Apu

Uuninpankkopoika Saku Timonen: Sananvapautta vai noitavainoa?

Uuninpankkopoika Saku Timonen ottaa kolumnissaan kantaa itsekontrolliin ja sen puutteeseen.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Moni kuvittelee, että oikeus veti sananvapauden rajoja tuomitessaan MV-lehden perustaja Ilja Janitskinin ja dosentti Johan Bäckmanin useista eri rikoksista. Rikosnimikkeinä oli muun muassa toistuva törkeä kunnianloukkaus, yllytys törkeään kunnianloukkaukseen, vainoaminen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Ei oikeus sananvapauden rajoja määritellyt, vaan rikollisuuden. Olen aiemmin kertonut, että sananvapaus tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa sanoa ihan mitä tahansa kenenkään ennalta estämättä, mutta rikosoikeudelliset seuraamukset voivat tulla jälkikäteen. Sananvapaus ei oikeuta tekemään rikosta.

Kommenteissa suoranaista murhanhimoa

178-sivuinen oikeuden päätös on ikävää luettavaa. Päätuomittujen teot ovat yksittäistapauksinakin poikkeuksellisen ikäviä, mutta paljon pahempaa on, että he onnistuivat netin avulla joukkoistamaan rikollisuuden. Se kävi vieläpä tavattoman helposti. He saivat omilla kirjoituksillaan ammattimaisten ja harrastajatrollien lisäksi valtavan määrän ihan tavallisia kansalaisia osallistumaan rikolliseen toimintaansa. MV:n juttujen kommentti­osiot olivat täynnä uhkauksia ja suoranaista murhanhimoa.

Uhrien kannalta pahinta oli vainoamisen ulottuminen heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Heidän yhteystietojaan jaettiin kehotuksin antaa palautetta, ja palautteen malli annettiin MV-lehdessä. Aivan liian moni lähti tähän mukaan. Osa ajattelemattomuuttaan tai typeryyttään, osa silkkaa ilkeyttään ja osa purkaakseen omaa pahaa oloaan.

Ei mitään tytöttelyä

Joku voi kuvitella, että satojen sähköpostien, someviestien ja soittojen vastaanottaminen joka ikinen päivä on pikkujuttu, joka nyt vain pitää sietää. Idealistit vähättelevät vainoamista sanomalla sen olleen pelkkää tytöttelyä, josta asianomistajat pahoittivat mielensä.

He eivät ole selvästikään koskaan itse saaneet sellaista palautetta, josta nyt puhutaan. Se ei ollut mitään tytöttelyä, vaan kuoleman toivottelua ja raakoja murha- ja raiskausfantasioita, joiden tarkoituksena oli itsetunnon luhistaminen ja koko elämän tuhoaminen. Kun tällaisia viestejä lähettelevät täysin tuntemattomat, niin ollaan syvällä noitavainojen pimeässä ajatusmaailmassa.

Itsekritiikki puuttuu

Juuri tätä tavallisten kansalaisten laumasieluisuutta olen aina ihmetellyt. En ole koskaan ymmärtänyt, mikä saa normaalisti järkevän oloiset ihmiset lähtemään raivoavan joukon jatkoksi ilman pienintäkään itse­kritiikkiä. He eivät enää ole itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, vaan heissä ajattelee lauma. He kuvittelevat, että kollektiivisesti tehdyt rikokset eivät oikeastaan ole rikoksia, tai ainakaan niistä ei voida saada ketään vastuuseen.

Tämä ei pidä paikkaansa. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään yksilönä, vaikka toimisikin lauman osana. Lauma ei tule oikeussaliin suojaamaan sinne päätynyttä jäsentään. Päin vastoin lauman muut yksilöt huokaisevat helpotuksesta, kun eivät itse päätyneet leivättömän pöydän ääreen. Lauma ei myöskään tule suojelemaan johtajiaan, kuten toivottavasti nyt kävi selväksi. Oikeus ei toimi lauman ehdoilla, vaan käsittelee jokaisen rikokset erikseen.

Jokaisella oma ajatuspoliisi

Meillä ei ole eikä pidäkään olla ajatus- ja mielipidepoliisia tai oikeuslaitosta. Sellainen pitäisi olla jokaisen omassa päässä.

Sitä sanotaan itsekontrolliksi.

Julkaistu: 30.10.2018
7 kommenttia