Helsingin paraatipaikalle tarjotaan museota, johon pääsee vain terve ja vahva valiokansalainen – Suomi on tasa-arvoinen hyväkuntoisille
Arkkitehtuuri- ja designmuseon kilpailun voittajarakennusta ei ole tarkoitettu läheskään kaikille suomalaisille, kirjoittaa Ilonpilaaja Sammeli Heikkinen.
Ilonpilaaja-kolumnin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Jos tunnelma ei mennyt lopullisesti pilalle, anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
Vammaton, aktiivi-ikäinen suomalainen pitää Suomea tasa-arvoisena. Ja kun vammaton, aktiivi-ikäinen suomalainen hahmottelee tulevaisuuden Suomea, siltä helposti unohtuvat ne suomalaiset, jotka eivät ole vammattomia tai aktiivi-ikäisiä.
Helsingin ja koko maan paraatipaikalle tulevan arkkitehtuuri- ja designmuseon arkkitehtuurikisa ratkesi torstaina.
Voittajaehdotus Kummasta alettiin välittömästi käymään julkista keskustelua. Hesarissa saa äänestääkin siitä, onko rakennus nätti vai ei. Tätä kirjoittaessa täpärästi on kiva, neljän prosenttiyksikön erolla.
”Tuollainen ympäristö on tympeää louhikkoa lastenvaunujen kanssa liikkuville ja ikäihmisille.”
Paljon peruspuimista terävämpi kommentti sattui silmiini Facebookista, jonka nykyinen algoritmi toimii kuin humalainen paviaani ja näyttää täysin satunnaisten ihmisten päivityksiä. Tällä kertaa onneksi.
Kirjoittaja on Heikki Majava, jonka verkkohaku paljasti Itä-Helsingin vihreiden puheenjohtajaksi.
Majava kirjoitti siitä, miten surkeasti voittajaehdotus huomioi havainnekuvien perusteella vaikkapa liikunta- ja näkövammaisia ihmisiä. Portaista puuttuu kontrasti, ei ole kunnon kaiteita, ikkunat on kuin suunniteltu törmättäviksi. Pyörätuoliluiskia ei kuvista löydä.
Tuollainen ympäristö on tympeää louhikkoa myös vaikkapa lastenvaunujen kanssa liikkuville vanhemmille ja ikäihmisille, joiden jalka ei nouse enää nuoruusvuosien malliin.
”Jos rakennus on aidosti esteetön, miksei se näy havainnekuvissa?”
Päivityksen alla muistutettiin, että kyseessä ovat vasta havainnekuvat, siis enemmänkin suuntaa antava esitys siitä, millainen rakennuksesta tulee. Arkkitehtuuritoimiston suunnitelmissa esteettömyys lienee huomioitu paremmin kuin havainnekuvista voi päätellä.
Toimiston omilla verkkosivuilla havainnekuvissa on portaita portaiden jälkeen ja suurten ikkunapintojen äärellä chillailevia nuorehkoja ihmisiä.
Kaltaiselleni maallikolle, joka ymmärtää arkkitehtuuria kuin marsu maalaustaidetta, havainnekuvat ovat tärkein väylä uuden arkkitehtonisen hankkeen ymmärtämiseen.
Jos rakennus on aidosti esteetön, miksei se näy havainnekuvissa?
”Havainnekuvien tasa-arvoisessa Suomessa ihmiset ovat reippaita ja nuoren puoleisia.”
Tämä arkkitehtuurikisa tuskin on mitenkään poikkeava. Havainnekuvien tasa-arvoisessa Suomessa ihmiset ovat reippaita ja nuoren puoleisia. Joskus lapsi saa ajaa polkupyörällä ja vireä vanhus silittää koiraa.
Nykyään kuvasetissä on yleensä jopa kuva tai pari, jossa sää on kurjempi. Mutta se hankala väki, jonka on vaikeaa liikkua portaissa, on jossain muualla.
Arkkitehtuuri- ja designmuseo on rakennus, jonka pitäisi antaa kaikille ihmisille mahdollisuus tutustua suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun historiaan.
Millaista arkkitehtuuria ja muotoilua noin niin kuin toiminnallisesti edustaa rakennus, joka ei ole lähtökohtaisesti suunniteltu toteuttamaan tehtäväänsä, siis olemaan avoin kaikille ja kaikenlaisille ihmisille?
Tai jos se on avoin, miksei näytetä, että tämä rakennus on myös teille, joiden liikkuminen on hankalaa, jotka näette tai kuulette huonosti, ja joiden on vaikea liikkua kaikuvissa ja meluisissa tiloissa.
”Ai niin, täällähän voi käydä vanhuksia ja vammaisiakin. Voi jumaliste.”
Moni suomalaisen muotoilun ja arkkitehtuurin suurista oivalluksista on syntynyt juuri pyrkimyksestä luoda hyviä astioita, huonekaluja ja kunnollisia asuntoja kaikille suomalaisille.
Avoimuus ja esteettömyys voisi toimia suunnittelun lähtökohtana eikä jonkinlaisena kiviriippana, jonka huomataan jossain vaiheessa roikkuvan mukana.
Ai niin, täällähän voi käydä vanhuksia ja vammaisiakin. Voi jumaliste.
Kuulostaa tietenkin hurjalta, mutta voisiko esteettömyys olla näkyvä osa estetiikkaa ja suomalainen arkkitehtuuri ja suunnittelu tarkoitettu kaikille suomalaisille? Siis että oltaisiin oikeasti tasa-arvoisia.
Senhän voisi näyttää sitten havainnekuvissakin!
Tuottaja Sammeli Heikkinen on Ilonpilaaja, joka kertoo miksi taas kerran riemuitaan aivan turhaan.
