Apu

Uuninpankkopoika Saku Timonen: Tuhoisaa tuottavuutta


Uuninpankkopoika Saku Timonen kertoo, että Posti päätti palveluidensa huonontamisesta lainvastaisesti.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Kun jokin julkinen palvelu huononee tai loppuu kokonaan, sen sanotaan tehostuvan ja paranevan. Erityisen paljon palveluaan on tehostanut ja parantanut Posti. Palvelusta ei kohta ole mitään jäljellä, mutta hinnat nousevat jatkuvasti.

Postia on vuodesta 2017 lähtien jaettu vain neljänä arkipäivänä. Asiasta päätti Posti itse vastoin voimassaolevaa lakia, jota muutettiin vasta tämän päätöksen jälkeen. Samalla mahdollistettiin lain tasolla myös postin hidastuminen. Nyt maaliskuun alusta lähtien kirjeposti on perillä vasta neljäntenä tai viidentenä arkipäivänä sen lähettämisestä nykyisen seuraavan arkipäivän sijaan.

Posti päätti myös ruveta rahastamaan niitä, jotka haluavat kirjeen olevan perillä kahdessa päivässä. He joutuvat ostamaan postimerkin lisäksi samanhintaisen Plus-merkin, jonka avulla kirjeen kulkua voi seurata netissä. Tosin painatuksessa sattuneen virheen takia Plus-merkit tulevat myyntiin vasta huhtikuussa.

Samaa tahtia postin hidastumisen kanssa Posti on laajentanut palvelujaan, kun postinkantajat rupesivat leikkaamaan ruohoa, ulkoiluttamaan vanhuksia ja hoitamaan muita varsinaiseen tehtävänkuvaansa liittymättömiä töitä. Nämä tehtävät ovat viivästyttäneet postinjakelua jo muutaman vuoden ajan.

Postin kustannustehokkuus ei olisi aikoinaan tullut edes mieleen

Posti on valtion vanhin, jo vuonna 1638 perustettu palvelu. Sen tarkoitus oli yhdistää valtakunta helpottamalla yhteydenpitoa valtion ja paikallisten viranomaisten välillä. Näin annettiin viesti valtiovallan pitkän käden ja suojelun ulottumisesta syrjäisimpäänkin kolkkaan, mutta samalla myös kansa sai omat kirjeensä kulkemaan luotettavasti.

Toiminta ei ollut kustannustehokasta, saati että se olisi tuottanut voittoa. Sellainen ei olisi tullut kenellekään edes mieleen, sillä kyse oli valtion virkatoimista. Ensi alkuun postin lähettäminen oli virkamiesten lisäksi varakkaiden etuoikeus, sillä postitalonpoikajärjestelmä oli kallis ja postimaksut korkeat.

Fyysisesti kuljetettavaa postia on yhä vähemmän

1800-luvun puolivälissä järjestelmä uusittiin virallisemmaksi, halvemmaksi ja tehokkaammaksi. Siihen aikaan se oikeasti tarkoitti palvelun paranemista ja hintojen halpenemista. Näin tehtiin siitä huolimatta, että postia kuljetettiin syrjäseuduilla hevospelillä, jalkaisin, hiihtäen ja soutaen. Nykyisin sanottaisiin, että mentiin palvelut edellä.

Näin elettiin kauan, ja palvelu parani. 1990-luvun alussa alkoivat puhaltaa uudet tuulet, ja kaikesta piti tulla kannattavaa. Ruvettiin menemään raha edellä. Posti muutettiin liikelaitokseksi, ja sen talous irrotettiin valtion budjetista. Jo neljä vuotta myöhemmin Postista tehtiin osakeyhtiö, jonka tarkoitus ihan lain mukaan on tuottaa voittoa.

Samanaikaisesti internet valtasi alaa, ja kuljetettavan postin määrä alkoi vähentyä. Sanoma- ja aikakauslehtiä ­tilataan yhä vähemmän kotiin.

Lähes kaikki posti kulkee nykyään sähköisesti, ja kansalaisia patistetaan jatkuvasti hoitamaan kaikki viranomaisasiansa netissä. Fyysisesti kuljetettavaa postia on yhä ­vähemmän, ja senkin vähän kuljettaminen on vapautettu kilpailulle.

Voiton tuottaminen on käytännössä tehty mahdottomaksi

Tässä on käynyt kuten käy aina silloin, kun valtion peruspalvelu yhtiöitetään ja vapautetaan kilpailulle. Kilpailu toimii tiheästi asutuilla alueilla, mutta haja-asutusalueet jäävät valtion osakeyhtiön murheeksi, koska sitä sitoo lakiin kirjattu julkisen palvelun velvoite. Kilpailu ei oikeasti ole vapaata.

Voittoa on tuotettava, vaikka se on käytännössä tehty mahdottomaksi. Kauaksi on tultu niistä ajoista, jolloin valtion viranomaistehtävänä hoidettavat peruspalvelut saivat maksaa valtiolle. Nykyisin kaiken pitää olla tuottavaa, ja valtion vanhin palvelu ja yhtenäisyyden symboli tuhoaa ­itsensä.

Julkaistu: 6.3.2019