Apu

Puheenvuoro: EU-maiden on aika jakaa vastuu Ukrainan pakolaisten vastaanotosta – yhtenäisyys ja solidaarisuus ovat yksi keino taata, että Putin häviää

Puheenvuoro: EU-maiden on aika jakaa vastuu Ukrainan pakolaisten vastaanotosta – yhtenäisyys ja solidaarisuus ovat yksi keino taata, että Putin häviää
Jos EU-maat eivät järjestelmällisesti ja pian jaa vastuuta Ukrainan pakolaisten vastaanottamisesta keskenään, vaarana on, että vastaanottojärjestelmät kuormittuvat. Tilanne voi horjuttaa yhteiskunnallista ja poliittista vakautta valmiiksi tulenarassa tilanteessa, kirjoittaa Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksessa viestinnän eritysiasiantuntijana työskentelevä Anna-Kaisa Hiltunen.
Julkaistu: 18.3.2022

Euroopassa on meneillään pahin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan, kun Ukrainasta on muutamien viikkojen aikana paennut yli kolme miljoonaa ihmistä. Euroopan unioni on reagoinut tilanteeseen takaamalla Ukrainasta paenneille tilapäisen suojeluaseman ja työ- sekä opiskelumahdollisuuden ilman varsinaisen turvapaikan hakemista. Tämä on tehty aktivoimalla tilapäisen suojelun direktiivi.

EU:n reaktio on historiallinen, sillä tilapäistä suojelua tarjotaan direktiivin avulla nyt ensimmäistä kertaa. Se ei kuitenkaan vielä riitä.

Moni Ukrainasta tähän mennessä paennut on saattanut majoittua EU-maissa sukulaisten tai ystävien luo, mutta kaikilla tulijoilla yhteyksiä ei ole. Virallisia vastaanottojärjestelmiä tarvitaan. Vastatakseen tilanteeseen tehokkaasti ja ylläpitääkseen omaa yhteiskunnallista ja poliittista vakauttaan EU:n jäsenmaiden on sovittava keskenään ukrainalaispakolaisiin liittyvän vastuun jakamisesta: pakolaisia on tarpeen mukaan siirrettävä jäsenmaasta toiseen.

Tilapäisen suojelun direktiivi säädettiin Jugoslavian hajoamissotien jälkeen vuonna 2001. Läntiseen Eurooppaan oli Bosnian ja Kosovon sotien vuoksi paennut satoja tuhansia ihmisiä, joista suuri osa oli päätynyt Saksaan.

Euroopan unionin neuvosto arvioi, että unioniin voi paeta Ukrainasta jopa 6,5 miljoonaa ihmistä, eikä kukaan ei tiedä pakolaisten lopullista määrää.
Anna-Kaisa Hiltunen

EU sääti mekanismin, jolla tietyltä alueelta sotaa pakeneville ihmisille voidaan myöntää suojelua väliaikaisesti, kunnes he voivat palata kotiin. Direktiivillä säädetään myös yhteistyöstä tilapäistä suojelua saavien siirtämiseksi jäsenmaasta toiseen.

Nyt Euroopan unionin neuvosto arvioi, että unioniin voi paeta Ukrainasta jopa 6,5 miljoonaa ihmistä, eikä kukaan ei tiedä pakolaisten lopullista määrää. Pakolaisten siirtämisestä jäsenmaasta toiseen neuvosto ei direktiiviä koskevassa täytäntöönpanopäätöksessään lausu mitään. Aiheesta on kuitenkin keskusteltu unionissa vuosia.

Komissio ehdotti vuonna 2016, että turvapaikanhakijoita jaettaisiin EU-maiden kesken väkiluvun ja talouden vahvuuden mukaan: mitä isompi ja taloudellisesti kyvykkäämpi maa, sitä suuremman määrän pakolaisia se voisi vastaanottaa. Lähtökohta on hyvä. Myös Ukrainan pakolaisten omia toiveita tulee kuulla, juuri siksi, että monilla on sukua ja ystäviä EU-maissa. Sodan ja pakolaisuuden traumasta toipumisessa ja elämän jatkamisessa kaikki tuki ja tuttuus ovat tarpeen.

Mitä kauemmin sota kestää ja mitä raaemmaksi se käy, sitä vaikeampaa ukrainalaisten lienee palata. Esimerkkiä voi hakea bosnialaisten paluun ongelmista 1990-luvulta.
Anna-Kaisa Hiltunen

Toistaiseksi ukrainalaiset ovat paenneet EU:n itäisiin jäsenmaihin, kuten Puolaan, Romaniaan ja Unkariin. Tähän saakka juuri itäiset jäsenmaat ovat kovimmin vastustaneet turvapaikanhakijoiden jakamista EU-maiden kesken. Maat käytännössä kieltäytyivät vuosina 2015–2016 vastaanottamasta turvapaikanhakijoita Kreikasta ja Italiasta, kun neuvosto päätti väliaikaisista siirroista. Nyt itäisillä jäsenmailla kuitenkin olisi selkeä intressi puoltaa siirtoja. Sama intressi olisi Suomella, unionin itäisellä ulkorajavaltiolla.

Jos EU-maat eivät järjestelmällisesti ja pian jaa vastuuta Ukrainan pakolaisten vastaanottamisesta keskenään, vaarana on, että vastaanottojärjestelmät kuormittuvat. Tilanne voi horjuttaa yhteiskunnallista ja poliittista vakautta valmiiksi tulenarassa tilanteessa. On syytä muistaa myös, että mitä kauemmin sota kestää ja mitä raaemmaksi se käy, sitä vaikeampaa ukrainalaisten lienee palata. Esimerkkiä voi hakea bosnialaisten paluun ongelmista 1990-luvulta.

Ukrainalaiset eivät ole ainoita, jotka kansainvälistä suojelua tarvitsevat ja jotka sitä Euroopasta etsivät. Eurooppaan voi tulla esimerkiksi Vladimir Putinin totalitarismia pakenevia venäläisiä.
Anna-Kaisa Hiltunen

Lisäksi on pidettävä mielessä, että ukrainalaiset eivät ole ainoita, jotka kansainvälistä suojelua tarvitsevat ja jotka sitä Euroopasta etsivät. Eurooppaan voi tulla esimerkiksi Vladimir Putinin totalitarismia pakenevia venäläisiä. EU:n lähialueista myös Afganistanissa on meneillään vakava humanitaarinen kriisi, joka saattaa ajaa miljoonia ihmisiä pakosalle.

Jos Euroopan maiden vastaanottojärjestelmät kuormittuvat, kansalaismielipide todennäköisesti kääntyy vastustamaan pakolaisten vastaanottoa. Tällaista mielialaa on helppo käyttää hyväksi – ja jos eurooppalaiset yhteiskunnat jakautuvat sisäisesti, Putin saa mahdollisuuden rikkoa niitä propagandallaan. Se on yksi sodan tavoitteista.

Eurooppa ja koko poliittinen länsi ovat osoittaneet ennennäkemätöntä yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta Putinin aloittaman sodan edessä. Yhtenäisyys ja solidaarisuus on nyt tarpeen panna täytäntöön myös pakolaisten vastaanottamisessa. Se olisi yksi keino lisää taata, että Putin häviää.

Anna-Kaisa Hiltunen

Kirjoittaja on EU:n pakolaispolitiikkaan perehtynyt toimittaja ja viestintäammattilainen, joka työskentelee Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksessa (Hybrid CoE).

Kommentoi »