Riskillä vapautetut: Apu selvitti vaarallisena pidettyjen ja silti vapautettujen vankien tekemät rikokset

Nainen pahoinpideltiin törkeästi Hirvensalmella 13. marraskuuta 2021, mutta valtakunnallinen uutiskynnys ei ylittynyt. Rikos oli häijy ja julma. Silti se oli Suomessa ikävän tavallista lähisuhdeväkivaltaa.

Tekijä oli tuolloin 49-vuotias mies, joka hakkasi ja potki avopuolisonsa tajuttomaksi ja sairaalakuntoon. Hän oli pahoinpidellyt naisen aiemminkin, mutta nyt väkivalta äityi todella pahaksi. Naisen leuka, silmänpohja ja nenä murtuivat, rintakehälle tuli kylkiluiden sarjamurtuma. Vammat vaativat tehohoitoa ja leikkauksia.

Mies tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä ja 23 muusta rikoksesta yli neljän vuoden vankeuteen. Rangaistusta kovensi merkittävästi se, että hän syyllistyi uusiin rikoksiin ehdonalaisen vapauden koeajalla.

Savolaismies oli vastikään vankilasta vapautunut murhamies. Hän oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen elinkautisesta vankeudesta vain puolitoista vuotta aiemmin, 1. huhtikuuta 2020.

Uusi törkeä väkivaltarikos osoitti, että ehkä vapauttaminen oli ollut virhearvio tuomioistuimelta. Tämä keski-ikäinen savolaismies nimittäin kuuluu pieneen ja poikkeukselliseen joukkoon suomalaisia murhaajia.

Hän on yksi niistä harvoista, jotka on viimeisen kymmenen vuoden aikana vapautettu elinkautisesta vastoin Rikosseuraamuslaitoksen asiantuntijalausuntoa. Avun selvityksessä tällaisia tapauksia löytyi vajaa kaksikymmentä.

Kysymys vaarallisten vankien vapauttamisesta on hyvin ajankohtainen. Petteri Orpon (kok) hallitusohjelma linjaa, että väkivaltariskin arvioinnin merkitystä vankien vapauttamisharkinnassa vahvistetaan tällä hallituskaudella olennaisesti. Hallitus myös lupaa etsiä välittömästi ratkaisuja, jotka varmistavat, etteivät vaarallisimmat vangit vapaudu.

Hallitusohjelman kirjaus tarkoittaa suunnanmuutosta. Jo Sanna Marinin (sd) hallituskaudella oikeusministeriön työryhmä selvitteli vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapauttamisedellytyksiä. Vuosi sitten valmistuneessa selvityksessä päädyttiin ehdottamaan vain joitakin täsmennyksiä nykyiseen lainsäädäntöön.

Missä määrin väkivaltariskien arviointi ylipäänsä on mahdollista? Ennustaminen on tunnetusti vaikea laji.

Apu selvitti, miten riskillä vapauttamiset ovat onnistuneet nykyisellä lainsäädännöllä elinkautisvankien kohdalla. Varmojen johtopäätösten vetämisessä on syytä olla maltillinen, mutta lopputulos yllättää silti.

Kymmenen vuoden aikana ”riskillä vapautetuista” vain kaksi on syyllistynyt uuteen vakavaan väkivaltarikokseen. Heistäkin toinen on tulkinnanvarainen tapaus.

Selvitys tehtiin käymällä läpi kaikki vuosina 2014–2023 tehdyt elinkautisvankien vapauttamispäätökset. Ne on Suomessa keskitetty Helsingin hovioikeudelle, joka käsittelee kaikkien elinkautisvankien vapauttamishakemukset.

Vapauttavia päätöksiä löytyi yhteensä 138 kappaletta. Nämä niin sanotut V-jutut käsitellään salaisina, mutta lähes kaikkien päätösten perusteluista on annettu julkinen versio tai seloste.

Aina kun elinkautisvanki hakee vapauteen, Rikosseuraamuslaitos (Rise) antaa hänestä lausunnon, jossa joko puolletaan tai ei puolleta hakemusta. Näitä lausuntoja voi pitää syvälle henkilöön menevinä, sillä Risellä on lausuntoa laatiessaan käytössä erittäin kattava tietopohja.

Risen käytössä ovat vangista ja tämän teoista rikosprosessissa, mielentilatutkimuksessa, psykiatrien arvioissa ja vankeusaikana kertyneet tiedot. Risellä on tiedot rangaistusajan sujumisesta, kuntoutustoimista sekä siitä, millaiset tukiverkostot ja tulevaisuudennäkymät vankia siviilissä odottavat.

Helsingin hovioikeus ratkaisee valtaosan hakemuksista Risen lausunnon mukaisesti. Selvityksessä löytyi kuitenkin 19 sellaista päätöstä, jolla vanki määrättiin vapautettavaksi, vaikka Rise ei vapauttamista puoltanut.

Näiden 19 vangin vapautumisen jälkeiset rikostuomiot Apu selvitti Oikeusrekisterikeskukseen ja tuomioistuimiin tehdyillä tietopyynnöillä.

Heistä yhdellätoista ei ollut lainkaan vapautumisen jälkeisiä rikostuomioita. Yhdellä vuonna 2017 vapautuneella miehellä tosin on tällä hetkellä vireillä syyte törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja näpistyksestä.

*Päätöksistä yksi kumottiin ennen täytäntöönpanoa. Sama vanki vapautui myöhemmin Risen puollolla.

Vakavasta väkivallasta on saanut tuomion vain kaksi. Heidät molemmat on tuomittu vapautumisen jälkeen tehdystä törkeästä pahoinpitelystä.

Toinen on jutun alussa kuvailtu savolaismies, jonka elinkautisen syynä oli ollut Mikkelissä vuonna 2000 tehty erittäin raaka murha ryyppyporukassa. Toinen on nykyään 44-vuotias mies, joka istui elinkautisen vuonna 2004 tapahtuneesta Pelson vanginvartijan surmasta. Hän syyllistyi törkeään pahoinpitelyyn lyödessään puolisoaan puukolla Pirkkalassa tammikuussa 2023. Lisäksi hänet tuomittiin puolisonsa ja 2-vuotiaan poikansa pahoinpitelyistä.

Muita rikostuomioita löytyi kuudelta. Valtaosa näistä rikoksista kytkeytyi päihteisiin. Tuomioita on tullut muun muassa rattijuopumuksista ja huumepaketin postitilauksesta. Yksi on syyllistynyt törkeisiin huumausainerikoksiin, joissa oli kyse muun muassa kilon amfetamiinierän hallussapidosta ja velaksi luovuttamisesta.

Yhden miehen tuomio liittyi perheriitoihin. Hänet tuomittiin oman siskonsa laittomasta uhkauksesta.

Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen sanoo selvityksen osoittavan, ettei elinkautisvankien uusimisriski ole kovin korkea.

– Näissäkin tilanteissa, joissa Rise ei ole vapauttamista puoltanut – oli taustalla sitten väkivaltariskin arviointi, rangaistusajan käyttäytyminen tai joku muu syy – uusimisriski vakaviin rikoksiin on aika pieni, Hyttinen kommentoi selvitystä.

Jos vankilasta vapautuminen aletaan kytkeä nykyistä tiiviimmin riskiarviointiin, nämä 19 olisivat luultavasti juuri sitä joukkoa, joka joutuisi puntariin.

– Kyllä tämäkin osoittaa sen, mistä on paljon ainakin ammattipiireissä keskusteltu, ettei väkivalta- tai uusimisriskin ennustaminen ole mitenkään varmaa. Se on itse asiassa hyvinkin epävarmaa. Se voi mennä yksilötasolla niin sanotusti täysin vihkoon, Hyttinen sanoo.

Selvitykseen valikoituneet 19 vankia olivat kaikki saaneet elinkautisensa murhasta kuten lähes kaikki Suomen elinkautisvangit. Joukossa on hyvin erityyppisiä murhia. Selkeää yhteistä nimittäjää rikoslajin sisällä ei ole.

Tunnetuin tapaus joukosta lienee tv-gladiaattorina alkuaan tunnetuksi tullut paloittelumurhaaja Virpi Butt. Hän oli myös joukon ainoa nainen.

Butt pääsi vapaaksi vastoin Risen tahtoa vuonna 2018. Hän ei saanut uusia rikostuomiota ennen kuolemaansa vuonna 2021.

Muutamia muitakin valtakunnallisesta julkisuudesta tunnettuja on joukossa. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyivät aikoinaan Vuosaaren palkkamurhasta tuomittu Janne Raninen ja Bandidos-johtajan murhasta tuomittu Kai Blom. Kumpikaan heistä ei ole saanut uusia rikostuomioita vapautumisensa jälkeen. Raninen on ollut esillä julkisuudessa nykyisistä töistään yrittäjänä ja kirjailijana.

Toisenlainen tapaus oli 15-vuotiaan Tuuli Ikosen murhasta ja lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomittu Abdiqadir Osman Hussein.

Sitten on vähän vähemmän tunnettuja ja paikallisia tapauksia: päihtyneinä tehtyjä raa’an väkivallan henkirikoksia, parisuhdemurhia, Muhoksen soramonttumurhana tunnettu henkirikos.

Yhteistä kaikille on se, että heidän vapauttamistaan Rise ei hakemusvaiheessa puoltanut.

Selvityksen aineistossa pistää silmään se, että viimeisimmät vastoin Risen kantaa tehdyt vapauttamispäätökset ovat vuodelta 2020. Sen jälkeen hovioikeus ei ole ratkaisuissaan enää poikennut Risen näkemyksestä.

Onko hovioikeuden linja tiukentunut tai ainakin lähentynyt Risen linjaa? Tämä on täysin mahdollista, mutta kolmen vuoden perusteella ei voi vielä varmaksi sanoa. Muutos voi vielä mahtua satunnaisvaihteluunkin, etenkin kun vapauttamispäätösten vuosittainen määrä on näinä vuosina ollut samalla alhainen, alle kymmenen per vuosi.

selvityksen lopputulos on samansuuntainen kuin vuonna 2021 valmistuneessa valtioneuvoston tutkimushankkeessa, joka koski vaarallisuuden ja väkivaltariskin arvioimista. Siinä väkivaltarikosten uusimisprosentti oli 14–17 prosenttia niillä elinkautisvangeilla, joiden väkivaltariski oli arvioitu keskitasoiseksi tai korkeaksi. Avun selvityksessä vakavan väkivallan uusimisprosentti oli vajaat 14.

Valtioneuvoston hanketta vetänyt emeritusprofessori Matti Tolvanen kertoo heidän tutkimuksensa osoittaneen, että elinkautisvankien uusimisriski ylipäänsä on merkittävästi pienempi kuin muiden vankien.

– Tutkimuksen tekemisessä mukana olleiden psykiatrien mukaan suurin selittävä tekijä on ikä. Kun 15 vuotta viettää vankilassa, niin rikoksentekoalttius vähenee, Tolvanen sanoo.

Osa henkirikoksista on myös tyypiltään sellaisia, että tekijät harvemmin uusivat rikoksia, esimerkiksi perhesurmat.

Sellaisiakin vankeja on, joiden kohdalla korkea uusimisriski on erittäin todellinen ja konkreettinen uhka.

– Näitä tapauksia ei pidä vähätellä ollenkaan, he ovat vaarallisia, mutta vuositasolla he ovat todella yksittäistapauksia, Tolvanen sanoo.

Selvityksessään tutkijat kritisoivat kritisoivat vaarallisten vankien vapauttamista vain sillä perusteella, että nämä ovat suorittaneet rangaistustaan niin pitkään.

– Esimerkiksi Ruotsissa ei vapauteta, jos on korkea riski syyllistyä uuteen väkivaltarikokseen. Riskiarvion vapautumista estävä vaikutus on isompi kuin meillä, Tolvanen sanoo.

Tutkijoiden toinen kriittinen huomio kohdistuu siihen, että riskiarviot tehdään vasta vapautusharkinnan yhteydessä. Hedelmällisempää olisi Tolvasen mukaan arvioida riskejä rangaistuksen alussa, jolloin kuntoutusta ja muita toimia voitaisiin suunnitella arvion pohjalta.

Rikos