Inhoatko vai odotatko kuin kuuta nousevaa? – VAR jakaa mielipiteet suomalaisessa jalkapallossa

Video Assistant Referee (VAR) -systeemiä käytettiin ensimmäisen kerran virallisessa ottelussa vuoden 2016 syyskuussa, Hollannin cupissa Ajaxin ja Willem II välillä. Australian A-liiga oli seuraavana vuonna ensimmäinen pääsarja, jossa järjestelmä oli käytössä.

Eurooppalaiset seurasivat perässä, ja vuonna 2019 VAR oli käytössä myös kirkkaimpien valojen ja paksuimpien rahatukkojen otteluissa Valioliigassa ja Mestarien Liigassa.

Englannissa viimeinen päätös nuijittiin läpi pian Southampton Charlie Austinin näkemättä jääneen maalin ja kuuluisan ”It’s a joke” -haastattelun jälkeen.

Suomi on kulkenut kohti VAR-jalkapalloa jonon hännillä laahustaen. Viimeisimpänä videotuomaroinnin pääsarjoihinsa ovat tuoneet esimerkiksi Viro, Latvia, Liettua ja Färsaaret.

Kaudella 2024 systeemiä oli tarkoitus kokeilla 11 ottelussa. Noista 11 toteutui lopulta yhdeksän, kun Veikkausliigan eurolopputurnauksen ensimmäiset kierrokset pelattiin samanaikaisesti. VAR oli käytössä eurolopputurnauksen lisäksi miesten Suomen cupin välierissä, miesten ja naisten cupin finaalissa sekä FC Lahden ja Jaron välisissä liigakarsintaotteluissa.

Juuri liigakarsintaotteluista saatiin VAR-pilotin johtamisesta ja erotuomarien VAR-koulutuksesta vastaavan Mattias Gestraniuksen mukaan painavin todiste ”varrin” tarpeellisuudesta:

– VAR:n ansiosta toisessa karsintapelissä hylättiin lisäajalla maali, jolla oli suurella todennäköisyydellä merkitystä siihen, kumpi joukkueista pelaa Veikkausliigaa tänä vuonna.

Gestranius viittaa Lahdessa pelatun, jälkimmäisen osaottelun lisäajan tapahtumiin, jossa Lahti sai pallon maaliin hurjan boksi-flipperin jälkeen. VAR-tarkastuksessa tilanteesta löytyi paitsio, ja kotijoukkueen 2–0-maali jäi syntymättä. Maali olisi vienyt pelin jatkoajalle, jolla ylivoimalla kotiyleisönsä edessä pelannut FC Lahti olisi ollut niskan päällä rättiväsynyttä pietarsaarelaisnippua vastaan.

– Jos joku vielä sen jälkeen vastustaa varria, ihmettelen, sanoo Gestranius.

Kaudella 2025 VAR-otteluita on tarkoitus tulla 13. Seitsemän näistä on YLE:n televisioimia Veikkausliigapelejä. Muut ottelut ovat tuttuja vuodelta 2024: miesten cupin välierät, miesten ja naisten cup-finaalit sekä liigakarsintaottelut.

Veikkausliigan VAR-ottelut toteutetaan YLE:n kalustolla, videotuomareilla on käytettävissä samat kuvakulmat, jotka tv-katsojat näkevät lähetyksessä. TV-pelien yhteydessä puitteet VAR:n käyttöön ovat viime vuotta paremmat, ainoastaan miesten cupin finaalissa oli käytössä vastaava kalusto.

Seurojen kannattajakunnissa on ehtinyt herätä pientä mutinaa siitä, kuka VAR-otteluissa saa pelata ja ketä vastaan. Viidessä ilmoitetussa YLE:n TV-ottelussa Inter ja KTP ovat kumpikin mukana kahdesti, Gnistan, HJK, SJK, Jaro, KuPS ja Ilves pelaavat yhdessä videotuomaroidussa ottelussa kukin. IFK Mariehamnille, VPS:lle, AC Oululle tai Hakalle ei toistaiseksi ole luvassa otteluita, joissa VAR on käytössä.

Kaksi viimeistä YLE:n tv-peliä, loka- ja marraskuun ottelut, valitaan myöhemmin, ja VAR tulee olemaan näissä YLE:n valitsemissa otteluissa mukana.

Gestranius ymmärtää kannattajien näkökulman, mutta kääntää puheen yleisemmin oikeudenmukaisuuteen, jota VAR-systeemin tuominen jalkapalloon lisää:

– Eivät isot tuomaripäätökset mene tasan. Laskin kausien 2022 ja 2023 isoja tuomaripäätöksiä, ja siellä on pahimmillaan tilanne se, että jollain joukkueella oli kahdeksan tilannetta, joissa olisi hyötynyt VAR:sta, ja yksi, jossa olisi kärsinyt. Toisella joukkueella oli sama tilanne, mutta toisinpäin. Se on 15 tuomion heilahdus, kuvaa Gestranius, ja haastaa pohtimaan mitä tällainen tilanne tarkoittaa sarjassa, jossa esimerkiksi mestaruus ratkeaa yhdellä tai kahdella pisteellä.

Entinen huippuerotuomari haluaakin korjata yleistä harhaluuloa siitä, ketä varten VAR on:

– VAR ei ole erotuomareiden työkalu, se on huippujalkapallon työkalu. Siellä pelataan niin suurista asioista, esimerkiksi ihmisten työpaikoista. VAR auttaa varmistamaan, että oikea joukkue voittaa mestaruuden ja oikeat joukkueet tippuvat sarjasta.

VAR on jakanut mielipiteitä, minne tahansa se on tuotukin. Ruotsissa seurat kannattajineen vastustivat VAR:n tuomista sen verran voimallisesti, että Allsvenskanissa ei videotuomarointia ole nähty. UEFA:n top30 jalkapallosarjoista Allsvenskan on ainoa, jossa varria ei ole.

Yksikään maa tai sarja ei ole kuitenkaan luopunut systeemistä sen kerran käyttöön otettuaan. Norjassa käytiin lähellä, kun kahden ylimmän sarjatason seurat olivat valmiita hylkäämään järjestelmän, mutta Norjan liiton toiveiden mukaan äänestäneiden ruohonjuuritason seurojen äänillä VAR säilytettiin äänin 321–129. Valioliigassa Wolves toi seurojen päätettäväksi aloitteen VAR-järjestelmän poistamiseksi, mutta ei saanut yhtäkään toista seuraa sen kannalle.

Suomen seurana videottomien pääsarjojen kerhossa on mm. Andorra, San Marino, Moldova ja Gibraltar. Kuten Gestranius korostaa, VAR on nykyään osa huippuerotuomaritoimintaa ja huippufutista.

Vastustusta on kahdenlaista. On esteettisiin ja tunteellisiin syihin pohjautuvaa vastustusta, jossa ollaan huolissaan siitä, kuinka VAR tappaa pelistä rytmin ja pidättelee estotonta maalienjuhlintaa. Urheilulehden Veikkausliigaennakossa Interin toppari Juuso Hämäläinen halusi ”varrin veke”, koska se on Valioliigassa tappanut pelin.

Toiseksi on vastustusta, joka sikiää tunteesta, että VAR on pettänyt antamansa lupaukset. Oikeudenmukaisuuden kokemus on lopulta subjektiivinen, ja riippuu esimerkiksi siitä, mitä jalkapalloseuraa ihminen kannattaa. Jokainen tuomio on, kuten kuuluukin, erotuomarin jalkapallon sääntöjen pohjalta tekemä tulkinta. Tulkinta ei sekään ole objektiivinen, kiveen hakattu fakta, joka jokaisella peliä katsovalla on samanlainen. VAR ei poistanutkaan jalkapallosta kaikkia niitä tuomioita, joita sinä pidit tuomarivirheinä.

Sattumalta juuri tätä kirjoitettaessa on pelattu Merseysiden derby, ja uutisia ottelusta hallitsee kaksi otsikkoa: Liverpoolin päävalmentajan Arne Slotin mielestä tuomaristo teki virheen, kun se ei ajanut ottelun alussa ulos Alexis Macallisteria törkeästi taklannutta James Tarkowskia. Everton-luotsi David Moyes taas on sitä mieltä, että Liverpoolin voittomaali oli paitsio. Säännöistä ja tulkinnoista vääntäminen ei ole kadonnut mihinkään VAR:n myötä.

VAR:n hivuttaminen jalkapallon sisään on pitkälti tasapainoilua näiden kahden koetun haitan välillä. Videoavustukselle pyritään mahdollisimman oikeudenmukaiseen tuomarointiin, rikkomatta ottelun luontaista rytmiä enemmän kuin on pakko.

Kaikkea ei voida tarkistaa, sillä se pätkisi pelit lajin perusluonnetta muuttaen. VAR:n tarkastama neljän kohdan lista on universaali, järjestelmää käytetään samojen asioiden tsekkaamiseen kaikkialla siellä, missä se erotuomarin apuna on. Videolta tarkastetaan maalit, rangaistuspotkutilanteet, mahdolliset suorat punaiset kortit ja tunnistetaan rikkeen tehnyt pelaaja.

Lisäksi VAR:n tehtävä on korjata erotuomarin kentällä tekemät selkeät ja selvät (clear and obvious) virheet. Siksi kentällä vihelletty rankkari pysyy herkemmin rankkarina, ja viheltämättä jäänyt jää tuomiotta myös videotuomaristolta. Tilannetta ei lähdetä katsomaan puhtaalta pöydältä – tapahtuiko rike vai ei – vaan erotuomarin päätöksen pohjalta; erotuomari antoi rangaistuspotkun, oliko tuomio selkeä ja selvä virhe?

Tarkowskin taklaus Liverpoolin paikallispelissä oli esimerkki tästä. Erotuomari Sam Barrott antoi Tarkowskille nopeasti tilanteen jälkeen keltaisen kortin. VAR-tuomarina toiminut Paul Tierney tarkasti videolta, oliko Barrottin päätös kriteerit täyttävä virhe, ja päätyi kielteiseen kantaan. Ottelun jälkeen Valioliigan erotuomaritoiminnasta vastaava organisaatio PGMOL tunnusti, että Tarkowskin olisi pitänyt saada taklauksestaan rangaistukseksi ulosajo. Tilanteessa siis VAR-protokolla toimi, mutta samalla tuomio oli lopulta virheellinen.

Veikkausliigassa käytössä on sama ”selkeä ja selvä” -protokolla. Lisäksi Mattias Gestranius kertoo, että yhdessä on linjattu, että alkuun VAR:n puuttumisen kynnys on korkea.

– Samalla tavalla UEFA aloitti VAR:in käytön. Nyt kun heillä on takana 2500 ottelua varrin kanssa, kynnystä puuttua on madallutettu, Gestranius avaa.

Videoavustus on samaan aikaan pieni ja suuri asia. Pieni sikäli, että Gestraniuksen laskujen mukaan videoavustus puuttuisi Suomessa peliin keskimäärin kerran 2,5-3 ottelussa. Lukumäärä vastaa eurooppalaista keskiarvoa. Vaikutus kentällä olevien erotuomarien toimintaan ei myöskään ole järisyttävä:

– Erotuomareita on ohjeistettu tuomitsemaan ihan normaalisti, VARista välittämättä. Ainoastaan jos luureista kuuluu delay delay delay pitää muistaa olla laittamatta peliä käyntiin.

Suuri asia videoavustus on siksi, että se muuttaa peliä ja pelaamista, varsinkin puolustamista, kuten Gestranius korostaa. On totta, että VAR:n tulon myötä on nähty enemmän todella korkealla pallottomana pelaavia puolustuslinjoja, kuten Unai Emeryn Aston Villassa tai Hansi Flickin Barcelonassa. Linjaa uskaltaa pitää korkealla, kun tietää että paitsiot otetaan varpaankynnen tarkkuudella pois.

Tällä hetkellä eletään tilanteessa, jossa Veikkausliigassa pelattava jalkapallo on lähtenyt kasvamaan irti huippujalkapallon rungosta. Jalkapallo on äärimmäisen kompleksinen peli, jossa perhosen siivenisku voi aiheuttaa hirmumyrskyn. Veikkausliigan pelin suhteen on kipuiltu esimerkiksi heikon temmon ja puolustamisen passiivisuuden kanssa.

VAR on siivenisku, joka mahdollistaa puolustuslinjan peluuttamisen korkealla, joka mahdollistaa aktiivisemman ja aggressiivisemman prässäämisen ylempänä vastustajan kenttäpuoliskolla. Hirmumyrsky on puolustavan joukkueen prässäämisen ja sen selustaan jäävän tilan yhteisvaikutuksesta noussut tempo.

Haastattelun lopussa Gestranius kysyy, olenko itse VAR:n puolesta vai sitä vastaan. Suhtautumiseni on nykyään pragmaattinen. En pidä kaikesta järjestelmään liittyvästä. Maaleihin joutuu suhtautumaan skeptisesti, ja ilmoitus VAR-tarkastuksesta selvältä näyttäneen maalin jälkeen ärsyttää. Oikeustajuani vastaan sotii millimetripaitsiot, joista hyökkäävä pelaaja ei hyödy mitenkään.

Toisaalta oikeustajua vastaan soti myös 13-vuotiaana Espanja symppaajana, kun vuoden 2002 MM-kisoissa Espanjalta hylättiin perusteetta maali Etelä-Koreaa vastaan. Ja syvää ärsytystä tunsin kun 2010 MM-karsintojen playoff-ottelussa Thierry Henry äyskäröi pallon kädellään mukaansa ja syötti sen jälkeen maalin, johon pysähtyi Irlannin MM-kisamatka. Paitsio- ja käsivirhesääntöjen ongelmat taas ovat mielestäni säännöissä itsessään, ei niiden tulkinnassa videoilla tai ilman.

Nykyään ajattelenkin VAR-järjestelmästä samoin kuin tekonurmista, joita aiemmin vastustin kasteltujen luonnonnurmien ja pitkien liukutaklausten rakastajana. Kumpaakin tarvitaan, jotta Suomessa voidaan pelata pääsarjajalkapalloa, joka kuuluu samaan kategoriaan isompien eurooppalaisten pääsarjojen kanssa. Kumpaakin tarvitaan, jotta suomalaisjoukkueilla on paremmat mahdollisuudet europeleissä ja suomalaispelaajilla saumat ottaa askeleita eteenpäin.

Mattias Gestranius itse ei salaile sitä, että toivoo VAR-järjestelmän tulevan käyttöön Veikkausliigassa kokonaisuudessaan mahdollisimman pian. Mestarien liigan lohkovaiheessakin tuominnut Gestranius pitää asiaa jopa uskottavuuskysymyksenä, ja toivoo että "meillä pelattaisiin samaa jalkapalloa kuin muualla". Palloliitto on VAR-järjestelmän kannalla. Veikkausliigan seurojen kanssa neuvotellaan rahasta.

– Meidän laskujen mukaan VAR maksaisi 35 000-40 000 euroa per seura per kausi.

– Kun ottaa huomioon, kuinka paljon seurat saavat TV-rahaa ja UEFA:n solidaarisuusrahaa nykyään, uskon ja toivon, että Suomessa voitaisiin löytää keinot VAR-järjestelmän rahoittamiseen, summaa Gestranius.