttaa paljon esimerkiksi siihen, mikä tulkitaan roskaksi. Suomessa olisi kymmenen vuotta sitten kuulostanut hullulta, jos joku olisi tullut jankuttamaan, että muovijätteet pitää viedä kierrätykseen. Nyt se on jo itsestäänselvyys.

Varsinkin kehittyviin ja vähävaraisiin maihin matkustaessa on syytä välttää muiden neuvomisen houkutusta. Vaikka jotkin käytännöt Afrikassa tai Aasiassa tuntuisivat itsestä vääriltä, on parempi ohittaa ne siinä hetkessä. Niistä huomauttelu voi tuntua holhoavalta ja loukkaavalta, mikä todennäköisesti vain haittaa ajatuksen perille menoa.

Ilmastotietoisuudessa ei ole kyse kilpailusta, jossa hyveellisin voittaa. Sen sijaan jokainen voi hoitaa vastuullisesti ne asiat, joihin pystyy vaikuttamaan omista lähtö­kohdistaan. Siksi ei ole turhaa kierrättää muoveja kotona tai käyttää lomareissulla junaa lentämisen sijasta, vaikka moni muu tekee arjessaan toisin.

Ensinnäkin näin voi helpottaa omaa ilmasto­ahdistustaan ja vähentää huolensa purkamista muihin. Oma toiminta voi myös antaa hiljaisen, kannustavan esimerkin muille, ja vähitellen vastuullisuus yleistyy.

Ja mitä tulee muovipilleihin ja pahvi­mukeihin, helpoin tapa välttää niitä reissussa on tietysti kantaa mukanaan omaa mukia. Monet kahvilat ­antavat nykyään alennusta, jos juoma lorotetaan asiak­kaan kestomukiin. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto myy kannellista kesto­mukia, joka on valmistettu kierrätetyistä kerta­käyttömukeista.

Parhaassa tapauksessa kreikkalainen kahvilan­pitäjä kysyy, että miksi kummassa asiakas haluaa juoman omaan kuppiinsa. Kun syyn kertoo, se on varmasti parempi tapa vaikuttaa kuin pillin paiskaaminen lattialle.

Kirjailija Ville-Juhani Sutinen pohtii Mondo-lehden kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.