Valioliigan kuumin joukkue on hurjassa lennossa – ilmoittautuiko se jo mestaruustaistoon?
Eddie Howen luotsaama Newcastle tavoittelee tänä viikonloppuna jo perinteikkään seuran voittoputkiennätystä. Kuluva kausi on sujunut kaikin tavoin onnellisempien tähtien alla, ja moni seikka puhuu liidon jatkumisesta.
Chelsea jäi jo taakse, seuraavana näkyvään selkään, Nottingham Forestiin on matkaa kolme ja sarjakakkoseen Arsenaliin viisi pistettä. Kuusi Valioliiga-voittoa putkeen, kaikki kilpailut mukaan lukien yhdeksän, mikä sivuaa seuraennätystä. Samaan ovat yltäneet vain Kevin Keeganin rakastettu 90-luvun joukkue ja Rafael Benitezin ryhmä vuonna 2016, tosin Championshipissa.
Newcastle United on hirmulennossa. Jos se voittaa tänä viikonloppuna Bournemouthin, menee tuo ennätys kokonaan murskaksi. Mitä ihmettä Koillis-Englannin tuulenpieksämillä rannoilla oikein tapahtuu?
Ensin jäitä hattuun. Ei Harakoista mitään tuhkimotarinaa auta maalailla. Saudiomistuksessa olevan seuran taustalta ei riihikuiva lopu ja ilman Valioliiga-seurojen taloutta suitsevia FFP- ja PSR-säädöksiä olisi nykyjoukkue varmasti vielä huomattavan paljon suureellisempi. Vaikka Newcastlea pidetään altavastaajana Valioliigan kärkijoukkueisiin verrattuna, on tämä lähtökohta hyvä pitää mielessä.
Joukkueen materiaali on täten selvästi Nottingham Forest -tasoa korkeampi, mutta ei se Manchester Cityn, Arsenalin tai Liverpoolin vastaaviin yllä, lähimainkaan. Newcastle on kuitenkin noussut uhkaamaan kaikkein suurimpia, singahtanut aivan tuoreeltaan jopa Valioliigan mestaruusspekulaatioihin – ainakin räväkimmissä medioissa ja muutaman pintin nauttineiden fanien pubikeskusteluissa.
Kuinka paljon mukana on värikynää?
7. joulukuuta 2024. Newcastle oli juuri hävinnyt Brentfordille. Se löytyi Valioliiga-taulukon sijalta 12 – surkea tilanne sen nykystatukseen peilaten. Joukkue oli voittanut edellisestä 11 sarjaottelustaan vaivaiset kaksi ja syksyn 15 Valioliiga-ottelun tulosrivi näytti yhdistelmää 5-5-5, mikä kertoi karua kieltään joukkueen suoritustason heilahteluista. Se oli voittanut Arsenalin ja Tottenhamin, mutta hävinnyt esimerkiksi kotonaan sekä Brightonille että West Hamille.
Länsi-Lontoossa kärsitystä rumasta tappiosta ei ole aikaa kuin reilu kuukausi, ja Newcastle löytyy Valioliigan neljänneltä sijalta. Liigacup-finaaliin se on ujuttanut jo toisen jalkansa kaadettuaan avausvälierässä Arsenalin vieraissa vakuuttavasti 2–0. Ryhtiliike on ollut melkoinen.
Ilmiöstä tulee väistämättä mieleen samoja kaikuja kuin Vaasan Pallonseuran vuoden 2023 täyskäännöksestä; taaperrusta, kriisipuheita, tappioputki poikki ja pam! Yhtäkkiä mustavalkoraitaista joukkuetta ei pysäytä kukaan.
Aivan kuten VPS:n käännöksessä, ei Newcastlellakaan ole kyse ollut hokkus pokkus -tempuista, kuten tällaisissa ilmiöissä niin kovin harvoin on. Voittamisen tuoma, koko ajan vahvistuva positiivinen kehä, pienet pelilliset säädöt, onni ja suotuisat otteluparit. Huippujalkapallo on lopulta hyvin pienten marginaalien peli.
On asetettava kontrastiksi viime kausi, jotta voi täysin ymmärtää Newcastlen nykyhetkeä. Kevään 2023 päätteeksi joukkue sijoittui Valioliigassa neloseksi, mikä vei sen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen jalkapallon tarunhohtoiseen Shangri-Lahan, Mestarien liigaan.
St James’ Parkin euforinen yleisö todisti yhtä seurahistorian ikimuistoisimmista illoista kuin riivattuna juosseen kotijoukkueen murskatessa täysin jyrän alle jääneen Kylian Mbappén PSG:n 4-1. Vaikka voitto jäi lopulta joukkueen ainoaksi kilpailussa, ja pudotuspelipaikka haaveeksi, oli suurseuran ujo haju palannut Koilliseen.
Juhlilla oli kuitenkin hintansa. Kivikovassa UCL-lohkossa pelasivat PSG:n lisäksi AC Milan ja Borussia Dortmund. Kuusi maksimaalista venymistä vaativaa huippuottelua ei ole kevyt lisä syyskauteen, etenkään jos joukkue ei ole materiaalin leveydeltään Manchester City tai Liverpool. Jopa Euroopan suurimpien sarjojen “nelosjoukkueiden” kauan odotettu Mestarien liigan paikka on historiassa vaatinut hyvin monesti veronsa kapeahkon avainpelaajajoukon kuormituksen räjähtäessä käsiin.
Näin kävi myös Newcastlessa. Mestarien liigan tuoma lisäkuormitus ei tietenkään ollut ainoa syy – joskin merkittävä sellainen – mutta joukkueen loukkaantumissuma äityi viime vuonna infernaaliseksi. Elettiin vasta syksyn 2023 marraskuuta, kun Howe kuvaili tilannetta “ennennäkemättömäksi”.
Koko kauden aikana edustusjoukkueesta oli sivussa yhteensä lähes 20 eri pelaajaa. Sattumasta on turha puhua, kovat ottelumäärät yhdistettynä Howelle ominaiseen kovien fyysisten vaatimusten pelityyliin niittivät satoa. Ison liudan pelaajia ollessa sivussa, kasaantui kuormitus koko ajan pienemmälle joukolle. Lisäksi vesijuoksualtaasta palailevia pelaajia kiirehdittiin tulipaloja sammuttamaan.
Kierre oli valmis ja kentälle parsitut pelaajat näyttivät fyysisesti ja henkisesti osastolta nakit ja muusi. Esimerkiksi joulukuun alusta tammikuun alkuun joukkue hävisi yhdeksästä ottelustaan seitsemän.
Tällä kaudella Newcastlen kuntoutustiloissa on paikoin jopa ehditty pelailemaan pasianssia. Joukkueen jäätyä ohdakkeisen kauden 2023-24 Valioliiga-seiskaksi, jäivät Euroopan kentät kokonaan väliin, mutta kohtalo näyttääkin siunaukselta valeasussa. Vaikka ykkösmaalivahti Nick Pope kärsii pitkästä loukkaantumisesta, on valtaosa avainpelaajista pysynyt kauden ajan terveinä.
Tilanne on luonut Howelle aivan eri edellytykset hioa ja lopulta löytää yhteen hitsautunut perussapluuna. Newcastle on tätä kirjoittaessa pelannut Valioliigassa 21 ottelua. Kahdeksan kenttäpelaajaa on aloittanut näistä vähintään 16. Jos historiallisen voittoputken toiseksi viimeinen, laajan pelaajakierrätyksen kokenut FA-cupin ottelu nelostason Bromleya vastaan jätetään pois, on Newcastlen kahdeksassa edellisessä ottelussa startannut joka kerta kahdeksan samaa pelaajaa. Tämä ei voi olla näkymättä kentällä.
Eddie Howe ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan kikkailemalla esimerkiksi eri ryhmityksillä tai perusasioilla ottelusta toiseen. Vakisapluunaan liittyy kuitenkin muutama merkittävä pelaajaroolin muutos.
Jos Newcastlen nousukiitoa symboloi yksi pelaaja, ei se edes ole sarjan paras ysipaikka Alexander Isak, vaan italialainen Sandro Tonali. Keskikentän metronomista maksettiin aikanaan AC Milanille lähes 60 miljoonaa euroa, pidettiinhän miestä yhtenä Euroopan lupaavimmista nuorista pelaajista, joka oli kaiken lisäksi osoittanut jo tasonsa Serie A:ssa. Aika Englannissa ei olisi kuitenkaan voinut surkeammin alkaa Tonalin saatua kymmenen kuukauden pelikiellon vedonlyöntisekoilujensa vuoksi ja hän missasi valtaosan viime kaudesta.
Seura ja fanit eivät kuitenkaan hylänneet hölmöillyttä taiteilijaansa. Tämä kausi Tonalilla alkoi vielä vaihtelevalla vastuulla ja pelituntuman hakemisella, mutta joulukuun alussa tapahtui käänne: Howe istutti italialaisen kutospaikalle.
Newcastlen 4-3-3-systeemissä Tonali nähtiin aiemmin paljon kasina, jona hän ajautui myös laidoille. Tonalin kutoseksi pudottaminen on vakauttanut koko joukkueen puolustuslinjaa eikä keskikentän läpi juokseminen ole enää niin helppoa miehen kyetessä puolustamaan isoja tiloja ja tarjoamaan parempaa tasapainoa pallonmenetysten hetkillä.
Pallollisessa vaiheessa Tonali on päässyt elementtiinsä erinomaisena pelin rytmittäjänä ja kovankin prässin sietäjänä. Pelipaikan vaihdon jälkeen miehen pallokosketusten määrä on noussut puolella ja omille päätyneiden syöttöjen määrä peräti kaksinkertaistunut.
Vaikka yhden pelaajan läsnäolosta on paha vetää, syy-seuraussuhteita 11 pelaajan pallopelissä, on seuraava tuskin pelkkää sattumaakaan: viimeisin ottelu, jolloin Tonali oli penkillä oli nimittäin 4–2 -tappio Brentfordille. Newcastlen edellinen sellainen.
Toinen voittoputken aikana flow-tilaan päässyt Harakka-pelaaja on Jacob Murphy, jonka tason riittävyyttä Valioliigan laatujoukkueen avaajaksi on kyseenalaistettu vuodesta toiseen. Epäilijät ovat vaienneet Howen juurrutettua Murphyn melko yksinkertaiseen rooliin oikeaksi laitahyökkääjäksi: pidä leveys, haasta vastustajaasi ja toimita palloa maalintekoalueille. Murphy ei ole joulukuun alun jälkeen avauspaikastaan luopunut, tuloksena kolme maalia ja viisi maalisyöttöä.
Murphyn pelaaminen oikealla laitakaistalla on tarkoittanut sitä, että Newcastlen vasen laita on hieman erilainen, sillä erinomaiseen vireeseen päässyt vauhtiveikko Anthony Gordon sekä hakee palloja taskusta että leikkaa niiden kanssa sinne. Tämä on avannut yhdelle kauden läpimurroista, vasemmalle puolustajalle, vasta 20-vuotiaalle Lewis Hallille kiitoradan tykittää laitaansa ylöspäin.
Laitapelaamisen lisäksi Newcastlen keskikaistan selkäranka on muodostunut vahvaksi: Popea erinomaisesti tuurannut Martin Dubravka on torjunut yhdeksään otteluun kuusi nollapeliä, topparipari Fabian Schär–Dan Burn on yksi liigan luotettavimmista, kapteeni Bruno Guimarães on vapautunut hyökkäävämpään rooliin Tonalin laskeuduttua alemmas ja kärjestä löytyy eräs ruotsalainen.
Niin, Alexander Isak. Newcastlen voittoputkea ei ole pahemmin haitannut fakta, että sen hyökkäystä johtaa yksi Euroopan kuumimmista pelaajista, 15 maalia ja viisi maalisyöttöä Valioliigassa kirjauttanut honkkelinoloinen tappaja.
Valioliigassa Isakin maaliputki on kahdeksan ottelun mittainen ja 11 maalin suuruinen. Täydellisempää pakettia monipuoliseen hyökkäämiseen saa hakea; Isak on mestari linjojen väleissä, selustaan juoksemisessa, kombinaatioissa ja eri alueilta ja asennoista viimeistelyssä. Isakin kalenterivuoden 2024 Valioliiga-maalien määrä 25 jää Newcastlen seurahistoriassa kakkoseksi. Edellä on vain yksi mies, jota ei ole vaikea arvata: Alan Shearerin vastaava lukema on 27.
”Isak–Gordon -duon keskinäisissä liikkeissä onkin nähty tällä kaudella paljon samoja välähdyksiä kuin takavuosien Tottenham-tandemilta Harry Kane–Heung-Min Son. Mitä kaikkea he ehtivätkään vielä saavuttaa?”
Jos Isakin pelaamisesta pitäisi valita yksi kohokohta, ottaisin framille puolustuslinjan etupuolella operoinnin. AIK-kasvatti osaa ajoittaa liikkeensä palloa vastaan täydellisesti sekä lukea häntä puolustavan pelaajan sijoittumisen ja lähestymissuunnan, minkä ansiosta päätös joko kääntymisestä pallon kanssa, sen suojaamisesta tai pelin linkittämisestä menee usein oikein. Isak on niin vaarallinen, että hänen liikkeensä keskikentälle avaavat puolustuslinjaan isoja aukkoja, joista etenkin Gordon, monesti myös kasipaikan pelaajat nauttivat.
Isak–Gordon -duon keskinäisissä liikkeissä onkin nähty tällä kaudella paljon samoja välähdyksiä kuin takavuosien Tottenham-tandemilta Harry Kane–Heung-Min Son. Mitä kaikkea he ehtivätkään vielä saavuttaa? Isak on 25-, Gordon 23-vuotias.
Isakin laajan liikerepertuaarin lisäksi Newcastlen hyökkäyspelistä laadukasta tekee keskikenttäkolmikon jatkuva keskinäinen rotatointi. Vaikka Tonali on pelannut viime ajat enemmän kutosena, ei hän ole kaikissa pelin vaiheissa toppareiden eteen lukittuna. Jos seuraava väli on auki, ja joko Guimarães tai Joelinton on pyörähtänyt kutospaikalle, voi Tonalikin nostaa ylemmäs. Tärkeintä, että tasapaino pysyy. Sen parantuneesta tilanteesta eniten on hyötynyt Guimarães, joka on päässyt käyttämään avujaan lähempänä vastustajan boksia.
Jos pelintekoalueelle tarvitaan ylivoima, muuttaa Howe neljän linjalla avaamisen kolmeen, jolloin yksi laitapuolustaja nostaa keskikentälle. Yksi esimerkki 47-vuotiaan päävalmentajan taktisesta joustavuudesta.
Murtautumisvaiheen perusasiana Howen pelikirjassa on selkeä pallottomien selustaliikkeiden volyymin korostaminen. Laitahyökkääjät ja kasit tekevät paljon repiviä juoksuja, joilla vastustajan pakka venyy ja esimerkiksi juuri Isak saa palloja jalkaansa linjan etupuolella. Pyrkimys luoda viisi vastaan neljä -ylivoima vastustajan puolustuslinjaa vastaan johtaa toistuviin mahdollisuuksiin kaksi vastaan yksi -tilanteeseen laitapuolustajaa vastaan. Silloin Newcastle tekee paljon joko overlap- tai underlap-juoksuja selustaan pallollisen valinnan (syöttö selustaan vai oma ajo pallon kanssa?) riippuen puolustavien pelaajien reaktiosta.
Vaikka Newcastlella riittää laatua hitaamman hyökkäämisen vaiheessa ja se on hyvin valmennettu, juhlii joukkue eniten avoimella kentällä. Siinä mielessä joulukuun lentoa avitti otollisten vastustajien kohtaaminen, kun esimerkiksi Ipswichin, Leicesterin ja Aston Villan lähestyminen otteluun oli kaikkea muuta kuin matalalla makaaminen. Jos Newcastle saa pallonriistojen hetkillä tiloja keskikentälle tai selustaan, on se murhaava. Etenkin Gordonia tehokkaampaa isojen tilojen kuljettajaa saa saarivaltakunnasta hakea.
Kuten kliseinen, mutta sinänsä aivan pätevä sanonta kuuluu, mestaruuksia – Newcastlen tapauksessa UCL-paikkoja – voitetaan kuitenkin puolustuksilla.
Mestarien liigaan Newcastlen veikin toissa kauden päätteeksi ennen kaikkea tiivis puolustus. Se päästi kaudella 2022-23 vain 33 maalia, vähiten yhdessä Manchester Cityn kanssa. Viime kauden via dolorosa johti siihen, että oma verkko soi valtavasti, peräti 1,63 maalin ottelukohtaisella keskiarvolla. Paremmat puolustukset löytyivät muun muassa Evertonilta, Crystal Palacelta, Fulhamilta ja Brightonilta.
”Mikäli Newcastlen sairastupa pysyy yhtä hiljaisena, on lennon lupa odottaa jatkuvan.”
Juuri nyt näyttää siltä, että Mestarien liigaan taas vahvasti tyrkyllä oleva joukkue on palannut Eddie Howelle tutumpaan päiväjärjestykseen kasaamalla rivinsä. Maaleja Newcastle on päästänyt vain hieman yhden ottelua kohden, 21 otteluun 22 – viime viikkojen tahdin ollessa joukkueelle tätä huomattavasti parempi.
Etenkin puolustuspäässä vakiintunut avauskokoonpano auttaa valtavasti. Howe tunnetaan hyvänä puolustuspelin organisoijana, ja nyt siihen on taas työkalut pöydällä. Newcastle prässää paikoin korkealtakin ja usein hyvin pelaajaorientoituneesti, muttei pelkää pudota keskikorkeaan 4-5-1-blokkiin, jonka välit sekä leveys- että syvyyssuuntaan ovat hyvin tiiviit. Myös negatiivisissa tilanteenvaihdoissa on tapahtunut viime kauteen verrattuna iso kehitys, mikä on enemmän kuin loogista paremman terveystilanteen ansiosta.
Newcastlen urheilupesuun pohjautuva omistajatilanne on asia, josta voisi kirjoittaa oman juttunsa. Oli rahojen alkuperä sitten kuinka brutaali hyvänsä, on seuran johto antanut Eddie Howelle aikaa, mikä on ollut fiksu päätös.
Jossain toisessa, saman statuksen seurassa mono olisi hyvin voinut heilahtaa (täysin epäoikeutetusti) jo viime kaudella, tai viimeistään viime marraskuussa. Howe on pysynyt tyynenä turbulensseissa, eikä hän vaikutakaan valmentajalta, joka pyrkisi herättelemään joukkuettaan räjähtelemällä tai ylenmääräisellä pumppaamisella. Pitkällä aikavälillä rauhallinen suhtautuminen asioihin näyttäisi toimineen erinomaisesti ja nyt joukkueen positiivisen kierteen mukanaan tuoma itseluottamus alkaa olla jo melkoisissa lukemissa.
Mikäli Newcastlen sairastupa pysyy yhtä hiljaisena, on lennon lupa odottaa jatkuvan. Ei joukkue loppukeväällä ainoastaan voita, mutta tärkeimpien pelaajien vahvuudet esiin nostavan roolituksen löytyminen, ottelu ottelulta kehittyvä kollektiivinen toiminta ja neljä Valioliigan eliittiyksilöä (Isak, Gordon, Tonali, Guimarães) muodostavat vahvan, Mestarien liiga -tasoisen paketin.
Kärkijoukkueista Chelsea, Arsenal ja Liverpool jatkavat vielä europystien metsästystä, mikä lisää heidän avainpelaajiensa kuormitusta. Arsenal toki putosi jo FA Cupissa, mutta lähtökohtaisesti Newcastle saanee ottelukuormitusasiassa kilpailijoihinsa nähden pientä etua.
Mestaruuteen asti materiaalin leveys ja piste-ero tuskin riittävät, mutta Newcastlen Mestarien liigan paikka on täyttä realismia. Silloin edessä olisi taas maagisia iltoja St. James’ Parkilla, mutta onko isosta kuvasta opittu? Vai alkaako Koillisessa kahden vuoden vaihtelevina sykleinä toteutuva ikiliikkuja?
