Voiko Alzheimerin taudin nähdä silmistä? Varhainen diagnoosi voi vaikuttaa muistisairausoireiden ilmaantumiseen

Vähintään 15 000 suomalaista sairastuu vuosittain muistisairauteen, suurin osa Alzheimerin tautiin, ja määrä on kasvussa. Mikä muistisairauksien lisääntymistä ja Alzheimerin taudin yleisyyttä selittää, professori ja osastonylilääkäri Anne Koivisto?

”Muistisairaudet painottuvat ikääntyneeseen väestöön. Kun elämme nykyään pidempään, niihin ehdimme sairastua elämänkulun aikana. Aikaisemmin joku muu sairaus korjasi meidät pois. Muistisairauksia myös tunnistetaan paremmin.

Alzheimerin taudille tyypilliset aivomuutokset, eli aivohermosolujen välisten yhteyksien katoaminen ja rappeutuminen, ovat vanhetessa meillä yleisimpiä.

Hermosolujen väheneminen alkaa itse asiassa jo aika nuorena, vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuin sairauden oireet alkavat. Lisäksi aivohermosolujen väliin alkaa vanhetessa kerääntyä valkuaisaineita, kun aivojen kunnossapitomekanismit heikkenevät.”

Olet erikoistunut erityisesti Alzheimerin taudin varhaisen diagnostiikan tutkimukseen. Miksi muistisairauksia olisi tärkeä tunnistaa varhain?

”Mitä varhemmin pääsemme diagnoosiin, sitä paremmin voimme antaa henkilölle lääkkeetöntä ohjausta. Meillä on tutkimus­näyttöä siitä, että jos ihmiset saisivat diagnoosin, kun heillä on vasta ihan alkavia oireita, ennen dementiavaihetta, muistisairauden oireiden ilmaantumiseen voitaisiin vaikuttaa elämäntapamuutoksilla – liikunnalla, ravitsemuksella, sosiaalisella aktiviteetilla ja tiedon käsittelyä tukevilla harjoitteilla.

Sairaus on edennyt dementiavaiheeseen, kun sairastuneella on tarvetta arjen tukeen, eli esimerkiksi laskujen maksu tai lääkkeiden otto ei onnistu.

Emme voi estää ikääntymistä, mutta voimme tukea muistin ja tiedon käsittelyn säilymistä kauemmin. Kansainvälisessä Lipididiet-tutkimuksessa on tutkittu esimerkiksi ravitsemuksellista hoitoa ja saatu näyttöä, että jos se aloitetaan jo Alzheimerin taudin riskivaiheessa ­oleville, tiedon käsittely ja päivittäinen toimintakyky säilyvät pidempään.”

Miten paljon pidempään?

”Se on yksilöllistä. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi syövän hoitoa, siinä jokainen vuosi, joka tukee ihmisen arjen säilymistä, säilyttää myös hänen elämänlaatuaan ja säästää lisäksi terveydenhuollon resurssia. Sama tilanne on tässä.

Eli jos saamme pidettyä taudin sen varhaisessa vaiheessa vaikka vuodenkin tai kaksi, jonkun yksilön kohdalla montakin vuotta, se tarkoittaa tälle riskissä olevalle henkilölle elämänlaatua ja omatoimisuutta, ja hänen perheelleen pienempää omaishoitajatyötä.

Yhteiskunnan kannalta taas säästyy todella paljon hoivaresurssia. Olemme laskeneet, että sen tarve sekä kustannukset kasvavat merkittävästi jo siinä vaiheessa, kun ihminen siirtyy varhaisen Alzheimerin taudin vaiheesta lieväänkin dementiaan.”

Kuinka varhain esimerkiksi Alzheimerin tauti pystytään tällä hetkellä tunnistamaan?

”Oireiden alkuvaiheessa ennen dementia-vaihetta. Tyypillisesti, kun ensimmäiset muistipulmat ilmenevät. Epätyypillisemmin tauti voi alkaa hahmottamisen häiriöillä, näön ja ymmärtämisen häiriöillä tai puheen häiriöillä.

Terveysasemilla tunnistamista tehdään seulontahaastatteluilla tutkittavalle ja hänen läheisilleen sekä esimerkiksi neuropsykologisen testipatteriston avulla.

Monilla sairastuneilla on myös psykiatrisia oireita, joten myös psykiatrisia hoitokyselyitä tehdään. Lisäksi muistipoliklinikoilla käytössä on päänkuvantaminen. Tarvittaessa voidaan tutkia myös selkäydinnestettä sekä tehdä aivojen aineenvaihduntakuvauksia.

Näitä kaikkia olisi tärkeä kuitenkin vielä kehittää, koska ne eivät ole sata­prosenttisia, eivätkä täysin esimerkiksi Alzheimerin taudille räätälöityjä. Muissa muistisairauksissa voi ilmaantua samanlaisia muutoksia.

Tarvittaisiin tarkempia ja herkempiä menetelmiä. Sekä sellaisia, jotka eivät vaadi sairaalassa käyntiä. Esimerkiksi verinäytteestä yritetään tällä hetkellä kehittää korvaavaa menetelmää selkäydinnestenäytteelle. Lisäksi tutkimme esimerkiksi silmiä: voisiko niistä havaita muutoksia. Meillä on näyttöä siitä, että sairastumisriskissä olevilla ja Alzheimerin tautiin jo sairastuneilla silmän liikkeet ovat erilaisia kuin terveillä. Silmien tapa ja nopeus hakea asioita esimerkiksi lukiessa on muuttunut.”

Mikä muistisairauksien ehkäisyssä tai hoidossa voisi muuttua, jos diagnostiikka olisi kehittyneempää kuin nyt?

”Sairauden riski voitaisiin tunnistaa jo perusterveydenhuollossa, eikä käyntiä erikoissairaanhoidon poliklinikalla tarvittaisi. Näin on jo esimerkiksi sydänsairauksien ja diabeteksen riskin tunnistamisen kohdalla.

Toivomme, että riskien arvioinnin menetelmät kehittyvät niin, että muistisairauden vakavampien oireiden ilmaantumista voitaisiin siirtää myöhemmäksi elämäntapainterventiolla ja muilla menetelmillä – tulevaisuudessa jopa ensioireiden ilmaantumista. Samalla tavalla kuin jo hoidetaan sepelvaltimotaudin riskiä. Sydänsairauksien ilmaantumista ja ­kuolleisuutta on saatu siirrettyä huomattavasti myöhemmäksi.

Jos haluamme vaikuttaa tehokkaasti jo olemassa olevaan muistisairauteen, tarvitaan sairausspesifistä, esimerkiksi juuri Alzheimerin tautiin soveltuvaa, hoitoa ja lääkkeitä. Lääkkeiden kehittämistä varten pitää pystyä selvittämään esimerkiksi, millainen proteiini aivoihin on kertynyt. Lääkkeet vaikuttavat vain tiettyihin ­proteiineihin tai toimintoihin aivoissa.

Tämän selvittämisen pitää olla nykyistä paljon helpompaa ja halvempaa, jotta lääkkeillä voidaan antaa hoitoa massoille. Uudenlaiset lääkkeet ovat vielä tutkimusvaiheessa, mutta lupaavia tuloksia on jo.

Tämän vuoden aikana nähdään, hyväksyykö Euroopan lääkeviranomainen ensimmäisen uuden lääkkeen. Aikaisintaan se tulisi sitten käyttöön ensi tai sitä seuraavana vuonna ja alkuun todennäköisesti joillekin potilaille.”

Ollaanko muistisairauksien hoidossa menossa yksilöllisempään suuntaan?

”Kyllä. Tilannetta voi verrata syöpähoitoihin. Syövän tyyppi tutkitaan nykyään ­tarkemmin, ja hoito räätälöidään sen mukaan. Samaan suuntaan ollaan menossa muistisairauksien hoidossa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Tällä hetkellä kaikille, joilla on esimerkiksi Alzheimerin tautiin sopiva oiretyyppi, tarjotaan samaa hoitoa.”

Onko näköpiirissä, että muistisairauksia voitaisiin joskus tulevaisuudessa kokonaan estää?

”En uskalla luvata, että voisimme niitä kokonaan ehkäistä, koska emme saa ihmisen ikääntymistä kuitenkaan pysäytettyä. Mutta tavoitteena on, että pystyisimme siirtämään sairastumisen riskiä eli sairastumisikää merkittävästi myöhemmäksi.”

Jos suvussa on muistisairauksia, miten huolissaan omasta sairastumisesta pitäisi olla?

”Sanoisin, että mitä paremmat geenit meillä on, eli mitä vanhemmaksi elämme, sitä suurempi riski meillä kaikilla on sairastua. Varsinaiset perinnölliset muistisairaudet ovat harvinaisia. On olemassa joitain geenimuotoja, kuten apolipoproteiini E4, jotka lisäävät sairastumisriskiä merkittävästi, mutta niidenkin kantajat voivat saada elämäntapamuutoksista hyvät vaikutukset.

Jos on oireeton, riskigeenin selvittämisestä ilman perinnöllisyysneuvontaa ja erityissyytä ei mielestäni ole hyötyä, koska emme tällä hetkellä voi kauheasti tehdä sille mitään.”

Mitkä ovat parhaat keinot vaikuttaa omaan aivoterveyteen ja sairastumisriskiinsä?

”Liikunta on lääkettä. Se lisää hermojen välisiä yhteyksiä ja luo suojaverkkoa aivoihin. Kun aivot alkavat rappeutua, hermojen ­välisiä yhteyksiä on olemassa enemmän.

Myös ravitsemus on tärkeää, jopa tärkeämpää kuin uni ja lepo. Jos ravinto ei ole kunnossa eli riittävän monipuolista ja sisällä riittäväsi energiaa ja proteiineja, mikään ei ole kunnossa. Asia koskee eritysesti ikääntyneitä. Monet heistä ovat itse asiassa aliravittuja, eli he eivät syö ­riittävästi. Nuorten ihmisten dieetit ovat lyöneet läpi niin, että vanhuksetkin noudattavat niitä, vaikka heidän ravintoaineiden tarpeensa on erilainen.

Sosiaalinen kanssakäyminen, esimerkiksi yhdessä harrastaminen, on aivoille hyväksi, samoin aivojumppa. Sitä varten ei tarvitse ruveta opiskelemaan uusia ­kieliä tai tehdä sudokuja, vaan voi haastaa itseään tekemällä tuttuja asioita vähän eri tavalla. Tekee ruokaa uudella reseptillä tai kampaa tukkansa toisella kädellä, mikä vaatii eri aivopuolen toimintaa. Välttää kangistumista rutiineihin.

Emme voi estää muistisairauden syntymistä, kuten emme yhtään minkään sairauden syntymistä. Mutta hoitamalla omaa aivoterveyttä nuoresta saakka, voimme viivästyttää sairastumista. En silti sano, että aivoterveyttään hoitaakseen pitää ryhtyä puritaaniksi, koska liiallinen tiukkuus voi vaikuttaa liikaa elämän­laatuun. Kannattaa elää täyttä elämää ja sopivassa suhteessa pyrkiä hoitamaan aivoterveyttään parhaansa mukaan.”