Isäni reissasi työnsä takia paljon. Matkoiltaan hän toi mitä ihmeellisimpiä tuliaisia: afrikkalaisia myrkkynuolia ja sormipianoja, miekka­kalan miekan ja intialaisia sari-vaatteita.

Perhematkoillakin ostokset olivat meille keskeinen osa reissua. Automatkalla Saksasta sain hienon soljilla suljettavan koulurepun ja Kreikasta hopeakorvikset. Kaikkea ei silti aina ostettu. Muistan, miten paljon olisin halunnut Espanjasta pallokuvioisen flamencomekon. Jälkikäteen on hyvä, ettei sitä hankittu, sillä tuskinpa sille olisi ollut käyttöä, varsinkaan kun en harrastanut kyseistä tanssia.

Tuliaisilla ja matkamuistoilla on aina todistettu, miten erilaista ja hienoa ulkomailla on. Mutta kun matkailusta tuli 1980–90-luvuilla edullista ja sen myötä valtavirtaa, tuliaisillakin piti osata erottautua muista. Hiteiksi nousivat esimerkiksi nimikoidut tavarat, kuten eri maissa sijaitsevien Hard Rock Cafe -ravintoloiden t-paidat. Niiden viesti oli: olen muuten käynyt juuri tässä kaupungissa, hah!

Monille ihmisille shoppailu on myös nimenomainen syy matkustaa. Itsekin olen aikoinaan Ruotsin-risteilylle lähtiessä tehnyt ystävien kanssa jo etukäteen listan kaupoista, joissa Tukholmassa on pakko käydä. Listalla olivat esimerkiksi Granit ja Hennes & Mauritz, joita silloin ei vielä löytynyt Suomesta.

Vastuullisen matkailun kannalta ostokset ovat usein positiivinen asia. Kuluttaminen ei ole pahislistan kärkipäässä.

Köyhään maahan matkatessa ostoksilla voi yrittää jonkin verran kuitata matkan muita haittavaikutuksia. Paikallisten käsityöläisten tukeminen ja toreilla ruokaostoksilla käyminen ohjaavat rahat parhaiten kohdemaan ihmisille. Erityisen hyviä ostoksia ovat matkakohteessa valmistetut tuotteet, vaikkapa hillot, leivonnaiset ja käyttöesineet. Tärkeää on vain muistaa, ettei sorru ostamaan mitään uhanalaisiin eläimiin tai kasveihin liittyvää.

Matkamuistoilla ja tuliaisilla ei kuitenkaan ole enää samaa statusta. Suuri osa ihmisistä on jo matkustanut paljon, ja toisaalta lähi­kaupoista ja netistä saa samoja ruokatarvikkeita ja koristeita. Ruotsin Lundin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ostosmatkailua vähentää nimenomaan verkkokaupan kasvu.

Tavaroiden ostelu on ehkä muutenkin ­kokenut inflaation. Konmaritettuihin koteihin ei matkamuistoja asetella, ja aiemmat vika­ostokset on tuupattu Uffin laatikoihin.

Jos tavaroille ei ole tarvetta, mutta kulutukselle on, mikä ratkaisuksi? Vastaus on matkoilla sama kuin arjessa kotona: osta mieluummin palveluita.

Matkailijat ovat tämän usein jo hyvin oivaltaneet. Esimerkiksi suomalaiset käyvät suosituimmassa kohdemaassaan Virossa reissun aikana ahkerasti hemmotteluhoidoissa, optikolla ja suutarilla.

Vuonna 2017 suomalaisturistit kuluttivatkin Virossa yli 800 miljoonaa euroa. Yhtä reissaajaa kohti se on noin 129 euroa vuorokaudessa. Mukana summassa ovat myös majoitus ja ruokailu (mukaan lukien alkoholi), mutta menee potista silti osansa ostoksiin ja palveluihin.

Ulkomailla palvelujen käyttäminen saattaa tuoda matkailijalle myös vahvemman ­elämyksen kuin muut ostokset.

Itselleni jäi erityisesti mieleen, kun ompelutimme aikoinaan ­vanhojentanssimekkoni Thaimaassa. Lukiossa ollessani vanhempani asuivat siellä hetken aikaa, ja kun menin joulu­lomalla käymään heidän luonaan, teetimme mekon bangkokilaisessa ompelimossa. Mallina oli eräässä suomalaisteatterissa olleen esityksen puku. Esitekuvan perusteella minulle ommeltiin liki samanlainen ­kirkkaanpunainen samettimekko.

Puvusta tuli hieno, ja se on kaapissani ­edelleen. Vastuullisuuden nimissä voisin toki keksiä sille jo jonkin kierrätyskäytön. Ehkäpä tarjoan sitä jonkun teatterin puvustamoon, tai jos ei muuta, ompelutan helmoista vaikka sohvatyynyjä.

Toimittaja Heidi Kalmari pohtii Mondo-lehden kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.