Valkeakosken kesäteatteri esittää: FC Haka – ”Toiminta ei vakuuta ketään tällä hetkellä”
Valkeakosken Hakan toiminta ei vakuuta ketään. Voi olla, että jo tänä vuonna jokin kehittyvä seura vie Hakan paikan, kirjoittaa Aition Jesse Saarinen.
Valkeakosken Haka veti tietyllä tavalla kanin hatustaan palkkaamalla valmentajakseen Kari Martosen.
Martonen ei ollut raikkain valinta, sillä valkeakoskelaisen edellinen päävalmentajan pesti viettää pian kymppisynttäreitä. JJK:n yllätyspronssia lukuun ottamatta Martosen päävalmentajapestit eivät ole olleet erityisen menestyksekkäitä. Edellinen Haka-pesti, Ykkösessä vuonna 2016, päättyi potkuihin. Tuolloin Martosen korvasi muuten kaksikko Asko Jussila & Olli Huttunen. Myös Jyväskylän pätkä päättyi lopulta potkuihin.
Positiivista on se, että 62-vuotias Martonen murtaa omalta osaltaan lasikattoa, joka on pitänyt menestyksekkäätkin iäkkäämmät valmentajat poissa Veikkausliigaseurojen päävalmentajan paikoilta. Sarjan toiseksi vanhin valmentaja, Niklas Widjeskog, on tällä kaudella repinyt hyvin tehoja irti FF Jaron pelaajapakasta. Martonen ansaitsisi siis antaa näyttönsä ennen arvion tekemistä, siinä missä kuka tahansa muu valmentaja.
Nimenomaan ansaitsisi, sillä kuten Anssi Mertaranta Aitiossa nimityksen yhteydessä totesi, Hakan hallituksen päätös nimetä joukkueen ”taustaryhmään” toimitusjohtaja Huttunen tekee koko kuviosta kesäteatteria.
Kyseessä voisi olla kepeä puskafarssi hölmöläisten tyyliin suomalaisesta jalkapalloseurasta, joka syö seuraavan päivän eväänsä ja valittaa huomenna nälkää. Sitähän se käytännössä tarkoittaa, kun seuran toimitusjohtaja asettelee tötsiä tai valvoo yhtä höynäryhmää, sen sijaan että katselisi ensi kauteen, saati sitten pidemmälle. Tänään säästettiin jokunen kymppitonni, mutta huomenna taas päätä paleltaa. Lisäksi Huttusen mahdollinen läsnäolo valmentajien kopissa sotkee valmennustiimin dynamiikan täysin. Kuinka rohkeasti voi mielipiteensä sanoa esimerkiksi Martosen ja Huttusen väliin nimetty Alex Peris Mora?
”Se, että välittää työpaikkansa lisäksi myös työnantajastaan, tuskin tuo mitään lisäarvoa putoamistaisteluun.”
Kolme ensimmäistä ottelua uuden vaan ei raikkaan valmennustiimin alaisuudessa on tuottanut nolla pistettä, toki niihin mahtuu kohtaamiset sarjassa päätä muita pidempään kärkiviisikkoon kuuluvia KuPS:ia ja HJK:ta vastaan. Vaatii kuitenkin luovuutta ja elämäniloista asennetta löytää kentällä nähdystä jotain sellaista, joka puhuisi Hakan kurssinmuutoksen puolesta.
Valkeakoskella laskettiin, että Andy Smithin jälkeen toiminnan palauttaminen tolkun miesten ja seuran omien poikien käsiin tuottaa riittävän positiivisen vasteen sarjapaikan säilyttämiseen.
Se, että toiminta paranee Hakan mittareilla, ei kuitenkaan riitä kilpailuetuun Veikkausliigassa. Seuran miehet ovat puikoissa muissakin putoamiskamppailun seuroissa: KTP:n Jonas Nyholm on työskennellyt kotkalaisseurassa mm. talenttivalmentajana vuodesta 2022 asti, AC Oulun Mikko Isokangas on työskennellyt oululaisseuroissa koko vuonna 2016 alkaneen valmennusuransa ajan, ja IFK Mariehamnin Gary Williams on vaikuttanut saarella vuodesta 2013 ja nousi nykyiseen pestiinsä IFK:n junnupuolen urheilujohtajan paikalta. Jaron Widjeskog on valmentanut Pietarsaaren ylpeydessä toistakymmentä vuotta.
Jokainen näistä oli pestissään myös viime kauden päättyessä. Se, että välittää työpaikkansa lisäksi myös työnantajastaan, tuskin tuo mitään lisäarvoa putoamistaisteluun.
”Ulkomailta Haka hankkii vaihtelevan tasoisia ja ikäisiä pelaajia, vaihtelevista ilmansuunnista. Mitään strategiaa ei tästäkään erotu.”
Haka saattaa tietenkin selvitä. Sen avauskokoonpano on parhaimmillaan vähintäänkin kilpailukykyinen alemassa loppusarjassa. Jalkapalloevoluutiossa, vaikka kilpailukenttänä onkin Suomen kaltainen lätäkkö, sille on vaikea nykyisellä toiminnalla ennustaa pitkää ja menestyksekästä tulevaisuutta. Mikään ei oikeastaan puhu senkään puolesta.
Haka on 2000-luvulla kasvattanut kaksi pelaajaa, jotka ovat esiintyneet A-maajoukkueessa useammin kuin kerran: Juha Pirisen ja Jussi Nuorelan.
Lisää tuskin on tulossa, sillä Hakan pelaajaputki on Veikkausliigan heikoimpia. 2009 syntynyt maalivahti Kasperi Silen, joka on tällä kaudella pelannut 11 ottelua Kakkosta lainalla FC Vaajakoskella, on säännön vahvistava poikkeus. Hakan juniorijoukkueita ei juuri korkeimmalla sarjatasoilla näy, esimerkiksi eräänlaisena mittarina pidettävässä P17 SM-sarjassa ei koskilaisia ole tällä vuosikymmenellä nähty.
Haka ei kilpaile myöskään ulkopuolelta tulevista nuorista suomalaisista pelaajista, vaikka sillä olisi tarjota kallisarvoista resurssia: peliaikaa miesten pääsarjatasolla. Sen reservijoukkue pelaa Kolmosta, on toki nousutaistelussa mukana, mutta sekin uhrattiin tässä rytäkässä, sillä joukkueen nousukamppailuun johdatti alkukauden päävalmentaja Kari Martonen.
Ulkomailta Haka hankkii vaihtelevan tasoisia ja ikäisiä pelaajia, vaihtelevista ilmansuunnista. Mitään strategiaa ei tästäkään erotu.
Edelliseltä divarikeikaltaan Haka ponnahti lopulta ylös, koska se uskalsi antaa päävalmentajana mahdollisuuden kokemattomalle Teemu Tainiolle. Kuten Martosen palkkaus osoittaa, mikään seuran strategia ei nouseviin kykyihin luottaminen ole. Lista Hakan viimeisimmistä valmentajista vahvistaa havainnon: Sami Ristilä, Harri Kampman, Juho Rantala, Martonen, Asko Jussila & Olli Huttunen, Keith Armstrong, Tainio ja Smith.
Hakan olemassaolon tarkoitus vaikuttaa ulospäin olevan se, että se raapii itsensä aina seuraavalle kaudelle Veikkausliigan rahapatojen ääreen. Se tarvitsee liigan tv- ja solidaarisuusrahat, jotta voi haalia jostain joukkueen, joka on riittävän hyvä varmistaakseen pääsyn seuraavaksi vuodeksi padan ääreen. Urheilun eetokseen liittyy kehitys. Mitään kehitystä tai muutosta Hakan toiminnasta ei välity.
Toiminta ei vakuuta ketään tällä hetkellä ja siksi jossain vaiheessa, väistämättä, jokin kehittyvä seura jauhaa Hakan ohi ja vie sen paikan. Se voi tapahtua jo tänä vuonna.
Muokattu: Edellinen Hakan kasvattama A-maajoukkuepelaaja on nykyinen VPS-luotsi Jussi Nuorela, muutettu muotoon: Haka on 2000-luvulla kasvattanut kaksi pelaajaa, jotka ovat esiintyneet A-maajoukkueessa useammin kuin kerran: Juha Pirisen ja Jussi Nuorelan.
