Uutisten välttely ei ole vain yksityisasia – Jos uutiset eivät kiinnosta, ei kiinnosta pian osallistuminenkaan

Kolumnin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.

En jaksa lukea uudesta kriisistä, enkä halua aloittaa aamua huolen, kaaoksen ja riittämättömyyden tunteen vallassa. Tunnistan uutisväsymyksen, kuten moni muukin – ja ajoittain se tuntuu jopa terveeltä reaktiolta, erityisesti pienten lasten vanhempana. Parhaimmillaan se on vastuullinen tapa suojata omaa jaksamistaan.

Samalla on hyvä muistaa, että uutisvälttely ei aina ole pysyvää. Tutkimusten mukaan se voi olla tilapäistä säätelyä, esimerkiksi mielen suojamekanismi kuormittavien aiheiden keskellä. Vaikka vetäytyminen on ymmärrettävää ja usein tarpeellista, on myös syytä pohtia sen pidemmän aikavälin vaikutuksia yhteiskuntaan. Mitä tapahtuu, jos yhä useampi jää uutisten ulkopuolelle ja menettää osan yhteisestä tiedollisesta perustasta, joka on demokratialle ja yhteiskunnalliselle keskustelulle välttämätön?

Tuore Reuters Institute Digital News Report 2024 osoittaa, että tämä ei ole vain pelko: Suomessa noin 26 prosenttia ihmisistä välttelee uutisia ainakin ajoittain. Erityisesti nuoret ja matalammin koulutetut kertovat vetäytyvänsä uutisista yleisimmin. Tämä on merkittävää, sillä juuri nämä ryhmät ovat jo valmiiksi usein heikommassa asemassa yhteiskunnassa – ja samalla heihin kohdistuvat monet poliittiset päätökset ja taloudelliset muutokset kaikkein suoremmin. Jos he vieraantuvat uutisista, heidän äänensä voi kadota yhteiskunnallisesta keskustelusta entistä helpommin.

Vaikka tutkimuksen mukaan ihmiset vetäytyvät erityisesti sotien ja konfliktien vuoksi, syitä on monia. Ei tarvita suurta kriisiä, jotta uupumus syntyy – myös jatkuvat negatiiviset uutiset, toistuvat aiheet sekä klikkiotsikot ja sensaatiohakuisuus lisäävät uutisväsymystä. Samalla maailmassa, jossa disinformaatio leviää esim. somessa nopeasti, meillä ei ole varaa siihen, että suuri osa kansasta jää pitkäksi aikaa uutisten ulkopuolelle.

Tämä voi johtaa politisoituneeseen tietämättömyyteen, jossa mielikuvat ja vastakkainasettelut korvaavat harkinnan ja tiedon. Samalla demokratian legitiimiys alkaa rakoilla: kansalaiset eivät enää tunne, että he osaavat, voivat tai haluavat osallistua. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset, jotka välttelevät uutisia, osallistuvat keskimäärin vähemmän politiikkaan ja yhteiskunnallisiin toimintoihin – he äänestävät harvemmin ja keskustelevat vähemmän ajankohtaisista asioista kuin ne, jotka seuraavat uutisia säännöllisesti. Tämä synnyttää osallistumisen eriarvoisuutta ja kasvattaa kuilua niiden välillä, jotka pysyvät mukana yhteiskunnassa ja niiden, jotka jäävät ulkopuolelle.

Lisäksi uutisvälttely ja alhainen luottamus mediaan voivat heikentää luottamusta myös muihin instituutioihin. Vaikka suomalaiset pitävät mediaa kansainvälisesti vertaillen luotettavana, se ei näyttäydy kaikille puolueettomana tiedonvälittäjänä. Jos uutiset koetaan kuormittaviksi, epäselviksi tai etäisiksi, poliittinen viestintä voi tuntua vaikeasti hahmotettavalta.

Kyse ei ole pelkästään median ongelmasta, vaan koko yhteiskunnan haasteesta. Jos uutiset näyttäytyvät vain harvoille – niille, joilla on aikaa, voimia ja valmiiksi tietoa – menetämme osan yhteisestä todellisuudesta ja mahdollisuudesta käsitellä yhteisiä asioita yhdessä.

Tarvitsemme vastuullisempaa journalismia, joka tarjoaa kontekstia ja taustoitusta pelkkien nopeiden otsikoiden sijaan, välttää liiallista pelolla ja klikkiotsikoilla pelaamista, tuo esiin inhimillisiä näkökulmia ja ratkaisukeskeisyyttä sekä antaa ihmisille toimijuuden tunnetta, sen sijaan että uutiset lamaannuttavat.

Uutisvälttely on inhimillistä ja koskettaa monia meistä. Mutta jos suuri osa kansasta jää tiedon ulkopuolelle, se ei ole enää vain yksityinen valinta – se on yhteiskunnallinen menetys. Journalismilla on tässä avainrooli: sen tehtävä ei ole vain kertoa, mitä maailmassa tapahtuu, vaan myös rakentaa ymmärrystä ja säilyttää yhteinen todellisuus, johon kaikki voivat kuulua ja osallistua.