Valioliigan joukkueiden keski-ikä laskee: Teinipelaajat Ngumoha ja Dowman varastivat jo otsikot – mitä ilmiön taustalla piilee?
Pelé, Maradona, Messi… Jalkapallossa on pätenyt iät ja ajat sama totuus. Huipulle voi päästä nuorena, jos on riittävän hyvä, mutta tietynlainen muutos kytee pinnan alla, kirjoittaa Aition Eero Laurila.
Liverpoolin vasta 16-vuotias Rio Ngumoha nousi otsikoihin, kun hän kaatoi Newcastle Unitedin viime hetkien maalillaan Valioliigan toisella kierroksella.
Samalla kierroksella 15-vuotias Max Dowman pääsi kentälle Arsenalin paidassa. Dowman on Valioliigan historian toiseksi nuorin pelaaja 54 päivän erolla niin ikään pohjoislontoolaisten punaisia edelleen edustavaan Ethan Nwaneriin, joka debytoi syyskuussa 2022.
Ngumoha ja Dowman puhuttivat. Valioliigan numerot keräävä Opta pyöritteli dataa ympäri ja ämpäri ja löysikin tiedon, että Valioliigan kahden alkukierroksen avauskokoonpanojen keski-ikä on kaikkien aikojen alhaisin, noin 26,5 vuotta. Muutos on joka tapauksessa varsin pieni: Valioliigan historian ensimmäisellä kaudella (1992–93) avauskokoonpanojen keski-ikä oli pikkasen alle 27 vuotta.
”Suomalaisilla juniorikentällä on voinut törmätä viime aikoina ilmiöön, että lapset ja nuoret unelmoivat hyvinkin aikaisesta läpimurrosta.”
Ehkä merkittävin trendi on, että Valioliigan kahden alkukierroksen avauskokoonpanojen keski-ikä on laskenut kauden 2010–11 jälkeen jatkuvasti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (2016–17).
Chelsea peluutti viime kaudella avauskokoonpanoa, jonka keski-ikä oli 24 vuotta ja 36 päivää. Tämä on kaikkien aikojen alhaisin luku Valioliigan historiassa. Chelsea vei tällä porukalla kesällä seurajoukkueiden maailmanmestaruuden ja näyttää mallia muille.
Muutos on siis tapahtunut, mutta Ngumohanin ja Dowmanin hehkuttaminen on turhaa. Yksittäisiä teinejä on ponnahdellut pinnalle jalkapallon historiassa. Emme siis puhu poikkeuksellisesta, vaikkakin toki kiinnostavasta ilmiöstä. Kaksikolla on vielä pitkä matka vakiinnuttaa paikkansa huipulla.
Teinejä on nähty aikuisten tasolla iät ja ajat. Pelé debytoi Santosin paidassa 15-vuotiaana syyskuussa 1956. Diego Maradona pääsi Argentinos Juniorsin paidassa nurmelle niin ikään 15-vuotiaana lokakuussa 1976 ja debytoi muutamaa kuukautta myöhemmin 16-vuotiaana maajoukkueessakin. Evertonin Wayne Rooney sai vastuuta elokuussa 2002 niin ikään vain 16-vuotiaana. Barcelonan Lionel Messi kehittyi hieman myöhemmin ja pääsi irti 17-vuotiaana lokakuussa 2004. Katalonialaisten Lamine Yamal ehti vielä aiemmin: vain 15-vuotiaana huhtikuussa 2023.
Pelé, Maradona, Messi ja Yamal kuuluvat prosentin murto-osaan. Nwanerilla on edelleen haasteita murtautua Arsenalin pelaavaan kokoonpanoon. Ngumohalla ja Dowmanillakin on vielä pitkä matka edessään.
David Beckham muisteli aikoinaan, että kuului keskitasoon Manchester Unitedin junioreissa. Beckham harjoitteli ja harjoitteli. Siinä vaiheessa, kun Beckham nousi Unitedin edustusjoukkueessa pinnalle, häntä junioreissa paremmat pelaajat ajoivat työkseen pakettiautoa Manchesterin kaduilla. Huipulle nousseita pelaajia yhdistääkin kyky kehittyä. Joku vain nousee esille aikaisemmin.
Yamal on toki muuttanut loistollaan paljon. Pelé ja Maradona saivat harhautella ilman sosiaalisen median painetta, mutta Yamal on jatkuvasti ruuduilla. Suomalaisilla juniorikentällä on voinut törmätä viime aikoina ilmiöön, että lapset ja nuoret unelmoivat hyvinkin aikaisesta läpimurrosta.
Maltti on valttia. Huipulle voi kulkea useaa eri reittiä. Jamie Vardy debytoi Valioliigan nurmilla 27-vuotiaana ja ehti saavuttaa vielä paljon, Valioliigan maalikuninkuuden, mestaruuden, Englannin cupin ja paikan maajoukkueessa.
”Nuoremmat pelaajat pystyvät vastaamaan kohonneeseen vaatimustasoon. He palautuvat usein nopeammin, joten joukkue pystyy käyttämään harvat välipäivät tehokkaammin.”
Valioliigan seurat kilpailevat nuorista pelaajista herkeämättä. Brexit muutti paljon, sillä alle 18-vuotiaiden ulkomaalaisten on lähes mahdoton saada työlupaa Britanniaan. Arsenal ja Liverpool antoivat alkukierroksilla jo selkeän viestin: meillä nuoret britit pääsevät kentälle. Chelsea on viestin jo lähettänyt.
Tätä viestiä lähetetään muuallekin maailmaan. Irlantilaisen Shamrock Roversin 2009-syntynyt Victor Ozhianvuna teki hiljattain esisopimuksen Arsenaliin. Brexitin vuoksi hänen pitää pysyä Etelä-Dublinissa vielä hetki, koska siirto astuu voimaan vasta, kun Ozhianvuna täyttää 18. Ozhianvuna on joillekin suomalaisille tuttu pelaaja Palloliiton ja Eerikkilän Huuhkajaliigasta, jossa Shamrock Rovers vierailee säännöllisesti. Jokainen Shamrock Roversin pelejä Eerikkilässä nähnyt on varmasti voinut huomata, missä maailmalla mennään. Dublinilaisten riveistä löytyy tukku taitavia, vahvoja, nopeita ja ennen kaikkea henkisesti tinkimättömiä pelaajia.
Ozhianvuna on tutulla reitillä. Seurat haluavat parhaat pelaajat riveihinsä mahdollisimman nuorena, jotta voivat kehittää heitä paremmiksi, saada heistä mahdollisimman paljon irti – ja vielä myydäkin heidät eteenpäin. Hyvänä esimerkkinä Liverpooliin juuri siirtynyt Alexander Isak, jonka Newcastle United hankki 22-vuotiaana kesällä 2022. Isak ehti heilutella kolme kautta verkkoja, kunnes Liverpool maksoi ruotsalaisesta 125 miljoonaa puntaa.
Jalkapallon kehitys suosii niin ikään nuoria. Pep Guardiolan staattinen positional play on historiaa. Lajin fyysinen vaatimustaso on noussut. Esimerkiksi Bournemouthin päävalmentaja Andoni Iraola on nostanut esille pelaajien kyvyn toimia uupuneina. Sinun pitää pyytää palloa väsyneenäkin, kuuluu yksi baskin ajatuksista.
Nuoremmat pelaajat pystyvät vastaamaan kohonneeseen vaatimustasoon. He palautuvat usein nopeammin, joten joukkue pystyy käyttämään harvat välipäivät tehokkaammin. Poikkeuksiakin toki löytyy: Brightonin James Milner, 39, teki viime viikonloppuna maalin, kun Manchester City kaatui Lokkien luona.
Suomessakin riittää vastaavia esimerkkejä. Roman Eremenko, 38, pystyy vielä hyvinkin vastaamaan nykypäivän vaatimuksiin. Ikää ei siis voi pitää esteenä, ehkä enemmänkin hidasteena.
”Nuoret pelaajat tekevät virheen, jos pohtivat nopeaa etenemistä liikaa. Asia on hyvä tiedostaa, mutta paljon tärkeämpää on panna pohjat kuntoon.”
Niin ikään suomalaisilla juniorikentillä puhuttanut pelaaja on Matias Siltanen.
Yamalin ikäluokkaan (2007) kuuluva Siltanen voitti Suomen mestaruuden 17-vuotiaana Kuopion Palloseurassa ja jatkoi matkaa Djurgårdeniin. Siltasen seuraavana etappina pidetään eurooppalaisia huippusarjoja.
Siltanen on oikealla tiellä, koska Suomesta on vaikeampi päästä pois, kun ikää tulee lisää. Tätä totuutta pelaaja-agentit toistelevat usein.
Maailmalle kelpaavat taitavat, henkisesti ja fyysisesti vahvat pelaajat. Tämä totta kai korostuu jo pienestä saakka. Jalkapallo eroaa monesta pallopelistä merkittävästi, koska pelivälinettä hallitaan jaloilla.
Jalkojen hermotuksen kehittäminen on haastavaa puuhaa ja vaatii pienestä pitäen hurjan määrän hommia. Jos pelaaja on taitava, ponnahtaa hän kyllä armottomalla työllä ja tinkimättömällä asenteella esiin. Yhtä ainoaa aikataulua tai reittiä ei huipulle löydy, vaan puhumme vuosien ja vuosien matkasta, jossa kehittyminen ei aina mene mukavasti eteenpäin.
Omalla neljännesvuosisadan valmennuskokemuksella voisi tiivistää, että juuri sinnikkyys on pelaajien (ja valmentajienkin) etenemisessä avainasemassa. Jalkapallomaailma on armoton. Muualla yhteiskunnassa pätevät normit jäävät jalkapallossa usein varjoon. Matkalle mahtuu paljon onnistumisia ja epäonnistumisia, paljon epäoikeudenmukaisuutta. Sitkeimmät painavat eteenpäin. Ei Peléllä, Maradonalla tai Messilläkään mennyt kaikki niin mukavasti, vaan tarinoihin mahtuu aina pimeämpiäkin hetkiä.
