Sydän aloittaa ja lopettaa elämän. Se on ensimmäinen elin, joka ihmisalkiossa kehittyy. Kahden kuukauden kuluttua hedelmöityksestä sydän on jo käytännössä valmis. Sen jälkeen se vain kasvaa kokoa, kunnes on noin nyrkin kokoinen.

– Sydän ei voi levätä hetkeäkään. Se pumppaa taukoamatta verta ja veren mukana energiaa ja happea elimistömme eri osiin. Kun se pysähtyy pysyvästi, elämä loppuu siihen, sanoo professori Eero Jokinen Sydäntutkimussäätiöstä.

Sydäntä verrataan usein lihaspumppuun, mutta tämä on varsin yksinkertaistettua. Sydämessä on lihaksen lisäksi sidekudosta ja muitakin kudoksia.

Rakenteeltaan sydän on nelilokeroinen. Siinä on kaksi eteistä ja kaksi kammiota, oikealla ja vasemmalla puolella. Kummassakin puoliskossa on kaksi sydänläppää. Niiden tehtävänä on estää veren takaisinvirtaus lokeroiden välillä venttiilien tapaan.

– Sydämestä lähtee kaksi isoa suonta, keuhkovaltimo ja päävaltimo aortta. Keuhkovaltimo kuljettaa laskimoverta hapettumaan keuhkoihin ja aortta hapettunutta verta sydämestä kohti kehoa. Myös sydän itse tarvitsee energiaa ja happea, jotta se jaksaa pysähtymättä pumpata. Sitä ravitsevat sepel­valtimot, jotka lähtevät aortan tyvestä.

Sydämen toimintaa säätelevät hormonit ja hermot, mutta se toimii autonomisesti. Siten meidän ei tarvitse joka hetki ajatella: lyö sydän, lyö.

– Sydän osaa hienosti lyödä hetkestä toiseen ja ottaa samalla huomioon elimistön energian ja hapen tarpeen. Esimerkiksi juostessa se lyö tiheämmin ja voimakkaammin, mutta nukkuessa harvemmin, Eero Jokinen sanoo.

Sydämen pumppaustoimintaa ohjaa tarkkaan säädelty sähköinen järjestelmä. Oikean eteisen yläosassa on sinussolmuke, joka antaa sydämelle käskyn supistua.

– Sähköimpulssi kulkee eteisen seinää myöten eteisen ja kammion väliseen eteiskammiosolmukkeeseen. Siinä impulssi pysähtyy pikkuriikkiseksi ajaksi, koska eteisten on tyhjennyttävä verestä. Veri menee kammioon, ja kammiot supistuvat vasta, kun ovat täynnä verta, Eero Jokinen selittää.

Kammioiden symmetrisestä supistumisesta huolehtivat niissä olevat johtoradat. Jos ne eivät toimi kunnolla, sydän supistuu hitaasti. Luonto on kuitenkin järjestänyt asiat hienosti. Jos sinussolmuke sammuisi, eteiskammiosolmuke osaa antaa käskyjä eteenpäin. Tosin syke laskee alemmas, mikä voi aiheuttaa huimausta, väsymystä tai pyörtymisiä.

– Jos eteiskammiosolmukekaan ei toimi, kammioiden johtoradat voivat edelleen supistua. Pulssi on kuitenkin niin matala, että tarvitaan sydämentahdistinta. Eteiskammiosolmuke voi vaurioitua leikkauksessa, tai joskus vaurion voi aiheuttaa sinussolmuketta hapettavan valtimon ahtautuminen. Toisinaan syy jää tuntemattomaksi.

Sähköimpulssi eteisestä kammioon voi edetä myös liian nopeasti, oikoratoja pitkin. Yleensä nämä oikoradat uinuvat toimimattomina, mutta joskus ne voivat aktivoitua ja aiheuttaa nopean rytmin. Silloin puhutaan eteistakykardiasta. Syke voi nousta yli kahteensataan, mikä tuntuu huonona olona.

Usein tällaiset tykytyskohtaukset alkavat ja päättyvät äkisti. Tarvittaessa niitä hoidetaan rytmihäiriö­lääkkeillä tai sydänkatetroinnilla.

– Joskus eteinen supistuu vieläkin nopeammin, 300–400 kertaa minuutissa. Silloin kyse on vakavammasta ongelmasta, eteislepatuksesta tai -värinästä. Viimeksi mainitussa syke on hyvin epäsäännöllinen.

Eteisvärinän voi havaita itse tunnustelemalla päivittäin pulssiaan. Eero Jokinen pitää tätä tärkeänä kansalaistaitona, sillä eteisvärinä on merkittävä aivoinfarktien aiheuttaja.

Pulssiaan voi kokeilla peukalon puolelta ranteesta tai kaulavaltimosta. Se kannattaa tehdä aamulla levon jälkeen. Normaali leposyke on 60–80 lyöntiä minuutissa. Hyväkuntoisella lukema voi olla 50–60.

– Joissain suvuissa leposyke on tavallista korkeampi tai matalampi perinnöllistä syistä. Myös jotkin lääkkeet voivat nostaa tai laskea pulssia, Eero Jokinen sanoo.

Jatkuvasti yli 90:n oleva leposyke antaa aihetta epäillä, että sydämessä voi olla jotain ongelmaa. Toki kyse saattaa olla pelkästään huonosta kunnosta, mutta asia on syytä selvittää lääkärissä.

– Myös epäily eteisvärinästä eli hyvin epäsäännöllinen pulssi on syy mennä pikaisesti lääkäriin. Eteisvärinää voidaan hoitaa rytmihäiriölääkkeillä, rytminsiirrolla tai joskus sydämen katetroinnilla, Eero Jokinen kertoo.

Niin sanottua ”heikkoa sydäntä” ei ole olemassa. Termi kuuluu kirjallisuuteen ja elokuviin.

– Normaalin näköinen sydän ei ole yleensä heikko. Noin vajaalla yhdellä prosentilla vastasyntyneistä havaitaan kuitenkin rakenteellinen sydänvika, esimerkiksi läppävika tai reikä sydämessä. Valtaosa näistä vioista voidaan onneksi korjata.

Joskus harvoin ihan terveellekin ihmiselle, iästä riippumatta, voi tulla sydänlihassairaus, jolloin sydän laajenee. Taustalla voi olla jokin kertymä­sairaus tai virustulehdus, mutta aina syytä ei tiedetä. Sairaus alentaa sydämen pumppauskykyä.

Myös hypertrofinen kardiomyopatia eli sydän­lihaksen liiallinen paksuuntuminen heikentää ajan mittaan sydämen pumppaustoimintaa. Se saattaa myös aiheuttaa rytmihäiriöitä.

Lisäksi terveeseen sydämeen voi joskus iskeä sydänlihastulehdus tai sydämen bakteeritulehdus. Ensiksi mainittuun johtaa usein treenaaminen puolikuntoisena flunssan jälkeen.

– Sydänlihastulehduksessa sydän ei jaksa pumpata normaalisti. Yleensä tauti parantuu, kun se hoidetaan ajoissa, mutta varsinkin toipilasvaiheessa treenaaminen voi olla kohtalokasta, Eero Jokinen sanoo.

Sydämen bakteeritulehduksen tärkein syy on – hieman yllättäen – huono suuhygienia.

– Paras ehkäisykeino on hampaiden pesu aamuin illoin sekä säännölliset hammaslääkärikäynnit. Huono suuhygienia on myös sepelvaltimotaudin riskitekijä.

Sepelvaltimotauti on suomalaisten keskeisin sydänsairaus. Se johtuu valtimoiden seinämien kovettumisesta ja ahtautumisesta.

Riskitekijöitä ovat perimä, tupakointi, korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine, diabetes sekä liikkumattomuus. Kaikkiin paitsi perimään voi onneksi vaikuttaa elintavoilla. Tavallisin oire on rintakipu, joka tuntuu etenkin rasituksessa.

– Sepelvaltimot ovat hyvin tärkeitä sydämen hyvinvoinnille. Jos niihin tulee tukoksia, seurauksena on sydäninfarkti. Ahtaumat vaikuttavat myös sydämen pumppausvoimaan, mikä voi johtaa sydämen vajaatoimintaan, Eero Jokinen sanoo.

Sydämen vajaatoiminta tarkoittaa, ettei sydän pysty toimittamaan elimistölle tarvittavaa määrää energiaa ja happea. Se vaatii lähes aina elinikäistä hoitoa. Vajaatoiminta voi johtua myös esimerkiksi korkeasta verenpaineesta.

– Kun sydän joutuu pumppaamaan korkeaa painetta vastaan, se rasittuu. Korkea verenpaine aiheuttaa myös sydäninfarkteja ja aivoverenkiertohäiriöitä. Se ei yleensä oireile, minkä vuoksi siitä puhutaan hiipivänä tappajana. Tämän vuoksi kaikkien keski-­ikäisten ja vanhempien tulisi tietää paineensa.

Sepelvaltimotauti voi kummitella myös kammioperäisten rytmihäiriöiden taustalla. Jos niitä tulee sydäninfarktin yhteydessä, tilanne on hyvin vaarallinen. Rytmi on saatava käännettyä nopeasti normaaliksi.

– Valtaosa rytmihäiriöistä on hoidettavissa, ja osa niistä on harmittomia, niin sanottuja hyvänlaatuisia lisälyöntejä. Ne tuntuvat sydämen muljahteluna tai hetkellisenä epäsäännöllisenä sykkeenä. Niitä kokee lähes jokainen jossain vaiheessa. Laukaisija voi olla esimerkiksi stressi, Eero Jokinen sanoo.

Avainsanoja sydänterveyden edistämisessä ovat sydänystävällinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta. Sydän kiittää, kun ravinnossa on paljon kuitua, kalaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä vain vähän suolaa ja kovia rasvoja.

Sekä ruokavalio että liikunta tukevat painonhallintaa, joka on sydämelle tärkeää. Ylipaino lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä, sillä se nostaa verensokeria, verenpainetta ja veren kolesteroli­pitoisuutta.

– Säännöllisellä liikunnalla kokonaiskolesterolia ja huonoa LDL-kolesterolia pystytään laskemaan 2–5 prosenttia. Liikunta alentaa myös verenpainetta 5–7 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että liikunta vaikuttaa molempiin yhden lääkkeen tavoin, sanoo urheilu­kardiologi Kirsi Korpi Sydänsairaalasta.

Jotta näitä sydämelle edullisia muutoksia syntyisi, tulisi liikkua reippaasti ainakin kolme kertaa viikossa yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Toinen vaihtoehto on liikkua kovemmalla teholla vähintään tunti ja 15 minuuttia. Laji voi olla esimerkiksi kävely, pyöräily, hiihto tai vesijuoksu omien mieltymysten mukaan.

Yli 65-vuotiaille riittää vähän vähempi: reipasta liikuntaa viitenä päivänä viikossa ainakin puoli tuntia kerrallaan tai rankempaa liikuntaa kolmena päivänä 20 minuuttia kerrallaan.

– Kaikenikäisten pitäisi tehdä myös kohtuullisesti kuormittavaa lihastreeniä kahdesti viikossa. Silläkin vaikutetaan edullisesti verenpaineeseen ja kolesteroliin. Liikunnan vaikutukset voi huomata jo muutamassa kuukaudessa.

Säännöllinen liikunta tasaa verensokeria ja lisää insuliiniherkkyyttä. Lisäksi se laskee lepo­sykettä ja parantaa sydänlihaksen supistumisvoimaa. Liikkuessa stressi vähenee, mikä sekin on sydämelle eduksi. Hyödyt ovat moninaiset.

Päivittäinen liikunta kuuluu myös sydänpotilaan arkeen. Se tehostaa hengitystä, parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa sekä sydämen rasituksensietoa ja suorituskykyä. Se voi myös helpottaa töihin palaamista.

– Useiden tutkimusten mukaan liikkuvat ihmiset pärjäävät sydäninfarktin ja -leikkauksen jälkeen parhaiten. Viime vuosina on saatu näyttöä myös siitä, että jopa sydämen vajaatoiminnasta kärsivät hyötyvät liikunnasta. Heille on omat liikuntasuosituksensa, Kirsi Korpi sanoo.

Sydänoperaation jälkeen tulisi lisätä ensin liikuntakertojen määrää, sitten matkaa ja vasta lopuksi vauhtia. Ainakin aluksi liikkumisen olisi hyvä tapahtua lääkärin ohjeistamana sydänfysioterapeutin valvonnassa. Näin se on varmasti turvallista.

Apua ja tukea liikkumiseen saa myös Sydänliiton kuntoutuskursseilta ja Kelan kuntoutusryhmistä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

– Hengästyä saa ja pitääkin. Normaali hengästyminen portaissa tai ylämäessä on sydämelle vain hyväksi. Hengenahdistus on eri asia. Silloin kokee hyvin tukahduttavaa tunnetta ja on syytä ottaa yhteys lääkäriin, Kirsi Korpi sanoo.

Jos on terve, mutta viihtynyt lähinnä sohvan pohjalla, Korpi neuvoo aloittamaan liikkumisen vaikkapa kävelemällä korttelin ympäri. Kun se sujuu ongelmitta, matkaa voi lisätä kadunpätkä kerrallaan.

– Näin pääsee liikkumisen rytmiin. Kun on liikkunut säännöllisesti kuukauden, on jo paremmassa kunnossa. Se motivoi jatkamaan harjoituksia. Hyödyt sydänterveydellekin alkavat pikkuhiljaa näkyä.

Liikkuvaisen ihmisen sydän ei kuitenkaan ole automaattisesti paremmassa kunnossa kuin liikkumattoman, sillä myös perimä ja muut elintavat vaikuttavat sydämen terveyteen. Esimerkiksi tupakointi nostaa sepelvaltimotaudin riskin yli kuusinkertaiseksi.

Joskus pitkäkestoinen hyvin rankka treenaaminen voi jopa aiheuttaa sydämelle haittaa. Tämä liittyy siihen, että urheileminen, erityisesti kestävyysurheilu, suurentaa sydämen kammioita sekä eteisiä ja parantaa sydämen supistumisvoimaa.

– Se sinällään ei ole huono asia. Eteisten merkittävä kasvu voi kuitenkin altistaa eteisvärinöille, etenkin jos urheilija on iäkäs ja kestävyysurheilu-ura on jatkunut pitkään. Tavallisella kuntoilijalla näin ei yleensä tapahdu, Kirsi Korpi sanoo.

Asiantuntijat: professori Eero Jokinen, Sydäntutkimussäätiö ja urheilukardiologi Kirsi Korpi, Sydänsairaala.