Perustutkimus on tärkeää, vaikka tuloksia ei tule heti, sanoo hiilinanoputkista valmistetuissa aurinkokennoissa läpimurron tehnyt tutkija Kerttu Aitola. Tutkimus on ennustamatonta ja vaatii paljon työtä. Aitola kertoo oppinsa siitä, miten uusi keksintö syntyy – tai jää syntymättä.

Tutkimus on pimeässä haparointia. ”Se mitä me teemme, perustutkimus, on työtä, josta ei voi koskaan tietää, mitä siitä tulee. Työ ei tunnu aina motivoivalta. Haluan muuttaa maailmaa, mutta tulos on täysin epävarma.”

Naura epäonnistumisille. ”Kun mistään ei näytä tulevan mitään, se on vain hyväksyttävä. Yhdeksän kymmenestä kokeesta menee pieleen. Sille on vain naurettava. Kun kymmenes onnistuu jotenkuten tai saa sen yhden onnistumisen tunteen kahdesti vuodessa, on maailmanomistajan olo.”

Tutkijan työ vaatii intohimoa. ”Perustutkimus on turhauttavaa, mutta arvokasta. Kaikilla tutkijoilla on samanlaisia ihanteita kuin taiteilijoilla. Ja kunnianhimoa. Tiede itsessään on arvokasta. Vähän pitää silti olla masokisti.”

Jos epäonnistut, lue lisää. ”Kun makrotasolta yrittää operoida atomitasolla, mikä tahansa voi mennä pieleen. Silloin pitää vain lukea enemmän, kokeilla enemmän ja ehkä lopulta luovuttaa.”

Oivallukset vaativat raakaa työtä. ”Itselleni isoin oivallus väitöskirjatyössä oli, että sinnikkyys palkitaan. Kyse on raa’asta työstä, jossa ei tunne itseään fiksuksi, päinvastoin. Palloja on ilmassa useita. Ja tietenkin taustalla on paljon lukeneisuutta ja laskemista. Lopulta syntyy uusi keksintö.”

Suuret keksinnöt syntyvät ilman suuria odotuksia. ”Tutkimukselta odotetaan nykyään kaupallistamispotentiaalia. Yliopistossa se tuntuu epäreilulta. Ei innovaatiota pystytä ostamaan ja tilaamaan. Tutkimus on ennustamatonta. Jokin asia saadaan toimimaan, mutta se voi olla eri kuin tutkimussuunnitelmassa.” ■

Palstalla eri alojen oivaltajat kertovat, kuinka asioita voi tehdä toisin.