Vastuullinen matkailija: Arvioiden antaminen on reissaajan arkea muttei aina suinkaan helppoa

Joitakin vuosia sitten matkustin valokuvaajan kanssa Vietnamissa tekemässä matka­juttua Mondoon. Maa tuntui hyvin kiinnostavalta, ja rakastan vietnamilaista ruokaa.

Siksi odotin innolla varaamaani ruoka­kierrosta Ho Chi Minh Cityssä, entisessä Saigonissa. Kierros osoittautui paremmaksi kuin olin osannut kuvitella. Oppaat kyydittivät meitä skoottereillaan läpi trooppisen illan. Kävimme eri puolilla kaupunkia, myös paikoissa, joissa ei näkynyt muita matkailijoita. Söimme niin katukioskeilla kuin ravintoloissa kaikkea bánh xèo -letuista pho-keittoon sekä bánh tráng nuóngiin eli riisipaperipizzaan.

Kierroksen ja muutaman oluen jälkeen olin tupaten täynnä ja hilpeällä mielellä. Lopuksi oppaat ojensivat meille vielä punaiset ruusut.

Hyvinkin viiden tähden arvoinen kierros.

Kun myöhemmin arvostelin kierroksen, annoin sille kuitenkin neljä tähteä. Oppaani lähetti pian viestin ja kysyi, mikä oli ollut vikana. Hän halusi tulevia asiakkaita silmällä pitäen olla valmis parantamaan asioita.

Selitin, että kierros oli ollut täydellinen, mutta olen suomalainen, eikä meidän kulttuurissamme ole tapana antaa täysiä pisteitä helpolla. Hän ymmärsi tämän mutta ei ollut varma ymmärtäisivätkö muut asiakkaat.

Opas saattoi olla oikeassa, sillä nykyisissä nettiarvioissa vain täydellinen on kyllin hyvää. Esimerkiksi Airbnb:ssä yksikin neljän ­tähden arvio voi johtaa siihen, että yhtiö kehottaa majoittajaa parantamaan tasoaan.

Tripadvisorin teettämän kyselyn mukaan 80 prosenttia matkailijoista lukee netistä arvioita ennen majoituksen varaamista ja 70 prosenttia uskoo niiden vaikuttavan päätökseensä. Siksi matkailuyrityksille on tärkeää, että kävijät antavat paljon tähtiä ja suopeita arvioita. Se onnistuu pitämällä palvelun taso korkeana, mutta hämäriäkin keinoja on käytetty.

Brittilehti The Timesin matkailutoimittaja Lizzie Frainier kirjoitti taannoin, kuinka hänet oli juuri Vietnamissa painostettu antamaan täydet pisteet keskiverrolle turistiretkelle. Hän koki tilanteen niin ahdistavaksi, että suostui asiaan mutta myöhemmin poisti arvionsa.

Oppailla on monia keinoja taivutella matkailijoita. Usein he vetoavat siihen, että heidän toimeentulonsa riippuu tähdistä. Ravintolat puolestaan voivat päästää turisteja jonon ohi ja tarjota drinkkejä vastineeksi siitä, että nämä kirjoittavat suopean arvion.

Tämä asettaa matkailijan eettisesti vaikeaan tilanteeseen. Ei ole mukavaa joutua syytetyksi toisen toimeentulon viemisestä, mutta yhtä ikävää on valehdella. Jotkut matkailijat myös käyttävät tilannetta hyväkseen. He saattavat vaatia vaikkapa parempaa hotellihuonetta vastineeksi suitsuttavasta arviosta.

Lisäksi ongelmia aiheuttavat väärennetyt arviot, joita tehdään paljon. Feikkitähtien tehtailu on maailmalla ammattimaista bisnestä.

Reissaajien antamat arviot hotelleista, ravintoloista ja eri palveluista ovat lähtökohtaisesti mainio idea. Ne kertovat todellisuudesta mainosten takana. Mutta jos ne alkavat toimia samoin kuin mainonta, niistä ei ole hyötyä.

Kun kaikki kivat kokemukset johtavat ­viiden tähden ylistyksiin, skaala sumenee ja on vaikea erottaa tavallista loistavasta. Vain ala-­arvoiset kohteet saavat vähän tähtiä. Arvioita lukiessa onkin hyvä muistaa nämä asiat:

1) Eri sivustoille on vakiintunut erilaiset skaalat. Airbnb:ssä 4 tähteä tarkoittaa keskivertoa mutta Tripadvisorissa erittäin hyvää.

2) Aidoilla ja feikeillä on eroa. Jos yksi arvio poikkeaa selvästi muista, se voi olla väärä tai kertoa enemmän kirjoittajasta kuin kohteesta.

3) Rehellisyys kannattaa. On syytä olla erityisen tarkka, jos kohteesta ei ole annettu monia arvioita, sillä silloin yksikin tähti voi heilauttaa keskiarvoa selvästi.

Jos olisin itse muistanut nämä säännöt, olisin ehkä uskaltanut antaa viisi tähteä ruokakierrokselleni Vietnamissa.

Kirjailija Ville-Juhani Sutinen pohtii kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.