Apu

Valkoposkihanhia odotetaan taas Suomen pelloille – auttavatko uudet hanhipellot vahinkoihin?

Valkoposkihanhia odotetaan taas Suomen pelloille – auttavatko uudet hanhipellot vahinkoihin?
Suomen kautta muuttavat hanhiparvet aiheuttavat pahaa tuhoa viljelyksillä. Nyt kokeillaan karkottamisen tueksi valkoposkihanhille rauhoitettuja hanhipeltoja.
Julkaistu: 6.5.2021

Muuttavien valkoposkihanhien aiheuttamat satovahingot ovat pahentuneet Suomessa viime vuosina. Jopa kymmentuhatpäiset Pohjanmeren rannoilta arktisille alueille ja takaisin muuttavat hanhiparvet ovat tehneet pahaa jälkeä varsinkin Etelä- ja Pohjois-Karjalan viljelyksillä.

Juuri nyt Pohjois-Karjalassa alkaa kokeilu, jolla näitä vahinkoja yritetään vähentää. Pahimmista vahingoista kärsineille alueilla on nyt perustettu hanhipeltoja, joilla muuttavat hanhet voivat laiduntaa rauhassa. Kokeilussa on myös muita peltoalueita, joilta hanhia karkotetaan lähes yötä päivää. Tavoitteena on tutkia, voidaanko Suomen kautta muuttavia hanhia ohjata niille varatuille pelloille ja vähentää niiden aiheuttamia vahinkoja.

Tavoite on kova, sillä arktisella alueella pesii arvion mukaan noin 1,3 miljoonaa valkoposkihanhea. Näistä jopa sadat tuhannet muuttavat nykyään Suomen kautta. Viime kevät oli viljelysten kannalta erityisen tuhoisa: varhain alkanut kevät toi hanhet Suomeen aikaisin, mutta viilentynyt keli pysäytti ne Keski-Karjalan pelloille viikkokausiksi.

Kaikkiaan valkoposkihanhet tuhosivat viime vuonna noin 5 000 hehtaarin nurmi- ja viljanorasviljelykset. Vahinkoja tuli noin 3,4 miljoonan euron edestä, joista 2,5 miljoonaa Pohjois-Karjalassa.

Toisin sanoen hyvin suuren lintupopulaation huomattavan osan käytöstä pitäisi saada muutettua niin, että satovahingot vähenisivät.

Hanhipeltokokeilusta kerrottiin torstaina Luonnonvarakeskus Luken, ympäristöministeriön ja Pohjois-Karjalan ely-keskuksen järjestämässä tiedotustilaisuudessa.

Luken tutkimusprofessori Jukka Forsman kertoo, että jos hanhia ammuttiin samalta paikalta säännöllisesti, ne alkoivat pysyä poissa sieltä todennäköisemmin.

Tappolupia 10 700 – saaliiksi 500

Valkoposkihanhi on rauhoitettu lintulaji, joten sen tappamiseen tarvitaan erityislupa. Viime syksynä tällaisia poikkeuslupia hanhien ampumiseen oli voimassa peräti 10 700.

Ampumisen tulokset jäivät Luken tutkimusprofessorin Jukka Forsmanin mukaan epäselväksi, sillä syysmuutolla hanhia tulikin kevään vahinkoalueille melko vähän. Hanhia tapettiin syksyllä vain hieman yli 500. Tälle syksylle on varattu luvat jo yli 15 000 hanhen ampumiseen.

Poikkeuslupien myöntäminen on keskitetty Varsinais-Suomen ely-keskukseen, joka keräsi hanhia ampuneilta tietoa hanhien tappamisen vaikutuksesta hanhien käytökseen. Jotta ampuminen suojaisi satoa, hanhien pitäisi siirtyä riittävän kauas pellolta ja myös pysyä pois.

Forsman kertoo, että ampumisen teho vaihteli. Pienemmät, satojen lintujen parvet, pakenivat ampumista kauemmas ja pysyivät todennäköisemmin pois. Suuremmat, tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien hanhien parvet välittivät lajitoverin tappamisesta vähemmän ja palasivat herkemmin samalle paikalle takaisin.

Jos hanhia ammuttiin samalta paikalta säännöllisesti, ne näyttivät pysyvän poissa hieman todennäköisemmin.

Koska valkoposkihanhi on Suomessa rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla, ammuttuja hanhia ei saa käyttää ihmisten ruoaksi. Ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr.) mukaan on pohdittu valkoposkihanhen siirtämistä riistalajiksi. Jos näin tehtäisiin, ammutut hanhet saisi syödä. Valkoposkihanhen rauhoitukseen riistalajiksi siirtäminen ei vaikuttaisi.

Luken Jukka Forsmanin mukaan tutkijoilta puuttuu valkoposkihanhista perustason tietoa vaikkapa siitä, kuinka pitkään hanhet viipyvät Suomessa.

Hanhipaimenet lintuja häätämään

Hanhipellolla karkottamisen tueksi tuodaan uusi väline, karkotettiinpa hanhia sitten ampumalla tai muuten. Hanhipelto nimittäin tarjoaa muualta ajettaville hanhille ruokailupaikan. Näin hanhet toivottavasti oppivat välttämään peltoja, joilta niitä karkotetaan ja tyytyvät niille järjestettyihin peltoihin.

Muuttavien hanhien odotetaan saapuvan Suomen pelloille noin viikon sisään. Jukka Forsmanin mukaan paikallisten pohjoiskarjalaisten viljelijöiden kanssa on sovittu neljästä hanhipellosta. Peltojen pinta-ala on yhteensä 330 hehtaaria. Hanhipellot on pyritty sijoittamaan niin, että ne sijaitsevat pahiten hanhivahingoista kärsivillä alueilla.

Ajatus on se, että Luken väki sekä ympäristöministeriön palkkaamat hanhipaimenet karkottavat lintuja niiltä kokeilun pelloilta, joille hanhia ei kaivata. Karkottamiseen käytetään perinteistä lentoon ajamista, vihreitä lasersäteitä heijastavia laitteita ja laukausten ääniä. Keväällä hanhia ei ammuta, jottei muiden lintujen pesimistä häiritä tarpeettomasti. Karkotusta jatketaan 11.–25. toukokuuta melkein yötä päivää.

Peltokokeiluun liittyen noin 70 valkoposkihanhea merkitään gps-lähettimillä ja vielä suurempi joukko kaularenkailla. Näiden avulla selvitetään, miten hanhet toimivat. Miten ne reagoivat erilaisiin karkotuskeinoihin? Kuinka paljon ne käyttävät hanhipeltoja? Maistuuko hanhille esimerkiksi jokin tietty nurmilaji tai onko joku laji, josta ne eivät pidä?

– Meiltä puuttuu ihan sellaistakin perustietoa, että kuinka pitkään hanhet viipyvät Suomessa, Forsman sanoi.

Valkoposkihanhia Vuosaaren Aurinkolahdessa, Helsingissä.

Tällainen on hyvä hanhipelto

Oletuksena Forsmanin mukaan on, että hyvä hanhipelto on riittävän iso ja yhtenäinen, alle kymmensenttisen nurmen peittämä pelto. Sellaisella hanhet saavat ruokailtua rauhassa, ja niille mahtuvat myös suuret hanhiparvet.

Kokeiluun osallistuvat viljelijät eivät saa hanhipelloista erillistä korvausta. Pelloille tulevista satovahingoista voi kuitenkin hakea normaalin korvauksen ja niiltä voi korjata satoa hanhien muuttoajan ulkopuolella. Maataloustukiin hanhipellot eivät vaikuta.

Vastineeksi hanhet karkotetaan viljelijän muilta pelloilta. Forsman tosin kertoo, että osa kokeiluun osallistuneista viljelijöistä on kehottanut tutkijoita ja hanhipaimenia ajamaan hanhia niiltä pelloilta, jotka ovat vahingoista kärsineet, riippumatta siitä ovatko ne viljelijän omia peltoja. Naapuria siis halutaan auttaa.

Toivoa hanhien käytöksen muuttamiseen on, sillä populaatio on muuttanut käytöstään ennenkin. Hanhivahingot alkoivat Suomessa kasvaa vasta 2015.

Arktisen hanhikannan kasvu tasaantumassa

Sattumalla on osansa siinä, miten hyvin hanhipeltojen tehoa päästään selvittämään. Kuten sanottu, viime vuosi oli vahingoissa mitattuna poikkeuksellisen paha, mutta hanhien reitit ja levähdyspaikat ja -ajat riippuvat ilmavirtauksista ja kevään etenemisestä.

Toivoa hanhien käytökseen vaikuttamisesta on, sillä Suomen kautta lentäminenkin on seurausta hanhipopulaation toiminnan muuttumisesta. Hanhivahingot alkoivat kasvaa oikeastaan vasta vuodesta 2015. Sitä ennen ne olivat varsin pieniä.

Valkoposkihanhet nimittäin levähtivät pitkään muuttomatkallaan Venäjän puolella, Aunuksen Karjalassa. Nyt suurin osa hanhien ennen suosimista Aunuksen pelloista kasvaa pusikkoa, minkä vuoksi uusi ruokailualue on Suomessa.

Lisäksi arktinen valkoposkihanhikanta on kasvanut kovaa vauhtia, mutta nyt kasvu on tasaantumassa.

Kommentoi »