Valioliigan perinneseurassa jatkuvat valmentajapotkut ovat vain yksi osa sirkusta: ”Kuilu heidän välillään on suurempi kuin koskaan”
Valioliiga-seura Tottenham erotti jälleen yhden päävalmentajan, kun tanskalainen Thomas Frank sai lähteä. Vaikka seuraa ei enää johda yli 20 vuotta puikoissa ollut Daniel Levy, toimintatavat eivät tunnu muuttuvan.
Kirjoitin joulukuussa 2024 näin:
En näe mitään muuta skenaariota tälle kaudelle kuin sen, että Ange Postecoglousta tulee Daniel Levyn seuraava uhri. Tai no uhri voi olla liioittelua, eroraha tulee jälleen kerran olemaan merkittävä. En myöskään näe mitään vaihtoehtoa sille, etteikö Postecogloua seuraava valmentaja tulisi kokemaan edeltäjiensä kohtaloa.
Teksti käsitteli tietenkin Tottenhamia. Minkäänlaista sulkaa hattuuni en tuosta hieman yli vuoden takaisesta kappaleesta ansaitse tai pyydä. Kun Tottenhamia on seurannut yli 40 vuotta, tietää, miten seura toimii.
Ainoa ero edellisiin 13 valmentajapotkuihin verrattuna Thomas Frankin tapauksessa on se, että nyt ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen kuvainnollisen pistoolin liipaisimesta ei vetänyt Daniel Levy. Rodeo pyörii, ainoastaan tirehtöörit vaihtuvat.
Frank oli pakko päästää kärsimyksistään. Jälleen yhdessä valmentajarekrytoinnissaan epäonnistunut seura alleviivasi omien johtajiensa osaamattomuutta tällä kertaa pakon edessä, sillä Valioliigasta putoaminen kauden päätteeksi alkoi olla jo täysin realistinen skenaario.
Käytettävissä olevalla pelaajamateriaalilla Frankin olisi pitänyt pystyä taistelemaan Valioliigassa suunnilleen top-10 sijoista, ei sarjassa säilymisestä. Lisäksi sarjan kalleimmilla lipunhinnoilla tarjoiltu altavastaajajalkapallo repi seuran sielua peli peliltä isommille ja syvemmille haavoille.
”Yksi laukaus kohti vastustajan maalia tulkitaan rohkaisuksi paremmasta huomisesta.”
Tanskalaisvalmentaja on kohtaloineen lopulta melko mitätön pelinappula seuran omistajan, Joe Lewisin perheen, monopolissa. Aivan kuten niin moni ennen häntä on ollut.
Lewisin pelilaudalla päävalmentaja liikkuu ruudusta toiseen sidotuin käsin ja työkaluiksi annetaan nuoria raakileita, joista maksetaan järkyttävämpää ylihintaa kuin pääkaupunkimme eiralaisista yksiöistä. Liikevaihdoltaan maailman yhdeksänneksi suurin seura puhuu vakavissaan pokaalijahdista neljällä rintamalla ja pitää samaan aikaan palkkakulunsa Championship-tasolla.
Menneen talven siirtoikkunan isoin onnistuminen oli seurajohdon mukaan Antoine Semenyon tavoittelu, joka on sinänsä täysin linjassa seuran kunnianhimon kanssa. Yksi laukaus kohti vastustajan maalia tulkitaan rohkaisuksi paremmasta huomisesta.
”Näin ollen parasta, mitä seuran sittenkin hyvin kärsivälliset kannattajat voivat toivoa, on kokea edes lyhyitä ilon aikakausia.”
Brittiläinen liikemies Lewis perheineen tuskin on luopumassa Tottenhamista vielä aikoihin. Näin ollen parasta, mitä seuran sittenkin hyvin kärsivälliset kannattajat voivat toivoa, on kokea edes lyhyitä ilon aikakausia.
Niitä ovat Levyn ja Lewisin kahleissa White Hart Lanelle tuoneet Martin Jol, Harry Redknapp sekä viimeisimpänä ja kaikista etevimpänä Mauricio Pochettino. Jokainen heistä koki, totta kai, Thomas Frankin kohtalon, mutta ennen tylyä loppua he täyttivät Pohjois-Lontoon uskolliset optimismilla, haaveilla ja unelmilla.
Ne olivat kenties täysin epärealistisiakin, mutta jos Tottenhamin historiaa ja seuraa yhtään syvemmin tuntee, se on oikeastaan kaikki, mikä N17-postinumeroalueella lopulta merkitsee.
”Kuilu seuran ja sen kannattajien välillä on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan.”
Tottenham tulee kentän puolella nousemaan tanskalaisesta suosta varmuudella, oli seuraavan valmentajan nimi mikä tahansa. Paljon pahempaa tuhoa edeltävät kaudet ovat tuoneet kuitenkin katsomoon.
Kuilu seuran ja sen kannattajien välillä on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan. Jos johtokunnan uusilla kasvoilla on tilanteesta ja johtamastaan seurasta yhtään käryä, he nimittävät seuraavaksi vakinaiseksi päävalmentajaksi Joliin, Redknappiin tai Pochettinoon verrannollisen persoonan.
George Grahamin, Jose Mourinhon sekä Antonio Conten päävalmentajakseen palkanneelle Tottenhamille yhtä todennäköinen vaihtoehto tähän kohtaan on Roberto De Zerbi. Ranskalaisseura Marseillesta lähteneen italialaisen saapuminen Lontooseen ei olisi yllätys kenellekään.
Kommentit