Mirja Siloma päätyi burn outin ja kuntouttavan työtoiminnan kautta lähihoitajaksi – ”Elämä on edessäpäin”

Mirja Siloma on käsityötaitojen ja teatterin ammattilainen, josta tuli lopulta työssään viihtyvä lähihoitaja 54-vuotiaana. Siloma aikoo työskennellä niin kauan kuin se on mahdollista. Eläkkeelle olisi mahdollista jäädä jo nyt.

Siloma tajusi jo ylioppilaana, että hänen intohimonsa on käsillä tekemisessä. Hän opiskeli esimerkiksi kudontaa, maalausta ja teatterityötä sekä nukentekemistä.

Lopulta Valtion askartelunohjaajaopisto Riihimäellä näytti tarjoavan sopivan koulutuksen työelämään, joten Mirja Siloma lähti sinne.

– Pian valmistumiseni jälkeen pääsin Jyväskylän kaupunginteatteriin tarpeistonvalmistajaksi, unelma-ammattiini. Sitten tuli kuitenkin 90-luvun lama ja koko vakanssi lopetettiin.

Kolmen lapsen yksinhuoltajalle ei ollut sopivaa työtä tarjolla, joten Siloma valitsi lapset ja jättäytyi tyhjän päälle.

Hän aloitti ammattikorkeakoulussa opiskelun, mutta totesi sen liian työlääksi hänen elämäntilanteessaan.

Niinpä hän teki kaikenlaisia pätkätöitä muun muassa askartelunohjaajana ja rautakaupanmyyjänä. Tämän jälkeen hän meni vielä puhelinmyyjäksi. Sitten työpaineet ja nollatyösopimus ajoivat hänet lopulta burn outiin ja kolmen vuoden terapiaan.

Kuntouttava työtoiminta kädentaitojenohjaajana Puustellin työkylässä avasi tien takaisin työelämään ja kannusti Mirja Silomaa lähtemään lähihoitajakoulutukseen vielä 52-vuotiaana. Samoihin aikoihin opiskelujen kanssa hänen oma äitinsä alkoi tarvita enemmän apua arjessaan. Näin Silomasta tuli myös äitinsä omaishoitaja.

– Valmistuttuani lähihoitajaksi töitä on ollut tarjolla ja olen saanut työskennellä mielenkiintoisissa työpaikoissa. Tämä viimeisin erinomainen ja vakinainen työpaikka, jonka sain 59-vuotiaana, on Kuurojen Palvelusäätiön Metsolan Palvelukeskuksessa. Aion jatkaa työskentelyä niin kauan kuin voin.

Mirja Siloma sanoo, ettei vastoinkäymisistä saa masentua. Usko parempaan kantaa eteenpäin.

– Elämä on edessäpäin.