Marjut Numminen sai töitä pian irtisanomisen jälkeen, muttei osannut heti iloita siitä – ”Olen nykyään tosi iloinen työstäni”

Marjut Numminen työskenteli lähes 28 vuotta samassa meijeri- ja elintarvikealan yrityksessä assistenttina. Työt loppuivat viime vuoden maaliskuun puolivälissä Teams-palaverissa, johon Numminen osallistui kesken hiihtoloman.

Numminen oli pohtinut potkujen mahdollisuutta aiempienkin yt-neuvotteluiden aikana, mutta irtisanominen oli silti iso järkytys.

– Vaikka kuinka ajattelee olevansa valmistautunut, niin aika sokki se silti oli. Tuntui, ettei minua ja minun työpanostani ja kokemustani arvosteta.

Myös huoli tulevaisuudesta heräsi.

– Mietin, mikä on seuraava sijoituspaikkani ja tuleeko sitä ylipäänsä, kun olen jo tämän ikäinen, eikä minulla ole muunlaista koulutusta ja kokemusta.

Numminen alkoi lähettää työhakemuksia alle kaksi viikkoa potkujen jälkeen. Uuteen orientoitumisessa auttoi edellisen työnantajan järjestämä konsultti, joka neuvoi irtisanottuja henkilökohtaisesti työhakemusten tekemisessä ja muussa työnhaussa.

Numminen lähetti kolmessa kuukaudessa noin 60 hakemusta. Assistenteille ja toimistotehtäviin oli tarjolla yllättävän paljon työpaikkoja. Hyvältä tuntui myös haastatteluihin pääseminen. Kerran hän uskalsi vetäytyä hausta, koska ei haastatteluvaiheessa enää arvioinut työpaikkaa sopivaksi.

Ahkeruus ja valikoiminen kannatti. Vain kolme kuukautta irtisanomisen jälkeen Numminen palkattiin assistentiksi vakituiseen työsuhteen Ami-säätiölle. Työtehtävät ovat pitkälti samankaltaisia kuin aiemmin.

Aluksi kevään tapahtumat varjostivat iloa nopeasta työllistymisestä.

– En heti osannut iloita, koska ei ollut oma valintani hakea uutta työpaikkaa. Hiljalleen aloin arvostaa sitä, että vielä kelpasin johonkin, ja olen nykyään tosi iloinen työstäni.

Numminen tsemppaa iäkkäämpiäkin irtisanottuja luottamaan tulevaan.

– Työpaikan voi saada tämänkin ikäisenä ja vielä alalla, jossa väitetään olevan ylitarjontaa. Kokemusta ja näkemystä arvostetaan, kun kohdalle sattuu oikea rekrytoija.