Valkohäntäkauris on tuhoja aiheuttava vieraslaji, jota ruokitaan miljoonilla kiloilla – "Aivan älytöntä"
Vieraslajit
Valkohäntäkauris on tuhoja aiheuttava vieraslaji, jota ruokitaan miljoonilla kiloilla – "Aivan älytöntä"
Valkohäntäkauris on Suomen toiseksi tärkein riistaeläin. Se on vieraslaji, joka aiheuttaa tuhoa puutarhoissa ja viljelyksillä. Valkohäntäkauris kukoistaa ihmisen tarjoaman ruoan ansiosta.
21Kommenttia
Julkaistu 8.1.2023
Apu

Kaunis eläin! Näin ajattelen joka kerta, kun näen valkohäntäkauriin. Suuret, vähän haja-asennossa lerpattavat korvat. Pitkä turpa ja suuret tummat silmät. Sellaiset, joita vähän siirappinen kirjailija kuvailee kauriinsilmiksi.

Lempeä katse ja kiiltävä karva eivät lepytä niitä tuhansia suomalaisia, joiden istutukset ne pistelevät suihinsa, puhumattakaan maanviljelijöistä, joille kaurisvahingot ovat pahimmillaan arkipäivää.

Myös kauriskolareita sattuu eteläisessä Suomessa paljon. Kauriit levittävät punkkeja ja ehkä muitakin tauteja.

Tiheän kauriskannan alueella törmäyksiä autoilijoiden kanssa sattuu paljon.

Eikä valkohäntäkauris kuulu Suomen luontoon, ei edes Eurooppaan. Se on vieraslaji, jonka luontainen asuinalue on Pohjois-Amerikassa.

Toisaalta valkohäntäkauris on Suomen toiseksi tärkein riistaeläin heti hirven jälkeen. Valkohäntiä ruokitaan valtavasti, miljoonilla kiloilla joka vuosi. Siksi niitä on niin paljon.

Valkohäntäkauris on samaan aikaan tärkeä riistalaji, ruokinnalla elävä vieraslaji sekä rahan ja hermojen menetystä aiheuttava tuholainen.

Koko kanta yhden pukin aikaansaannosta

Vuonna 1934 Suomeen saapui viisi valkohäntäkaurista, amerikansuomalaisten lahjana entiselle kotimaalleen.

Aluksi eläimet pidettiin tarhassa. Pieneen laumaan kuului yksi uros ja neljä naarasta, joista yksi tosin kuoli pian.

Sitten tarhattuna olleet eläimet pääsivät pakenemaan. Kaikkia ei saatu takaisin vankeuteen, joten kauriit laskettiin maatalousministeriön luvalla vapauteen. Näistä kauriista syntyi Suomen valkohäntäkauriskanta.

Vuonna 1948 Yhdysvalloista tosin lennätettiin kannan perimää laventamaan muutama kauris lisää. Jäi kuitenkin epäselväksi, selvisikö niistä yksikään ensimmäisestä talvestaan vapaudessa. Voi siis olla, että koko Suomen kauriskanta on yhden kaurispukin jälkeläisiä.

Valkohäntä runsastui Suomessa melkoista vauhtia. Vuonna 1962 niitä oli arviolta tuhat, ja kauriiden metsästys alkoi. Vuonna 1968 peurakanta oli neljätuhatta yksilöä, 1970-luvun lopulla jo 25 000.

Valkohäntäkauriin menestystä tuki ihminen: kauriita otettiin kiinni ja siirtoistutettiin eri puolille maata. Kauriiden talviruokinta alkoi 1960-luvun puolivälissä, kun vaikea talvi oli tappanut jopa viidenneksen valkohäntäkauriskannasta.

Juuri talviruokinta johti kauriskannan sellaiseen kasvuun, että nyt valkohäntäkauriita on Suomessa yli satatuhatta.

Ruokaa maastoon 17 miljoonaa kiloa

Valkohäntäkauriin eri alalajit ovat levinneet Kanadan pohjoisosista Venezuelaan ja Peruun saakka. Se siis pärjää varsin erilaisissa maastoissa ja ilmasto- oloissa.

Valkohäntäkauris on keskikokoinen hirvieläin. Selvästi hirveä pienempi, mutta toisaalta paljon metsäkaurista riskimpi otus. Uros, eli pukki, on jopa 115 sentin korkuinen, pituudeltaan vähän vajaa parimetrinen. Painoa on enimmillään 150 kiloa. Naaras on pienempi ja sirompi, alle satakiloinen.

Joskus valkohäntä sekoitetaan niin ikään yleiseen metsäkauriiseen. Metsäkauris on kuitenkin selvästi pienempi eläin, se painaakin vain 20–30 kiloa.

Lajinimen mukaisesti valkohäntäkauriin pitkän hännän alapuoli on valkoinen. Kun kauris hermostuu, se nostaa melko pitkän häntänsä pystyyn vaaran merkiksi. Metsäkauriin häntä taas on mitätön töpö.

Eniten valkohäntiä elää Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeen eteläkulmassa.

Kaurisnaaraat tulevat kiimaan loppusyksystä. Poikanen tai poikaset syntyvät kevään ja kesän taitteessa. Kaurisemä voi synnyttää kolmekin poikasta kerralla, jos olot ovat hyvät. Talviruokinnan vuoksi Suomessa näin yleensä on.

Luonnonvarakeskuksen vuonna 2020 tekemän tutkimuksen perusteella valkohäntäkauriille vietiin yhtenä talvena maastoon yli 17 miljoonaa kiloa ruokaa.

Emeritusprofessori Heikki Henttonen sanoo Avulle, että valkohäntäkauris selviää Suomessa ilman ihmisen ruokintaa. Kannan kasvu ja tihentymät selittyvät pitkälti ihmisen tekemällä talviruokinnalla.

Talviruokinnan hyväkuntoisena pitämät naaraat lisääntyvät hyvin ja saavat todennäköisemmin kaksi tai kolme vasaa kuin vain yhden. Hyvinvoivien naaraiden poikaset pysyvät todennäköisesti myös hengissä.

Kauriista tulee monenlaista haittaa

Varsinkin tiheimmän valkohäntäkauriskannan alueella eläimistä aiheutuu monenlaista haittaa. Viime vuonna autoilija törmäsi valkohäntään 6 600 kertaa. Valkohäntäkauriskolareiden kustannukset ovat 25–30 miljoonan euron luokkaa vuodessa.

Toissa vuonna valkohäntäkauriiden aiheuttamia satovahinkoja korvattiin 425 000 eurolla, mutta todellisten vahinkojen arvioidaan olevan selvästi suurempia, sillä kaikista ei haeta korvausta. Vahingot ovat kasvaneet nopeasti, sillä vuonna 2018 vahinkoja korvattiin 160 000 eurolla.

Panu Kuntun, Maija Mussaaren ja Terhi Ryttärin viime vuonna tekemän selvityksen perusteella tiheät kauriskannat vaikuttavat myös alueensa luontoon. Selvityksessä käsiteltiin valkohännän ohella metsäkaurista, joka ei ole vieraslaji, mutta hyötyy myös talviruokinnasta. Metsäkauriskin on runsastunut nopeasti.

Valkohäntäkauriita on eniten maamme lounaiskulmassa.

Tiheät kauriskannat ylilaiduntavat elinalueitaan. Erityisesti kauriille maistuvat kukassa olevat kasvit. Jos tällainen kukansyönti jatkuu pitkään, kasvien siemenet menevät kauriiden suihin ja laidun­alueen lajisto köyhtyy. Kasvilajistosta voi tulla aiempaa heinävoittoisempi.

Kauriit syövät mielellään pieniä lehtipuita, mikä haittaa uusien puiden kasvua. Lisäksi ainakin paikallisesti, esimerkiksi saaristossa, mustikka voi vähentyä paljonkin. Laidunnuksesta johtuva yksipuolistuminen voi iskeä pölyttäjä­hyönteisiin, kun mesikasvit vähenevät.

Koronavirus tarttuu valkohäntäkauriiseen

Heikki Henttonen muistuttaa myös valkohäntäkauriiden kantamista loisista ja taudinaiheuttajista. Hän kertoo tutkimusten Euroopasta ja muualta osoittavan, että borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta levittävät punkit kulkevat kauriiden mukana.

Puutiaisten mukana voi levitä myös anaplasmoosi, joka aiheuttaa horkkamaisen kuumeen. Sairaus voi tarttua myös koiriin. Eräässä tutkimuksessa viidellä prosentilla Suomen metsästys­koirista löytyi taudin vasta-aineita. Norjassa anaplasmoosi on lammastaloudessa iso riesa.

Valkohäntäkauris­pukin sarvet ovat huomattavasti jämäkämmät ja lapiomaisemmat kuin vaikkapa metsäkauriin.

Henttosen mukaan valkohäntäkauris voikin toimia tautien reservuaarina, siis tavallaan varastona, josta sairaudet voivat levitä muihin eläimiin ja ihmisiin.

Pohjois-Amerikassa on havaittu, että korona tarttuu valkohäntäkauriisiin. Paikoin puolella valkohännistä on koronan vasta-aineita. Eläinten koronatartuntojen vaarallisuus ihmiselle on epäselvä. Huonoimmassa tapauksessa virus voisi muuntua eläinisännässä vaarallisemmaksi ja tarttua takaisin ihmiseen.

Pohjois-Amerikassa myös näivetystauti on levinnyt laajalle valkohäntäkauriissa. Taudin aiheuttaa prioni ja se on pahamaineisen hullun lehmän taudin tapainen. Toistaiseksi sen ei tiedetä tarttuneen ihmiseen.

"Talviruokinta on älytöntä"

Kesäkuussa Suomen luonnon­suojeluliitto ehdotti, että valkohäntäkauris määriteltäisiin haitalliseksi vieraslajiksi. Metsästäjät hermostuivat, sillä valkohäntä on Suomen toiseksi tärkein riistaeläin.

Riistakeskus laskee, että valkohäntäkauriista saadaan vuosittain 18 miljoonan euron edestä lihaa, ja sen virkistysarvo on 27 miljoonaa euroa.

Luken tutkijat Sami Aikio ja Jyrki Pusenius kertovat Avulle, että neljä viidestä kauriista ammutaan Suomessa ruokinnalta. Kun valkohäntäkauris saapuu ruokailemaan, se on helppo tappaa piilosta ampumalla. Mitä tehokkaampaa metsästys on, sitä paremmin kanta pysyy kurissa. Toisaalta talviruokinta paisuttaa valkohäntäkantaa.

– Viime talvena saatiin valkohäntäkantaa vähennettyä kymmenyksellä, mutta samalla ruokinta jatkui täysillä. Se on aivan älytöntä, kommentoi Heikki Henttonen valkohäntäkauriiden nykyistä talviruokintaa.

– Olen itsekin erittäin innokas metsästäjä, enkä ole vaatimassa sukupuuttoon tappamista. Tihentymäalueella haitat ovat silti niin selvät, että ruokinta on rajoitettava houkutteluruokintaan.

Houkutteluruokinta tarkoittaisi sitä, että kauriille annetaan metsästysaikaan vain sen verran ruokaa, että ne saadaan huijattua ampumasektorille. Muuten niitä ei ruokittaisi.

21 kommenttia