360-podcast: Taas uusi syy vanhemmille tuntea huonoa omaatuntoa – Etkö tiedä mitä on open source -vanhemmuus?
Vanhempana ei voi kuin epäonnistua. Mutta voisiko open source -vanhemmuus kasvattaa lapsista tasapainoisia? Ja mitä termi edes tarkoittaa?
Kuuntele tuore 360-podcast
360-podin vakiokeskustelija Petri Rajaniemi on huolissaan onnistumisestaan isänä.
– Olenko tehnyt väärin, kun olen jättänyt puuttumatta, mihin suuntaan lapseni kasvavat, pohtii Rajaniemi.
Jokainen äiti tai isä kokee huonoa omaatuntoa onnistumisestaan kasvattajana. Lasten tulisi antaa löytää oma tiensä, mutta toisaalta heitä tulisi ohjailla niin, että elämästä tulisi antoisaa. Ja aina menee pieleen.
– Olenko väärässä kun harrastan tällaista open source -vanhemmuutta?
Rajaniemen termi kasvatusmetodilleen tulee ohjelmistokehityksestä. Kun ohjelmistoa – tai tässä tapauksessa lasta – kehitetään "open source" eli avoimen lähdekoodin menetelmällä, kuka tahansa voi muokata ohjelmistoa halunsa mukaan. Lopputulos on ison porukan aikaansaannos, ei niinkään yhden nerokkaan koodaajan ehyt tuotos.
– Ai mä rakastan tätä termiä, huudahtaa tuottaja Kati Lahtinen.
– Tää voisi mennä suoraan Hesarin juttuun.
Arjen elämää käsittelevissä artikkeleissa on nykyään muodikasta keksiä termejä vanhemmuudelle ja kasvatusmenetelmille. On curling-vanhemmuutta, jossa vanhemmat haluava raivata pois jokaisen pettymyksen lapsen tieltä ja helikopterivanhemmuutta, jossa lapselta viedään oma rauha kehittyä häseltämällä ja ohjailemalla tätä hysteriaan asti. Ja niin edelleen.
Mutta kasvatus on tuomittu epäonnistumaan. Ja jokainen suunnitelma menee uusiksi ja metodi murskaksi. Viimeistään teini-iässä, kun lapsi kehittää oman tahdon ja alkaa tehdä täsmälleen päinvastoin kuin häneltä pyydetään.
– Mutta nyt puhu siitä iästä kun lapsi on muovailtavissa, siis puolustuskyvytön, Rajaniemi täsmentää.
– Niin, siis ohjelmoitavissa, toteaa 360-podin juontaja Sami Kuusela.
”En ajattele, että viisivuotiaalta kysytään koko ajan, että mitä sä haluat tehdä.”
Sammeli Heikkinen tunnustaa olleensa kasvattajana itsekäs ja laiska.
– En usko, että kukaan aikuinen ihminen tykkää istua hiekkalaatikon reunalla, pohtii Heikkinen.
– Olen tehnyt lasteni kanssa asioita, joista olen itse tykännyt. Käydään retkellä metsässä, koska itse pidän siitä, luettiin ja katsottiin urheilua, koska itse tykkään niistä asioista. En ajattele, että viisivuotiaalta kysytään koko ajan, että mitä sä haluat tehdä.
Petri Rajaniemi taas on kysynyt.
– Nyt tökkäsit pyöreällä sormella sykkivää avohaavaa, Sammeli. Mun juttu on ollut, että olen koko ajan kysynyt lapsilta, mitä te haluatte.
Sami Kuusela myöntää, ettei ole koskaan pitänyt leikkimisestä. Hänellä on kaksi poikaa, 10- ja 16-vuotiaat. Kuusela on huomannut, että lapsista tulee vanhempansa kaltaisia. Mutta siinä se ongelma kasvattajana piileekin.
– Yksi isoimmista ihmisen oivalluksista on, etteivät aikuiset olekaan täydellisiä, vaikka niin lapsena luuli. Että aikuiset ovat ihan pihalla ja kesken ja vajavaisia. Ja huonoja ja onnettomia. Ja nyt mä annan lapseni kopioida omat vikani.
Siinä taas yksi syy vanhemmalle tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Ja lehdille keksittiin uusi termi: open source -vanhemmuus.
Kasvattajan tuskan lisäksi 360-podissa pohditaan, miksi romantisoimme lapsiköyhyyttä, saako tyhmää sanoa tyhmäksi ja miksi asioiden kesken jättäminen on niin valtavan hankalaa.
Avun 360-podia sekä muita A-lehtien äänisisältöjä pääsee kuuntelemaan lataamalla älylaitteelle sovelluskaupasta Apu360-sovelluksen. Podit löytyvät sovelluksen alalaidasta podcast-valikkoa klikkaamalla.
Voit kuunnella 360-podin myös Spotifysta.
