Valioliigaan palaa kaksi täysin erilaista seuraa, joissa kummassakin spekuloidaan päävalmentajan erottamisella – Taustalla piilee tyly logiikka
Daniel Farke ja Scott Parker ovat nostaneet joukkueensa kolmesti Valioliigaan viimeisen kuuden vuoden sisällä.
Englannin Championshipissä ei jäänyt kuluvalla kaudella spekuloitavaa kahdesta suorasta nousijasta. Leeds United ja Burnley keräsivät kumpikin 100 pistettä jättäen kolmanneksi sijoittuneen Sheffield Unitedin 10 pinnan päähän.
Leeds United juhli Championshipin mestaruutta 12 maalia paremmalla maalierolla Burnleyyn verrattuna.
Kolmas nousija ratkaistaan nousupudotuspeleissä, jossa ensimmäisellä kierroksella kohtaavat Sheffield United ja Bristol City sekä Sunderland ja Coventry City. Otteluparien voittajat kohtaavat lauantaina 24. päivä toukokuuta perinteisessä nousufinaalissa Wembleyllä.
Leeds Unitedin ja Burnleyn muodossa Valioliigaan palaavat toistensa vastakohdat – kaksi täysin erilaisessa tilanteessa olevaa ja täysin erilaista jalkapalloa pelaavaa joukkuetta. Samalla ylös palaa kaksi suhteellisen tuttua ryhmää: Leeds United pelasi Valioliigassa vuodet 2020–2023, Burnley pitkän ajanjakson 2016–2022 ja pikavisiitillä kauden 2023–24.
”Käsittämättömältä kuulostavien potkuspekulaatioiden takana piilee tyly logiikka.”
Ylivoimaisten Championship-kausien jälkeen voisi kuvitella, että perinteisissä jalkapallokaupungeissa ilo olisi ylimmillään ja ihmiset täynnä katteettomia toiveita tulevasta.
Kannattajien keskuudessa näin taatusti on, sillä etenkin jalkapallohullu Leedsin kaupunki on tunnettu äänekkäiden faniensa katteettomasta itseluottamuksesta. Seurajohdossa ajattelua ohjaa huumankin keskellä kylmäkiskoinen kyynisyys.
Kun Leeds Unitedin nousu Valioliigaan oli varmistunut, pinnalle nousi uutinen siitä, että seurajohto harkitsisi ”palkintona” hienosta kaudesta potkuja päävalmentaja Daniel Farkelle.
Myrsky laantui vasta hiljattain. Leeds Unitedin puheenjohtajan, yhdysvaltalaisen Paraag Marathen täytyi astua esiin ja lausua julkisesti, että Farke saa jatkaa pestissään.
Brittimediaan vuodettujen raporttien mukaan seuran johtokunta kääntyi 48-vuotiaan saksalaisvalmentajan jatkon puolelle, koska erottaminen aiheuttaisi liian paljon muutoksia yhdelle kesälle. Näennäisesti se tuntuisi myös täysin järjettömältä huiman kauden jälkeen sekä aiheuttaisi turhaa kuohuntaa joukkueen ympärillä.
Kuohunta ei silti päättynyt, ja se on siirtynyt Leeds Unitedin ympäriltä myös toisen nousijan Burnleyn ympärille. Mediassa alkoi niin ikään järjettömältä tuntuva spekulaatio siitä, pitäisikö päävalmentaja Scott Parker erottaa nousun myötä.
Burnleyn kohdalla päävalmentajan vaihtaminen voi tulla akuutiksi myös muista syistä. Tottenham Hotspurin puheenjohtaja Daniel Levy harkitsee raporttien mukaan Parkeria yhtenä kärkiehdokkaana seuraajaksi Ange Postecogloulle, jonka päivät vaikuttavat olevan luetut Pohjois-Lontoossa, vaikka joukkue voittaisi Eurooppa-liigan.
Käsittämättömältä kuulostavien potkuspekulaatioiden takana piilee tyly logiikka. Farke ja Parker ovat luoneet itselleen maineen loisteliaina Championshipin päävalmentajina, joiden eväät eivät riitä Valioliigassa.
”Mitkään menneisyyden näytöistä eivät viittaa siihen, että Farke kykenisi luomaan perinneseuralle säilymisen arvoista kilpailuetua Valioliigassa.”
Farke ja Parker kumpikin ovat nostaneet joukkueen Valioliigaan nyt kolmesti kuuden viime vuoden sisään. Farke oli aiemmin nostanut sarjaan kahdesti Norwich Cityn, kausilla 2018–19 ja 2020–21. Nuo kaudet jäivät suomalaisyleisön muistiin myös Teemu Pukin uran todellisina supersesonkeina Englannin Championshipissä.
Parker puolestaan hinasi Fulhamin nousupudotuspelien kautta Valioliigaan kaudella 2019–20 ja Bournemouthin suorana nousijana 2021–22.
Farken Norwich City ei aikanaan osoittanut minkäänlaista muovautumis- tai sopeutumiskykyä Valioliigan tarjoamiin pelillisiin vaateisiin. Farken ryhmä oli dominoinut pallollisella pelillään Championshipissä ja jatkoi samalla puolustuspelillisellä itsemurhatyylillä Valioliigassa.
Kaudella 2019–20 Farken Norwich City jäi Valioliigassa viimeiseksi päästäen 75 maalia. Kaudella 2021–22 Farke erotettiin kesken kauden. Norwich City jäi jälleen viimeiseksi päästäen 84 maalia kauden aikana.
Parkerin Fulham puolestaan putosi kauden 2020–21 päätteeksi takaisin Championshipiin. Kaudella 2022–23 hänen valmentamansa Bournemouth hävisi Valioliigan historian suurimmalla marginaalilla 0–9 Liverpoolille. Parker antoi anteeksiantamattoman luovuttaneita lausuntoja lehdistötilaisuudessa ja sai kenkää kolme päivää myöhemmin.
Hänen jälkeensä Gary O’Neil ja varsinkin parin viime kauden aikana Andoni Iraola nostivat Bournemouthin aivan uudelle pelilliselle tasolle. O’Neil ja Iraola saivat Parkerin näyttämään Valioliigan standardeilla hyvin keskinkertaiselta päävalmentajalta.
Leeds Unitedin harkinnassa Farken erottamisesta piilee tyly logiikka. Mitkään menneisyyden näytöistä eivät viittaa siihen, että Farke kykenisi luomaan perinneseuralle säilymisen arvoista kilpailuetua Valioliigassa.
Sama koskee Parkeria, joka on englantilaisvalmentajalle tyypillisesti hyvä organisoimaan puolustuspelin tiiviiksi, mutta eväät hyökkäyspelin kehittämiseksi ovat ohuet.
”Valioliigaan nouseminen on taloudellinen jättipotti.”
Valioliigan ja Championshipin välinen kuilu on kasvanut kasvamistaan viime vuosina. Sarjojen väliseen rajapintaan on muodostumassa, tai oikeastaan vahvasti jo muodostunut, oma kastinsa. Burnley, Leeds United, Norwich City Sheffield United ja West Bromwich Albion ovat vakituinen osa kyseistä kastia, joka vaihtaa alituisesti sarjatasoa.
Parin viime kauden perusteella Leicester City ja Southampton ovat liittymässä tähän joukkoon, kun taas Norwichissa ja West Bromwichissa ollaan jumittumassa Championshipin ylempään keskikastiin.
Yksi merkki sarjojen välisen kuilun kasvamisesta on se, että tänä keväänä toista kautta putkeen kaikki kolme sarjanousijaa putoavat Valioliigasta. Viime kaudella putosivat Burnley, Luton Town ja Sheffield United, tänä keväänä Ipswich Town, Leicester City ja Southampton.
Vaikka Valioliigassa säilymistä on aina pidetty haastavana, kaikkien nousijoiden putoaminen on harvinaista. Ennen tätä ja viime kautta näin oli käynyt vain kerran nykymuotoisen Valioliigan aikana, kaudella 1997–98, jolloin Barnsley, Bolton Wanderers ja Crystal Palace putosivat nousijajoukkueina silloiseen Ykkösdivisioonaan.
Kyse on pohjimmiltaan rahasta. Valioliigan ja Championshipin taloudellista eroa kuvaa se, että esimerkiksi keväällä 2022 Valioliigan surkea sarjajumbo Norwich City tienasi viimeisestä sijastaan yli 100 miljoonaa euroa, kun taas Championshipin ylivoimainen mestari Fulham ykkössijastaan hieman päälle 10 miljoonaa euroa.
Valioliigaan nouseminen on taloudellinen jättipotti. Sarjan televisiosopimuksen mahdollistama hetkittäinen rahavirta ja putoamisen jälkeinen laskuvarjoraha pitävät hissiseurat kilpailukykyisinä Championshipissä. Vasta pitkäjänteinen säilyminen Valioliigassa, johon viime vuosina esimerkiksi Thomas Frankin Brentford ja Marco Silvan Fulham ovat kyenneet, mahdollistaa isojen rahahanojen hyödyntämisen.
Leeds Unitedin ja Burnleyn kaltaisten seurojen on käännettävä kaikki kivet, jotta ne pystyisivät realistisesti taistelemaan sarjapaikastaan ensi kaudella ja sitä kautta pääsemään pidemmällä jänteellä kiinni Valioliigan tarjoamiin rahahanoihin.
Kaikkien kivien kääntäminen tarkoittaa myös tylyn realistista arviota siitä, onko säilyminen todennäköisempää Farken ja Parkerin tai jonkun muun päävalmentajan johdolla.
”Kun tasoerot vakiintuneiden valioliigaseurojen ja sarjojen rajapintakastin välillä on kasvanut, entistä inhorealistisempi lähestymistapa voi olla avain onneen.”
Pelillisesti Valioliigaan palaavat toistensa täydelliset vastakohdat. Farken Leeds United hallitsi palloa Championshipissä keskimäärin 61,4-prosenttisesti, ylivoimaisesti eniten sarjassa. Farken joukkueille pallonhallinta ja linja kerrallaan maata pitkin eteneminen ovat pysyneet peli-ideologian kulmakivinä, ja se tuskin muuttuu jatkossakaan.
Myös pelaajat nauttivat pelaamisesta Farken alaisuudessa. Vuonna 2018 juttelin Farken kanssa Colneyssa, joka toimii Norwich Cityn treenikeskuksena. Hänen karismansa ja sosiaaliset kykynsä vakuuttivat juttutuokion aikana ja myöhemmin lukuisissa Norwich Cityn lehdistötilaisuuksissa.
Oli helppo uskoa Pukin ja muiden pelaajien vakuutteluja hänen luontaisista johtamiskyvyistään. Ei ole ihme, että Leeds United ei erottanut Farkea tiettävästi myöskään sen takia, että pelaajat seisoivat sataprosenttisesti hänen takanaan.
Parkerin Burnley oli puolestaan Championshipin parhaiten puolustava joukkue. Burnleyn kyky pitää nolla omassa päädyssä oli jopa historiallisen häkellyttävää tasoa. Burnley päästi koko kauden aikana vain 16 maalia, eli vain noin 0,3 osumaa peliä kohti.
Parker nojaa tietyllä tapaa Sean Dychen Burnleylle aikanaan luomaan vahvaan identiteettiin eli tiiviiseen ja sitkeään puolustamiseen. Dychen Burnleylle luoma identiteetti oli kulmikas ja rosoinen. Parkerin ryhmällä on pallollisessa tekemisessään enemmän elementtejä kuin Dychen Burnleyllä.
Kun tasoerot vakiintuneiden valioliigaseurojen ja sarjojen rajapintakastin välillä on kasvanut, entistä inhorealistisempi lähestymistapa voi olla avain onneen.
Frankin valmentama Brentford on ollut viime vuosina hyvä esimerkki siitä, miten pienempien resurssien seuran säilyminen ylhäällä vaatii usein päävalmentajan omista ihanteista karsimista.
Brentford oli Championshipissä tunnettu pallonhallinnastaan. Valioliigassa joukkue on luonut nahkansa sekä noussut keskikastiin defensiivisellä taktiikalla, jossa vastaiskut ja tehokas erikoistilannepelaaminen ovat keskiössä.
Jo nyt on helppo sanoa, että kaikki kolme sarjanousijaa ovat Valioliigan suurimmat putoajasuosikit ensi kaudella, mutta Parkerin Burnleylle voi povata parempaa mahdollisuutta taistella säilymisestä kuin Farken Leeds Unitedille.
Ei olisi myöskään järisyttävä yllätys, jos historia toistaisi itseään ja kumpikin nousijavalmentajista saisi jälleen kesken kauden potkut.
